Lue keskustelun säännöt.
Muita hyvien perheiden luusereita
16.04.2020 |
Lapsuuteni oli hyvä. Olisi ollut mahdollisuus hyödyntää kaikki se.. Opiskella, valita järkevä kumppani, ostaa asunto jne.
En kuitenkaan tehnyt mitään edellä mainituista.
Muita?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Ihmisen arvottaminen ulkoisten roolien ja aseman perusteella on turhaa, koska me ihmiset olemme yksilöitä. Ajattele, on äitejä jotka eivät koskaan pysty tarjoamaan rakkautta ja terveiden ihmissuhteiden mallia lapsilleen, koska ovat itse kasvaneet niin vaurioituneiden ihmisten kanssa. Heitä todella säälin,
kun käsillä on "aivan kaikki" mutta koskaan siitä ei tule todellista. Vai kiiltävä kuori.
En minä arvota ketään ulkoisten seikkojen tai statuksen perusteella. Minä olen se, jota arvotetaan. Ei sitä tietenkään kukaan suoraan sano, koska sukuni osaa käyttäytyä, mutta kyllähän sen on vuosien mittaan oppinut huomaamaan miten en ole samalla tasolla tai ei aikuisena pidetä. Siksi en yhteyttä kovin moneen pidäkään.
Arvotat koska kirjoitat itsestäsi tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko koskaan ketään muuta kuin itseäsi? Siis ihan tosissani kysyn, huolestuttaako sua yhtään miten sun käytös vaikuttaa sun ympärillä oleviin? Positiivisesti tai negatiivisesti. Koska jotkut ei näytä yhtään ajattelevan että mitä ne tekee etenee kaatuvan dominorivin lailla, me ei eletä erakoina, suurin osa.
Täh?
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletko koskaan ketään muuta kuin itseäsi? Siis ihan tosissani kysyn, huolestuttaako sua yhtään miten sun käytös vaikuttaa sun ympärillä oleviin? Positiivisesti tai negatiivisesti. Koska jotkut ei näytä yhtään ajattelevan että mitä ne tekee etenee kaatuvan dominorivin lailla, me ei eletä erakoina, suurin osa.
Vaikea kysymys.
Ehkä en tarpeeksi?
Toki olen huolissani maailman tilanteesta, esimerkiksi juuri nyt. Olen huolissani luonnosta ja kotimaisen viljelyn suppenemisesta. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi korona korjaa pikkuhiljaa monta asiaa. Eri alojen ammattilaiset saavat arvostusta, ja keksitään uusia tapoja toimia.
Välitän miehestäni, lapsestani, vanhemmistani ja ystävistäni. Ehkä kaikista eniten välitän itsestäni, mikä on kai huolestuttavaa.
Ap
eli on perhe ja kaikki ja tarttet vaan jonkun asian mistä vois valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakatkaa ruoskimasta kuollutta härkää.
Elämä on aurinko, aallot varpailla ja naapurin ilkunalaudalta viety raparperipiirakka.
Välillä säkistä löytyy älyn siemen. Sen voi laittaa kasvamaan tai heittää naapurin kukkaruukkuun ja huomata vuosien päästä, että siitä kasvoikin iso appelsiinipuu! Turha olla katkera, aina voi varastaa yhden hedelmän. Jospa sieltä sisältä löytyisi siemen minullekin! Mutta et sinä sitä samaa multaa saa, sitä mihin heitit sen 1998.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se ole luuseriutta ettei osta asuntoa tai kouluttaudu aivokirurgiksi.
Se on luuseriutta että jättää huoletta sotkun jälkeensä, laskut toisten maksettaviksi ja hylkää lapsensa tai jotain, kun "ei vaan huvita".
Vierailija kirjoitti:
eli on perhe ja kaikki ja tarttet vaan jonkun asian mistä vois valittaa?
Niin. On myös paljon kaikkea pahaa, rumaa ja surkeaa jota lapsuuteni perheellä ei ollut.
Minä voin olla surullinen ja oman elämäni luuseri, vaikka jollain olisi asiat huonommin. Tunne omasta surkeudesta ei poistu katsomalla Italian teho-osastojen kuvia, tai vetämällä naapurin juopon ojasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakatkaa ruoskimasta kuollutta härkää.
Elämä on aurinko, aallot varpailla ja naapurin ilkunalaudalta viety raparperipiirakka.
Raparperipiirakka 😋
Vierailija kirjoitti:
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
Tuo vauraus ja elitismikin on täysin turhaa jos kaiken pohjalla on persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa
ja alistamista. Olen itse saanut osani tuollaisesta ympäristöstä ja onhan se mukavaa ja miellyttävää, kun ympärillä on kauneutta ja materiaalisia mahdollisuuksia. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille, kun miesystäväni pörröttää hiuksiani ja vetää kainaloon. Se tunne, kun joku välittää tunteistasi oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ole vielä edes keski-ikäinen, niin ehdit hyvin vaikka mitä! Hae opiskelemaan johonkin korkeakouluun itseäsi kiinnostavalle alalle, tai jos et vielä tiedä mikä kiinnostaa, niin kokeile kaikkea kunnes löydät sen oman juttusi.
Minä kärsin vähän vastaavasta luuserisyndroomasta ja roikuin yliopistolla suunnilleen kymmenen vuotta. Sitten kokosin itseni (tähän liittyi elämänmuutos, mm. ruokavalio ja nukkuminen menivät ihan uusiksi) ja valmistuin muutaman vuoden sisään maisteriksi ja suoritin myös amk-tutkinnon. En nyt edelleenkään ole ollenkaan niin hienossa ja kovapalkkaisessa työssä kuin peruskoulun koulumenestyksen perusteella olisi voinut odottaa, mutta teen omasta mielestäni mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
Tuo vauraus ja elitismikin on täysin turhaa jos kaiken pohjalla on persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa
ja alistamista. Olen itse saanut osani tuollaisesta ympäristöstä ja onhan se mukavaa ja miellyttävää, kun ympärillä on kauneutta ja materiaalisia mahdollisuuksia. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille, kun miesystäväni pörröttää hiuksiani ja vetää kainaloon. Se tunne, kun joku välittää tunteistasi oikeasti.
👆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ole kovin vanha, mutta jotenkin ajoin itseni ihan suohon. Tuntuu hirveältä ponnistukselta kääntää kurssia.
Kun kuitenkin tottui hyväosaisuuteen, kaikkeen siihen hyvään ja kauniiseen, elitistiseenkin, niin sitä on mieletön ikävä!
Tuntuu, että synnyin tuuliviirinä, taivaanrannan maalarina, ihan väärään perheeseen. Harmittaa, että tuli koettua kaikki se vauraus. Ilman sitä voisin olla ihan onnellinen just nyt.
Ap
Tuo vauraus ja elitismikin on täysin turhaa jos kaiken pohjalla on persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa
ja alistamista. Olen itse saanut osani tuollaisesta ympäristöstä ja onhan se mukavaa ja miellyttävää, kun ympärillä on kauneutta ja materiaalisia mahdollisuuksia. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja sille, kun miesystäväni pörröttää hiuksiani ja vetää kainaloon. Se tunne, kun joku välittää tunteistasi oikeasti.
Meidän suhde alkoi hiusten pörrötyksellä. Jatkumo oli kasa laskuja, pörrötys muuttui tukistamiseksi ja valehteluksi.
Vaikka vanhempani eivät ikinä olleet hulluina toisiinsa, heillä on edelleen luottamus ja vakaus, tasaisuus ja kaunis ympäristö. Molemmat vaikuttavat onnellisilta, tyytyväisiltä siihen hyvään elämään.
Ap
Jos on sattunut syntymään kultalusikka suussa niin on vaikea saada sympatiaa muilta. Ainoastaan toinen samassa tilanteessa oleva tietää kuinka vaikea ilman kunnianhimoa on tehdä mitään jos kaikki on jo valmiina naaman edessä. Olen laiska, tyhmä, saamaton, mielenterveysongelmainen, kouluttamaton luuseri jne kun elämä on mennyt vain juhliessa.
Luuseriutta on ainoastaan olla valehtelija ja hyväksikäyttäjä. Mikään sosiaaliluokka ei ole luuseriutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Ihmisen arvottaminen ulkoisten roolien ja aseman perusteella on turhaa, koska me ihmiset olemme yksilöitä. Ajattele, on äitejä jotka eivät koskaan pysty tarjoamaan rakkautta ja terveiden ihmissuhteiden mallia lapsilleen, koska ovat itse kasvaneet niin vaurioituneiden ihmisten kanssa. Heitä todella säälin,
kun käsillä on "aivan kaikki" mutta koskaan siitä ei tule todellista. Vai kiiltävä kuori.
En minä arvota ketään ulkoisten seikkojen tai statuksen perusteella. Minä olen se, jota arvotetaan. Ei sitä tietenkään kukaan suoraan sano, koska sukuni osaa käyttäytyä, mutta kyllähän sen on vuosien mittaan oppinut huomaamaan miten en ole samalla tasolla tai ei aikuisena pidetä. Siksi en yhteyttä kovin moneen pidäkään.
Arvotat koska kirjoitat itsestäsi tuolla tavalla.
Arvotan itseäni? Varmaankin. Hankala niin olla tekemättä, kun on se ainoa poikkeus. Pyrin välttämään tätä kuitenkin muiden ihmisten kohdalla. Mä olen kaikilla mittareilla luuseri. En siis lähde valehtelemaan itselleni olevani jotenkin onnistunut elämässäni vaikka en itseäni pahana ihmisenä pidäkään.
Vierailija kirjoitti:
Luuseriutta on ainoastaan olla valehtelija ja hyväksikäyttäjä. Mikään sosiaaliluokka ei ole luuseriutta.
Kunpa yleisesti ajateltaisiin noin 😇
kultalusikoilla perusturva aina ollut täysin turvattuna niin voi keskittyä etsimään sitten jotain mistä tuntea itsensä huonoksi muka.
Joka joutunut kärsimään perusturvan puutteesta ottas ihan mieluusti umpihullut vanhemmat yms , jos vaan ois perusturva aina kunnossa.
Ajatteletko koskaan ketään muuta kuin itseäsi? Siis ihan tosissani kysyn, huolestuttaako sua yhtään miten sun käytös vaikuttaa sun ympärillä oleviin? Positiivisesti tai negatiivisesti. Koska jotkut ei näytä yhtään ajattelevan että mitä ne tekee etenee kaatuvan dominorivin lailla, me ei eletä erakoina, suurin osa.