Tulen kohta hulluksi Koronan takia!

Todenpuhuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin hullu jo ennen koronaa.

Joo, niin minäkin ja nyt olen terveempi kuin aikoihin kun levottomien ihmisten meno ja saastuttaminen vähän pysähtyy. Tulin hulluksi sokeista ihmisistä ja nyt nautin kun niiden on ollut pakko pysähtyä näkemään tai jos siltikään ei moni näe mitään mutta kuitenkin on pelko perseessä. Ihanaa kun saa kaikki uhkailijatkin pelätä kuolemaa mitä ovat muille uhkailleet. Sairaat vanhemmat eivät voi uhkailla opettajia ja kaikki omsta perästä työnnetty riesa on nyt omilla niskoilla. Oikeesti nautin tästä. 

Et voisi enempää olla väärässä.

Korona on siitä mainio ettei se katso keneenkä se iskee arvaamattomasti ja tuhoisasti niin että kaikki saavat pelätä kuolemaa. 

Lasten ulkoilu on täällä pk-seudulla nyt oikeasti tosi vaikeaa. Joka puolella menee lapsia ihan normaaliin tapaan porukoissakin, niin vaikea on omaa 10-vuotiasta sisällä istuttaa. On sitten oltu omassa kerrostalopihassa, jossa on tyyliin hiekkalaatikko ja on parin saman kaverin kanssa saanut ulkoilla. Leikkipuistossakin on käyty, jos ei ole ollut ennestään kovasti väkeä ja on pidetty etäisyyttä. Mutta on itselläkin vähän epävarma olo että onko oltu liian lepsuja. Voi kun tämä loppuisi jo...

Vierailija kirjoitti:

Todenpuhuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin hullu jo ennen koronaa.

Joo, niin minäkin ja nyt olen terveempi kuin aikoihin kun levottomien ihmisten meno ja saastuttaminen vähän pysähtyy. Tulin hulluksi sokeista ihmisistä ja nyt nautin kun niiden on ollut pakko pysähtyä näkemään tai jos siltikään ei moni näe mitään mutta kuitenkin on pelko perseessä. Ihanaa kun saa kaikki uhkailijatkin pelätä kuolemaa mitä ovat muille uhkailleet. Sairaat vanhemmat eivät voi uhkailla opettajia ja kaikki omsta perästä työnnetty riesa on nyt omilla niskoilla. Oikeesti nautin tästä. 

Et voisi enempää olla väärässä.

Kerro miten?

Moni ei pelkää koronaa vaan jatkaa elämäänsä aivan kuin ennenkin. 

Terveisiä Aasiasta. Täällä on koronan ehdoilla eletty tammikuusta alkaen. Ja ainakin vähintään kuukausi vielä mennään poikkeusolosuhteilla.

Sori mutta tuntuu teidän kuukausi aika pieneltä ajalta vaikka kamalaahan tämä on meille kaikille.

Tämä ei ihan pian pääty, koska Uusimaa avattiin aivan liian aikaisin. Tuskin selvitään vuodessakaan.

Yläkerran naapuri aloitti nikkaroinnin. Yhtenä yönä kuului naputusta 0.30

Ennen Koronaa oli hiljainen ja huomaamaton asukas

Kamalaa kun omista kakroista tulee hulluksi. Hae jotain rauhottavia lääkkeitä. Onko niistä sitten ennen päästy niin paljon eroon ettei ole tullut mitään hulluuden oireita. 

Se tarkoittaa että on ennen laistanut omien lastensa kasvatuksen yhteiskunnalle niin paljon kuin vaan pystyy ja sitten ei ole mitään otetta, auktoriteettia johtaa koko perhettä kun tehtävänsä on jakanut liikaa muualle. Ei osaa delegoida ihan tavallisia arkisia töitä perheen kesken eikä osaa johtaa. Edestään löytää sen minkä taakseen jättää. 

No huhhuh, enpä ihmettele jos alkaa seinät kaatua päälle. Oon kyllä taas kerran niin onnellinen, että asutaan maalla ok-talossa. Ei lopu tekeminen, ulkoilla voi täysin vapaasti. Ollaan saunottu, istuskeltu kodassa makkaranpaistossa, retkeilty läheisessä metsässä ja kallioilla. Ihan kuin olis lomalla. Lapset tekee kouluhommat mahdollisimman nopsaan, samoin minä ja mies työt, sitten päästään lomalle. Ihanan pitkät iltapäivät ja illat, rento meininki. Aivan mahtavaa, nautin! Pihansiivous aloitettu ja toivottavasti kohta pääsee kunnolla puutarhaan mylläämään. Huomenna ajateltiin tehdä pyöräretki eväiden kanssa. En ihmettele, jos kaupunkilaiset painaa nyt mökeilleen. Hulluksihan siellä kerrostalossa meikäläinen tulis normaalistikin, saatika nyt kun siellä kaupungissa ei ole käytännössä yhtään mitään. Tsemppiä kuitenki, kyllä tämä joskus loppuu!

Eli mitään polkupyöriä ei tietenkään ole. Tai skuutteja tai mitä näitä nyt on. Ei pysty. Mitään.

Juoskaa vaikka talon/korttelin ympäri, niin jopa tuli oltua ulkona.

Todenpuhuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todenpuhuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin hullu jo ennen koronaa.

Joo, niin minäkin ja nyt olen terveempi kuin aikoihin kun levottomien ihmisten meno ja saastuttaminen vähän pysähtyy. Tulin hulluksi sokeista ihmisistä ja nyt nautin kun niiden on ollut pakko pysähtyä näkemään tai jos siltikään ei moni näe mitään mutta kuitenkin on pelko perseessä. Ihanaa kun saa kaikki uhkailijatkin pelätä kuolemaa mitä ovat muille uhkailleet. Sairaat vanhemmat eivät voi uhkailla opettajia ja kaikki omsta perästä työnnetty riesa on nyt omilla niskoilla. Oikeesti nautin tästä. 

Et voisi enempää olla väärässä.

Kerro miten?

Moni ei pelkää koronaa vaan jatkaa elämäänsä aivan kuin ennenkin. 

Ihan sama niin kuin moni pelaa venäläistä rulettiakin ja aina näitä riittää ja mitenkä voi jatkaa elämää niin kuin ennenkin kun juottolat ovat kiinni ja kaikki festarit jos perutaan, vappu, juhannus, jne. 

Koronan huippu tulee vielä ja suurin osa ei pelkää vielä mutta kyllä se alkaa niittää kun rajoituksia aletaan purkamaan. 

Minulla on ollut kaksi lasta, nyt jo isoja. Moni pulma ratkesi, kun tehtiin yhdessä kotihommat. Lapset osallistuivat ruuanlaittoon ja siivoukseen. Sitten kun oli kaikki tehty, saatiin jotakin kivaa, esim. Katsottiin elokuvaa. Kun lapset ovat kotikoulussa, sama järjestys kuin oikeassakin koulussa. Ajastin päälle ja soimaan 45 minuutin päähän. Sitten välitunti. Juoskaa vaikka korttelin ympäri. Sitten tunnille ja sitten syömään. Sopii muuten etätyöntekijällekkin. Menkää illalla käymään yhdessä ulkoilemassa. Helsinki on täynnä puistoja ja lähisaaria. Siihen tottuu..

Itse asun onneksi omakotitalossa, mutta kerrostalossa olisi ahdistavaa asua. Joku on voinut aivastaa rappukäytävässä ja kaiteisiin tai hissin nappiin ei uskalla koskea.

Kannattaa silti ulkoilla. Hyödyt ovat suuret ja mielenterveys kiittää.

Asun kerrostaloalueella ja käytän koiraa ulkona 3x päivässä ja olen tehnyt havainnon, kuinka perhekunnittain ulkoillaa metsissä, lenkkipoluilla, puistoissa ja milloin missäkin.

Selvästi perheet ovat korona-aikana muodostaneet rutiineja, kun jo klo 7-8 välillä metsät ja puistot täyttyvät lapsista, teineistä ja nuorista aikuisista vanhempineen ja sama toistuu iltapäivällä.

Ja samaa ilmiötä en ole ennen huomannut, vaan ilmiö on tullut vasta maaliskuussa.

Ja asutaan Etelä-Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Todenpuhuja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin hullu jo ennen koronaa.

Joo, niin minäkin ja nyt olen terveempi kuin aikoihin kun levottomien ihmisten meno ja saastuttaminen vähän pysähtyy. Tulin hulluksi sokeista ihmisistä ja nyt nautin kun niiden on ollut pakko pysähtyä näkemään tai jos siltikään ei moni näe mitään mutta kuitenkin on pelko perseessä. Ihanaa kun saa kaikki uhkailijatkin pelätä kuolemaa mitä ovat muille uhkailleet. Sairaat vanhemmat eivät voi uhkailla opettajia ja kaikki omsta perästä työnnetty riesa on nyt omilla niskoilla. Oikeesti nautin tästä. 

Et voisi enempää olla väärässä.

Korona on siitä mainio ettei se katso keneenkä se iskee arvaamattomasti ja tuhoisasti niin että kaikki saavat pelätä kuolemaa. 

Sinäkin olet pahasti hakoteillä. Korona tappaa monisairaita vanhuksia aivan eri tahtiin, kuin terveitä aikuisia, lapsista puhumatta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kaksi lasta, nyt jo isoja. Moni pulma ratkesi, kun tehtiin yhdessä kotihommat. Lapset osallistuivat ruuanlaittoon ja siivoukseen. Sitten kun oli kaikki tehty, saatiin jotakin kivaa, esim. Katsottiin elokuvaa. Kun lapset ovat kotikoulussa, sama järjestys kuin oikeassakin koulussa. Ajastin päälle ja soimaan 45 minuutin päähän. Sitten välitunti. Juoskaa vaikka korttelin ympäri. Sitten tunnille ja sitten syömään. Sopii muuten etätyöntekijällekkin. Menkää illalla käymään yhdessä ulkoilemassa. Helsinki on täynnä puistoja ja lähisaaria. Siihen tottuu..

Osa ihmisistä osaa delegoida tavalliset arki työt perheen kesken ja pitää järjestystä mutta suurin osa vanhemmista on uus avuttomia jotka ei omasta tutistakaan ole vielä päässyt eroon ja lisääntymiselimet kuitenkin ovat alkaneet toimimaan. 

Yhteiskunta on liikaa paaponut ja pitänyt yllä heikkoja ihmisiä niin ei niille ole tullut alkukantasia selvitymiskeinoja ollenkaan kun kannatellaan ja tuetaan ihan liikaa ja sekin kannustaa sitten heikommissa kantimissa olevia lisääntymään kun ei tarvitse itse ponnistella minkään eteen vaan kannetaan kaikki vesi kaivosta nokan eteen. Ei sekään ole ihan oikein. Heti kun tulee jokin kriisi niin näiden joukko uhoaa heti itsemurhaa tai pää sekoaa kun yhteiskunnan tukiverkostoa ei enään ole niin että pitäisi ihan itse selviytyä ja kun ei ole kukaan pakottanut lisääntymään vaan olisi käyttänyt omaa järkeään riittäkö rahkeet mutta on luotettu yhteiskunnan apuun ihan kaikessa niin että vain voi vastuuttomasti lisääntyä kun se on niin kivaa. 

No huhhu. Kyllä kaatuisi itse kullakin seinät päälle jos vallan sisällä kyyhöttää.

Itsekin asutaan suht isolla paikkakunnalla, ihan keskustassa. Kerrostalossa. Ja kyllä me ulkoillaan lapsen kanssa ihan joka päivä jos ei nyt aivan raivoisasti sada jotain sontaa taivaalta. Kyllä täällä ainakin riittää polkuja ja puistoja, eikä tarvitse ulkopuolisiin törmätä.

Vierailija kirjoitti:

No huhhu. Kyllä kaatuisi itse kullakin seinät päälle jos vallan sisällä kyyhöttää.

Itsekin asutaan suht isolla paikkakunnalla, ihan keskustassa. Kerrostalossa. Ja kyllä me ulkoillaan lapsen kanssa ihan joka päivä jos ei nyt aivan raivoisasti sada jotain sontaa taivaalta. Kyllä täällä ainakin riittää polkuja ja puistoja, eikä tarvitse ulkopuolisiin törmätä.

Vuoden ole ollut kotona sairauden jälkeen niin ettei ole seinät kaatuneet päälle että niin kauan kyllä kestän. Ei ole ihan helppoa ollut kaikilla elämä. 

Ajatelkaa vanhuksia ja vammaisia jotka eivät niin vaan pääsekkään menemään kuin itse haluaa!

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa vanhuksia ja vammaisia jotka eivät niin vaan pääsekkään menemään kuin itse haluaa!

Eikä tarvitse olla edes vanhus tai vammainen, sillä ketä tahansa, iässä riippumatta voi kohdata jokin sairaus tai tapaturma milloin tahansa.

Olen tästä eristyksestä nauttinut tänä keväänä todella paljon, kun voin puuhastella tai tehdä mitä tahansa ja liikkua, toisin oli vielä vuosi sitten kun liukastuin ja kaaduin kadulla ja käsi ja jalka murtui, päälle vielä pari leikkausta ja puoli vuotta kirjaimellisesti meni neljän seinällä, mitään tekemättä. En pystynyt edes itse pesemään hiuksia tai pukemaan vaatteita päälleni. Siihen verrattuna, tämä on todella helppoa, jos on terve ja liikuntakykyinen.