Haluaisin kuulla mikä saa teidät tuntemaan olevanne elossa?
Kysymys tuli otsikossa. Kaikki ne pienet sekä isot asiat.
Kommentit (52)
Vapaus.
Ei ole ketään rajaamassa elämistä.
Varsinkaan akkaa tai pentuja rääkymässä.
M44
Järvimaiseman katselu, metsässä kävely, kesällä mökkisaunasta pulahtaminen järveen. Lasten spontaani kömpiminen kainaloon. Näistä sydän pakahtuu.
Mun työkaverit välillä ihmettelee kun olen "aina" pirteä ja iloinen. Petän miestäni välillä naisen kanssa ja välillä kimppakivaa tän naisen miehenkin kanssa. Olen myös vähän ihastunut yhteen työkaveriin, törkeän nuori mies. N39
Kun myrskyää ja sataa vettä. Myrskyn tuo koko kehoon miellyttävää paineen tunnetta, ja sade raikkautta.
- avantouinti ilman saunaa
- rankkasateessa seisominen pelkissä kalsareissa
- tähtien katselu pilkkopimeässä
- koiran märkä kieli vasten kasvoja
Olen valitettavasti alatason ihminen ja vastaan seksi, alko ja rokken roll. Tällä hetkellä on tasaisen harmaata ja hiljaista joka rintamalla.
Kaikki tekeminen. Myös laiskottelu välillä on tekemistä. Tykkään tehdä käsilläni kaikkea. Ruuanlaittoa, villasukkien neulomista, remontoimista, huonekalujen tuunausta, kirjoittamista, piirtämistä ja maalaamista. Ulkoilua koiran kanssa. Telkkarin katselua kissa sylissä. Tunnen olevani elossa arjen pienistä asioista.
Vuosia sitten sain vakavan sairaskohtauksen, josta edes lääkärit eivät uskoneet mun selviävän hengissä. Selvisin kuitenkin. Kun tulin sairaalassa viimein tajuihini, en pystynyt vaihtamaan edes asentoa. Olin turvonnut möykky, koska munuaiseni eivät toimineet kunnolla. Ensimmäinen, mitä tajusin, oli huumaava kahvin tuoksu, kun aamuvuoroon tulleet hoitajat olivat keittäneet kahvia. Makasin liikkumatta sairaalasängyssä, katsoin ikkunasta näkyvää harmaata räntäsateista joulukuista aamua ja tunsin niin huikaisevaa elämäniloa, että en ollut koskaan tuntenut sellaista. Siitä lähtien olen osannut nauttia arjen pienistä asioista, vaikka en toki ihan koko ajan ole mikään superpositiivinen. Kun pääsin sairaalasta, olen joka ainoa sunnuntai laittanut itselleni aamiaisen katettuna vanhanaikaisiin astioihin ja kantanut aamiaisen sänkyyni. Nauttinut sunnuntaiaamuista kissani kanssa katsellen telkkarista Avaraa luontoa. Täältä löytyy muutama kuva näistä sunnuntaiaamujen hemmotteluhetkistäni:
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/2018/06/hemmotteluhetkia-aamia…
- kutsu työhaastatteluun
- työpaikan saaminen
- viestittely ihastuksen kanssa
- autossa musiikin kuunteleminen kovaa ja pitkät ajomatkat
- silmäpeli tuntemattoman komistuksen kanssa
- festarit parhaan kaverin kanssa
- onnistunut juoksulenkki
- kiihkeä seksi
- isot haaveet ja niiden saavuttaminen eli itsensä ylittäminen
N32
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tekeminen. Myös laiskottelu välillä on tekemistä. Tykkään tehdä käsilläni kaikkea. Ruuanlaittoa, villasukkien neulomista, remontoimista, huonekalujen tuunausta, kirjoittamista, piirtämistä ja maalaamista. Ulkoilua koiran kanssa. Telkkarin katselua kissa sylissä. Tunnen olevani elossa arjen pienistä asioista.
Vuosia sitten sain vakavan sairaskohtauksen, josta edes lääkärit eivät uskoneet mun selviävän hengissä. Selvisin kuitenkin. Kun tulin sairaalassa viimein tajuihini, en pystynyt vaihtamaan edes asentoa. Olin turvonnut möykky, koska munuaiseni eivät toimineet kunnolla. Ensimmäinen, mitä tajusin, oli huumaava kahvin tuoksu, kun aamuvuoroon tulleet hoitajat olivat keittäneet kahvia. Makasin liikkumatta sairaalasängyssä, katsoin ikkunasta näkyvää harmaata räntäsateista joulukuista aamua ja tunsin niin huikaisevaa elämäniloa, että en ollut koskaan tuntenut sellaista. Siitä lähtien olen osannut nauttia arjen pienistä asioista, vaikka en toki ihan koko ajan ole mikään superpositiivinen. Kun pääsin sairaalasta, olen joka ainoa sunnuntai laittanut itselleni aamiaisen katettuna vanhanaikaisiin astioihin ja kantanut aamiaisen sänkyyni. Nauttinut sunnuntaiaamuista kissani kanssa katsellen telkkarista Avaraa luontoa. Täältä löytyy muutama kuva näistä sunnuntaiaamujen hemmotteluhetkistäni:
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/2018/06/hemmotteluhetkia-aamia…
Ensinnäkin haluan halata sinua. Olet kokenut kovia. Ja toiseksi haluan sanoa, että onpa sinulla aivan ihania astioita! Ja mitkä aamiaiskattaukset! Vaikutuin.
Rapsutukset Tikrulle 😊
- luonto
- matkustelu
- mökkeily
- veneily
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tekeminen. Myös laiskottelu välillä on tekemistä. Tykkään tehdä käsilläni kaikkea. Ruuanlaittoa, villasukkien neulomista, remontoimista, huonekalujen tuunausta, kirjoittamista, piirtämistä ja maalaamista. Ulkoilua koiran kanssa. Telkkarin katselua kissa sylissä. Tunnen olevani elossa arjen pienistä asioista.
Vuosia sitten sain vakavan sairaskohtauksen, josta edes lääkärit eivät uskoneet mun selviävän hengissä. Selvisin kuitenkin. Kun tulin sairaalassa viimein tajuihini, en pystynyt vaihtamaan edes asentoa. Olin turvonnut möykky, koska munuaiseni eivät toimineet kunnolla. Ensimmäinen, mitä tajusin, oli huumaava kahvin tuoksu, kun aamuvuoroon tulleet hoitajat olivat keittäneet kahvia. Makasin liikkumatta sairaalasängyssä, katsoin ikkunasta näkyvää harmaata räntäsateista joulukuista aamua ja tunsin niin huikaisevaa elämäniloa, että en ollut koskaan tuntenut sellaista. Siitä lähtien olen osannut nauttia arjen pienistä asioista, vaikka en toki ihan koko ajan ole mikään superpositiivinen. Kun pääsin sairaalasta, olen joka ainoa sunnuntai laittanut itselleni aamiaisen katettuna vanhanaikaisiin astioihin ja kantanut aamiaisen sänkyyni. Nauttinut sunnuntaiaamuista kissani kanssa katsellen telkkarista Avaraa luontoa. Täältä löytyy muutama kuva näistä sunnuntaiaamujen hemmotteluhetkistäni:
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/2018/06/hemmotteluhetkia-aamia…Ensinnäkin haluan halata sinua. Olet kokenut kovia. Ja toiseksi haluan sanoa, että onpa sinulla aivan ihania astioita! Ja mitkä aamiaiskattaukset! Vaikutuin.
Rapsutukset Tikrulle 😊
Kiitos <3 Vien rapsutukse perille. Tikru jo odotteleekin mun sängyssäni, milloin palsta menee kiinni ja menen sen viereen nukkumaan.
Koen olevani harvinaisen elossa kun menen pitkälle kävelylle ja vedän raitista ilmaa keuhkoihini ja pohdiskelen elämää ja yhteiskunnan omituisuutta. Muutoin tosin tuntuu melko yhdentekevältä.
Kun kuuntelen Tobias Forgen ääntä.. laulua tai vaikka vain puhetta..
Se tunne, kun raotan verhoa ja näen, että ulkona sataa vettä eikä siitä johtuen pidä käydä lenkillä/viedä roskista/käydä kaupassa.
Kun tietokonepöydällä on tilaa vielä yhdelle astialle ja tiskit voi siis hoitaa vasta huomenna.
Tai kun huomaa, että on jo niin myöhä, että voin lykätä suihkussa käyntiä vielä yhdellä päivällä.
Aahh, kyllä laiska henkilö saa iloa pienestä.
Endorfiinit, esim. onnistuneen treenin jälkeen tai hyvän seksin jälkeen.
Lumipyry tai kaatosade ulkona, kun ei tarvitse lähteä minnekään.
Elämän lähde.