Lue keskustelun säännöt.
Muita hyvien perheiden luusereita
16.04.2020 |
Lapsuuteni oli hyvä. Olisi ollut mahdollisuus hyödyntää kaikki se.. Opiskella, valita järkevä kumppani, ostaa asunto jne.
En kuitenkaan tehnyt mitään edellä mainituista.
Muita?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähisuvussani ei ole yhtään maisteria alemman koulutuksen ihmistä. On tohtoreita, professoreja, johtajia, menestyneitä yrittäjiä ja vaikuttajia.
Sitten olen minä. Keski-ikäinen kouluttamaton, pitkäaikaistyötön, koko aikuisikäni yksin elänyt luuseri.
Voitte kuvitella, että en pahemmin sukulaisiani käy tapaamassa.
Olen samanlainen vaikkei suku nyt ihan noin menestynyt ole. Olen musta lammas.
En koe, että olisimme mitenkään menestyneitä. Ei suvussani sentään mitään ylitarjontaa miljonääreistä tai kuuluisuuksista ole. Äidin ja isän suvun puolella vain korkeakoulutus ja uran tekeminen ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Jos jollakin on välillä mennyt huonommin on hän pian kuitenkin nostanut taas itsensä pinnalle ja uuteen kukoistukseen. Joskus kun tapaan sukulaisiani huomaan kyllä, että mulle puhutaan kuin pikkulapselle. Mitä tämmöinen ihminen voi mistään ymmärtää, kun ei ole ikinä kenenkään kanssa ollut, perhettä perustanut, kouluja käynyt tai työelämässä ollut. Säälittävä luuseri. Pikkulapsi aikuisen vartalossa.
Ihmisen arvottaminen ulkoisten roolien ja aseman perusteella on turhaa, koska me ihmiset olemme yksilöitä. Ajattele, on äitejä jotka eivät koskaan pysty tarjoamaan rakkautta ja terveiden ihmissuhteiden mallia lapsilleen, koska ovat itse kasvaneet niin vaurioituneiden ihmisten kanssa. Heitä todella säälin,
kun käsillä on "aivan kaikki" mutta koskaan siitä ei tule todellista. Vai kiiltävä kuori.
En minä arvota ketään ulkoisten seikkojen tai statuksen perusteella. Minä olen se, jota arvotetaan. Ei sitä tietenkään kukaan suoraan sano, koska sukuni osaa käyttäytyä, mutta kyllähän sen on vuosien mittaan oppinut huomaamaan miten en ole samalla tasolla tai ei aikuisena pidetä. Siksi en yhteyttä kovin moneen pidäkään.
Arvotat koska kirjoitat itsestäsi tuolla tavalla.
Arvotan itseäni? Varmaankin. Hankala niin olla tekemättä, kun on se ainoa poikkeus. Pyrin välttämään tätä kuitenkin muiden ihmisten kohdalla. Mä olen kaikilla mittareilla luuseri. En siis lähde valehtelemaan itselleni olevani jotenkin onnistunut elämässäni vaikka en itseäni pahana ihmisenä pidäkään.
Ole kuule sitten ihan rauhassa. Hassu tuollainen ihmiselämän arvostelu "mittareilla". Olen pahoillani puolestasi että elät noin musta-valkoisessa maailmassa jonka luot itse. Onhan kuitenkin niin, että ihmisen menestystä kuvaa mielestäni parhaiten ihmissuhteiden laatu. Tarkoitan sitä, että ihminen kykenee aitoihin ja rehellisiin ihmissuhteisiin ilman valehtelua ja pyrkimystä toisten alistamiseen. Sitä on onni ja menestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että täällä kultalusikoidaan, vaikka juuri kerroin kuinka huonosti menee.
En tippunut yhtä tai kahta luokkaa, vaan ainakin kolme.
Toisaalta, pitäisi olla onnellinen onnellisesta lapsuudesta, mutta tuntuu tehtävänä aivan mahdottomalta tarjota sama omalle lapselle.
Ap
Tuo mitä kirjoitat ei ole totta. Onnellisen ja henkistä turvallisuutta kokenut ihminen ei tipu kolmea yhteiskuntaluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että täällä kultalusikoidaan, vaikka juuri kerroin kuinka huonosti menee.
En tippunut yhtä tai kahta luokkaa, vaan ainakin kolme.
Toisaalta, pitäisi olla onnellinen onnellisesta lapsuudesta, mutta tuntuu tehtävänä aivan mahdottomalta tarjota sama omalle lapselle.
Ap
Tuo mitä kirjoitat ei ole totta. Onnellisen ja henkistä turvallisuutta kokenut ihminen ei tipu kolmea yhteiskuntaluokkaa.
Lisään vielä, että toki jos tarkoitat onnellisella lapsuudella varakasta lapsuutta (mikä on hieman vinksahtanut käsitys) niin mikäs siinä sitten, alat vain vuolemaan kultaa niin elämästäsi tulee onnellisempaa. Hanna, onnea psykologin urallesi jonka näen tulevana mahalaskuna. Mutta itse kaivat verta nenästäsi niin kuin kaltaisesi tekevät.
Ei kun ai niin, ethän sinä ole edes pääsyt sisälle yo:oon.
En sanoisi "hyväksi perheeksi" sellaista jossa on vaikkapa henkistä väkivaltaa mutta päältä on kuorrutettu kiiltävällä pinnalla ja se on se tärkein. Menestyjä on lapsi joka siitä huolimatta löytää rakkaudellisemman elämän vaikka päältä ei olisi onnistunutkaan samanaikaisesti pitämään kiiltoa yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että täällä kultalusikoidaan, vaikka juuri kerroin kuinka huonosti menee.
En tippunut yhtä tai kahta luokkaa, vaan ainakin kolme.
Toisaalta, pitäisi olla onnellinen onnellisesta lapsuudesta, mutta tuntuu tehtävänä aivan mahdottomalta tarjota sama omalle lapselle.
Ap
Tuo mitä kirjoitat ei ole totta. Onnellisen ja henkistä turvallisuutta kokenut ihminen ei tipu kolmea yhteiskuntaluokkaa.
Kyllä tippuu. Ehkä en ole tarpeeksi älykäs ja pitkäjänteinen. Elämässäni pitkään prio 1 oli hauskuus. En ikinä saanut itsestäni raaputettua tunnollista ja kunnollista. Tykkäsin historiasta ja matikasta, inhosin muita aineita ja tyydyin aina läpi pääsemiseen. Ajattelin hakevani yliopistoon kuitenkin siinä pääsykokeiden perusteella valittavassa joukossa. Lopulta en osallistunut yhtiinkään pääsykokeisiin - ikinä.
Koska hauskuus toimi suurimpana motivaattorina, niin jämähdin rakkauskoukkuun pahaan poikaan, jonka kanssa oli hauskaa.
En syytä tästä tilasta kuin itseäni. Tapanani on mennä ylös ja tippua alas, uudestaan ja uudestaan, koska hississä on kivaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, että täällä kultalusikoidaan, vaikka juuri kerroin kuinka huonosti menee.
En tippunut yhtä tai kahta luokkaa, vaan ainakin kolme.
Toisaalta, pitäisi olla onnellinen onnellisesta lapsuudesta, mutta tuntuu tehtävänä aivan mahdottomalta tarjota sama omalle lapselle.
Ap
Tuo mitä kirjoitat ei ole totta. Onnellisen ja henkistä turvallisuutta kokenut ihminen ei tipu kolmea yhteiskuntaluokkaa.
Kyllä tippuu. Ehkä en ole tarpeeksi älykäs ja pitkäjänteinen. Elämässäni pitkään prio 1 oli hauskuus. En ikinä saanut itsestäni raaputettua tunnollista ja kunnollista. Tykkäsin historiasta ja matikasta, inhosin muita aineita ja tyydyin aina läpi pääsemiseen. Ajattelin hakevani yliopistoon kuitenkin siinä pääsykokeiden perusteella valittavassa joukossa. Lopulta en osallistunut yhtiinkään pääsykokeisiin - ikinä.
Koska hauskuus toimi suurimpana motivaattorina, niin jämähdin rakkauskoukkuun pahaan poikaan, jonka kanssa oli hauskaa.En syytä tästä tilasta kuin itseäni. Tapanani on mennä ylös ja tippua alas, uudestaan ja uudestaan, koska hississä on kivaa.
Ap
No mitä sitten oikeasti haluaisit elämältäsi? Että kokisit sisäistä tyydytystä ja rauhan.
Jotenkin vaan luulin kasvavani ihmisenä, pääseväni vilkkaudesta ja endorfiinikoukusta eroon ihan itsestään. Mutta edelleen olen se riskinottaja joka kuvittelee itsestään liikoja, kunnes jossain seisoo peili ja näen siellä luuserin.
Tarvisin jonkun elämäntapavalmentajan, jonkun pitämään kädestä ja vetämään pois tyhmien valintojen suosta, eikä yllyttämään.
Harmittaa, että järkevät ihmiset ovat saaneet näin urpon jälkeläisen. Kaksi sisarustani ovat normaaleja, menestyneitä ja rauhallisia. Olin aina se pelastettava, joka joutui ongelmiin. Muut eli kivasti.
Mietin, olinko jotenkin vajaa jo lapsena kun kukaan ei koskaan vaatinut mitään. Luulisi, että paljon kouluja käyneet vanhemmat olisi havahtuneet siihen, kun lapsi saa ehdot. Totesivat vaan, että luehan niihin ettei tarvi luokkaa kerrata. Minä luin enkä kerrannut, sama juttu useana vuonna.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaan luulin kasvavani ihmisenä, pääseväni vilkkaudesta ja endorfiinikoukusta eroon ihan itsestään. Mutta edelleen olen se riskinottaja joka kuvittelee itsestään liikoja, kunnes jossain seisoo peili ja näen siellä luuserin.
Tarvisin jonkun elämäntapavalmentajan, jonkun pitämään kädestä ja vetämään pois tyhmien valintojen suosta, eikä yllyttämään.
Harmittaa, että järkevät ihmiset ovat saaneet näin urpon jälkeläisen. Kaksi sisarustani ovat normaaleja, menestyneitä ja rauhallisia. Olin aina se pelastettava, joka joutui ongelmiin. Muut eli kivasti.
Mietin, olinko jotenkin vajaa jo lapsena kun kukaan ei koskaan vaatinut mitään. Luulisi, että paljon kouluja käyneet vanhemmat olisi havahtuneet siihen, kun lapsi saa ehdot. Totesivat vaan, että luehan niihin ettei tarvi luokkaa kerrata. Minä luin enkä kerrannut, sama juttu useana vuonna.Ap
Ystäväni pikkuveli jäi luokalleen 2-3 kertaa peruskoulun/lukion aikana, muistaakseni 1-2 kertaa peruskoulussa ja kerran lukiossa, lukio oli tuohon aikaan ns. kurssimuotoinen. Nykyään tuo pikuveli on DI ja pärjää mainiosti työelämässä.
Aika surullista, että täällä kultalusikoidaan, vaikka juuri kerroin kuinka huonosti menee.
En tippunut yhtä tai kahta luokkaa, vaan ainakin kolme.
Toisaalta, pitäisi olla onnellinen onnellisesta lapsuudesta, mutta tuntuu tehtävänä aivan mahdottomalta tarjota sama omalle lapselle.
Ap