Olen saanut tarpeekseni muiden auttamisesta

Hyvä. Näin on helpompaa!

Olen saman tien valinnut. Autan, jos on resursseja, mutta mitään taakkaa en enää ota harteilleni. Kaikilla meillä on mörkömme.

Älä tunge nokkaas toisten asioihin, mistä et tiedä kaikkea.

Hyväntekeväisyydessäkin on näitä, joiden pitää saada päteä ja saada julkisuutta. Katsokaa kun mä olen hyvä ja ahkera. Sitten kun joku tarjoaa apua, ei kelpaa, tai sen avun on oltava sellaista, että kuningattaren tai kuninkaan asema ainoana hyväntekijänä missään tapauksessa vaarannu.

Olen itse asiassa välillä saanut enemmän harmia kun on tyrkytetty apua mitä en ole sanonut tarvitsevani.

Ja nyt voitkin ratsastaa takaisin Sherwoodin metsään.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse asiassa välillä saanut enemmän harmia kun on tyrkytetty apua mitä en ole sanonut tarvitsevani.

Kuitenkin minulle tullaan itkemään ja surkutellaan kuinka kamalaa on, ja kysellään mitä voisi tehdä. En jaksa enää edes kuunnella.

Muistakaa, älkää sitten syyllistäkö minua ja muita jos emme halua auttaa esim. pahoinpitelyissä tai koulukiusaamisissa.

Turpiin vain tulee.

Ap

Oon tullut vähän samaan tulokseen. Ystävällisyydestä kaikki on lähtenyt mutta sitä ei sellaisena pidetty joka johtuu siitä että joku joka ei edes tunne on sanonu että ei sellainen voisi olla ja sen jälkeen onkin tullu lievästi sanottuna todella huonoa kohtelua niin ei edes kannata olla ystävällinen kun ei toisetkaan yhtään ystävällisiä

Sama. En jaksaisi toimia ilmaisena terapeuttina esim. Työkavereille ja omille vanhemmille. En jaksaisi tehdä vuodessa 200 h ylitöitä, kun omiin töihin varattu aika menee muiden mentorointiin ja terapiointiin. Mitään kiitosta on turha odottaa. Musta on tullut kiukkuinen täti. Haluaisin olla herkkä ja empaattinen, mutta tuntuu että nyt vaan teeskentelen empatiaa. Mun täytyy vaan jaksaa ja jaksaa. Jos yritän pitää omista rajoista kiinni, niin tulee ihan paska olo. Kyllähän kaveria pitää auttaa, eikö?

Lopetin joku vuosi sitten terapeuttina toimimisen. Muuten en kelvannut mihinkään mutta minulle avautui ventovieraatkin asioistaan. Minua halveksuttiin ja puhuttiin paljon pahaa ja puukotettiin selkään törkeillä tavoilla, mutta kyllä vain olkapääni kelpasi jos tarvetta sille jollain ilmeni. 

Pistin terapeutti-puodin kiinni ja ei jäänyt yhtään ystävää mutta eipä heitä juuri ikävä ole. Kellekään en pahaa kuitenkaan toivo mutta jokainen kantakoon oman ristinsä niin minäkin kannan.

Sama homma aina kun joku marisee laihduttamisesta, syö lehmä vähemmän ja lopeta se ulina. s*tana.