Nainen mitä ajattelet 34-vuotiaasta miehestä jolla takana nolla parisuhdetta?

En mitään. Ei kiinnosta kenenkään parisuhteet eikä niitten puutteet.

Taitaa olla se turkulainen tyyppi.

Pukeutuu pieneen takkiin ja heiluttelee toista kättään kävellessä levottomasti kuin pölyhuiskaa.

Puhuu nopeammin kuin yksikään tuntemani komea mies.

Komeat on tarkoitettu jakoon ja lohdukkeeksi.

Ei heistä ole älykkääseen parisuhteeseen.

Panevat aina siemenetkin väärään rakoon.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekokemattomuus huolettaa siinä mielessä, että en jaksaisi enää käydä itse läpi parisuhteen harjoittelua omien pitkien parisuhteiden jälkeen. Toisten kanssa elämisestä, kompromisseista ja elämien yhteensovittelusta, kuin myös niiden toimimattomuudesta ja pettymyksistä kuitenkin oppii paljon, myös itsestään. Siitä mitä sietää, mitä ei ja mitä edes suhteelta haluaa. Kuinka huomioida myös kumppani. Olisi raskasta, jos toinen vasta harjoittelisi näitä kun itse on niitä miettinyt jo pitkään ja ottanut kokemuksista opiksi. Nykyinen suhteeni ei olisi sellainen kuin on ilman näitä kokemuksia, joten ehkä meitä ei edes olisi ilman niitä.

Tämähän se. Suhteessa joutuu tekemään paljon kompromisseja, ja vain suhteessa aiemmin ollut tietää miten paljon niitä joutuukaan tekemään. On todella raskasta olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vain tajua, ettei voi aina saada tahtoaan läpi.

Tämä varmaan tulee yllätyksenä, mutta en mitään. Ei ylipäätänsäkään kiinnosta muut ihmiset, paitsi silloin kun he aiheuttavat kärsimystä muulle elolliselle. Silloin toivon heille pelkkää pahaa. Muuten ei oikeastaan kiinnosta.

Lapsuudentraumoja tai täysin epärealistisia odotuksia.

Ajattelen, että siinäpä mies, jolla on korkeat vaatimukset ja varmaan itsekin korkeatasoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekokemattomuus huolettaa siinä mielessä, että en jaksaisi enää käydä itse läpi parisuhteen harjoittelua omien pitkien parisuhteiden jälkeen. Toisten kanssa elämisestä, kompromisseista ja elämien yhteensovittelusta, kuin myös niiden toimimattomuudesta ja pettymyksistä kuitenkin oppii paljon, myös itsestään. Siitä mitä sietää, mitä ei ja mitä edes suhteelta haluaa. Kuinka huomioida myös kumppani. Olisi raskasta, jos toinen vasta harjoittelisi näitä kun itse on niitä miettinyt jo pitkään ja ottanut kokemuksista opiksi. Nykyinen suhteeni ei olisi sellainen kuin on ilman näitä kokemuksia, joten ehkä meitä ei edes olisi ilman niitä.

Tämähän se. Suhteessa joutuu tekemään paljon kompromisseja, ja vain suhteessa aiemmin ollut tietää miten paljon niitä joutuukaan tekemään. On todella raskasta olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vain tajua, ettei voi aina saada tahtoaan läpi.

Itselle parisuhteiden löytyminen on ollut kyllä kiven aikana. Todella vaikeaa olisi aliarviointi. Toisaalta ehkä niiden laatu on ollut parempi, koska en ole yhdessäkään tuntenut joutuneeni tekemään jatkuvasti tai erityisen hankalia kompromisseja. Toki, jos sukupuolielimien värinä on tärkein tekijä, joka määrittelee kenen kanssa päätyy yhteen, muussa yhteiselämässä lienee sovittelemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdekokemattomuus huolettaa siinä mielessä, että en jaksaisi enää käydä itse läpi parisuhteen harjoittelua omien pitkien parisuhteiden jälkeen. Toisten kanssa elämisestä, kompromisseista ja elämien yhteensovittelusta, kuin myös niiden toimimattomuudesta ja pettymyksistä kuitenkin oppii paljon, myös itsestään. Siitä mitä sietää, mitä ei ja mitä edes suhteelta haluaa. Kuinka huomioida myös kumppani. Olisi raskasta, jos toinen vasta harjoittelisi näitä kun itse on niitä miettinyt jo pitkään ja ottanut kokemuksista opiksi. Nykyinen suhteeni ei olisi sellainen kuin on ilman näitä kokemuksia, joten ehkä meitä ei edes olisi ilman niitä.

Ohis. Tuntuu jännältä kun usein meistä ikisinkuista ylläpidetään mielikuvaa, ikäänkuin me emme tekisi lainkaan kompromisseja. - En usko olevani poikkeus, koska kyllä minä ainakin teen; aika ei yksinkertaisesti anna myöten olla useassa paikassa ja askareessa yhtäaikaa.( Joskus olisi hyvä nukkuakin). 

 Olenko poikkues myös siksi, että olen mies mutta en ole kiinnostunut "irtosuhteista" tai ns. yhden yön jutuista, eikä ihminen ole minulle kauppatavara, jonka ostaisin tyydyttämään seksin haluni. Ja todella friikiksi muodostunen varmaan kun jatkan, että en ole erityisen uskovainen, enkä aseksuaali tai nettiporno riippuvainen. - Niin ja en ole myöskään homoseksuaali. Tai syrjässä ja kaukana muista asuva Robinson Crusoe

Sinkku olen ja sinkku olen ollui ehkä paremmin koko ikäni. - Ikää minulla on jo yli 34 vuotta. Koen ja tunnen viihtyväni sinkkuna, vaikka mikään eriyisen introvertti ja ujo en ole. T

oki mielessäni on ennättäny käydä niin itseinhon tunteita kuin kysymys siitä, että entä jos elän loppuelämänikin yksin?  - Läheiset niin sisarukset, vanhempani kuin kaverini sekä ystäväni että kummilapseni ovat minulle hyvin rakkaita ja tärkeitä.

Mutta vauhdikas arkeani saa kiittää tai kenties enempi moittia siitä, että näen ja kohtaan heitä "livenä" ihan liian vähän. Toki minulla on tämän hekisessä elämänilanteessa tilanne, että osan näkeminen esyy jo siksi, että fyyssisä etäisyytä on, niin  paljon, etä täytyisi erikseen lähteä; satunnaista  tapaamista ja kohtaamista naamatusten osuu kohdalle hyvin harvoin. (Valitettavasti). 

Toisaalta olen myös viime aikoina kokenut helpotustakin siitä, että olen tällainen ikisinkku. Ja olenkin löytänyt iseni myös hämmenymästä, kun on jäänyt mielikuva, että joillekulle sinkkuuteni on isompi ongelma kuin minulle itselleni.

 Vaikka toki edelleen satunnaisesti haaveksin ja unelmoin löytäväni ja kohaavani sen Oman Eriyisen Rakkaani. Sen Yhden ja Erityisen.

-En tosin tiedä pitäsikö minun osata olla huolissaan enemmän kun toisinaan kysyn itseltän. että mihin minä kumppania ja parisuhdetta oikeasti tarvitsen?

Vaikka samanaikaisesti, jossain sisälläni tunnen, ettö kenties voisin olla Hänen kanssaan enemmän kuin kumpikaan meistä yksin. Vaikka siis hyvä minun on olla yksin niin yhdessä kenties sitten vielä paljon parempaa. Tai sitten vain jotain sellaista, jota en vielä osaa kuvitella saati unelmoida.     

    

En tarkoittanut kirjoituksellani, etteivät ikänsä sinkkuna olleet osaisivat tehdä kompromisseja lainkaan, tai muutoin huomioida muita. Lähinnä oman kokemukseni mukaan etenkin pitkissä suhteissa näitä joutuu miettimään kuitenkin perusteellisesti, kuten myös omaa erillisyyttä toisesta. Niihin on hyvä löytää tasapaino. Siihen liittyy hyvin monimutkainen oppimisprosessi omasta suhtautumisesta ja vaikutuksesta toiseen, toisen näkemysten kuuntelemisesta (mikäli kommunikaatiota on), yhteisen hyvän ja omien tarpeiden suhde jne. Vaikea näitä on opetella, ellei joudu haastamaan itseään, muut ihmiset toimivat myös peilinä siinä. Parisuhde on kuitenkin mekanismeiltaan hyvin ainutlaatuinen suhde, jota ei voi täysin verrata muihin suhteisiin.

Eihän suhteiden kestosta milloinkasn mitään takeita ole ja "konkariksi" on vaikea tulla. Käsitän kuitenkin itse sen niin, että kokemusten ja virheiden kautta voi tulla armollisemmaksi itseään ja kumppaniaan kohtaan. Osaa suhteuttaa paremmin, esimerkiksi ymmärtää että joka suhteessa on ongelmansa ja saattaa itsekin olla osa sitä ongelmaa. Ainakin itselläni on näin käynyt, tosin voihan ikäkin olla tekijänä tässä.

Niin. Olen ehdottoman samaa mieltä siinä, että parisuhde on mekanismiltaan hyvin ainutlaatuinen suhde. - Niin ainutlaatuinen, että kahta täysin samanlaista ei varmastikaan ole.

On jännää, että toisinaan minusta tuntuu, että osa on selkeämmin "parisuhde ihmisiä" kuin toiset. Osa siis kykenee ja pystyy parisuhteeseen asetuessaan jo monia sellaista asiaa, joita toiset oppivat vasta parisuhteessa ollessaan ja siinä eläessään.

 Hieman kateellinen olen ollut,- vaikka se onkin vaikeaa myönää -heille, jotka vaikuttavat sille, että he löytävät ja kohtaavat aina tai ainakin verraten pienellä aika viiveellä itselleen kumppanin, jos tai kun heidän edellinen parisuhteena on syystä tai toisesta päättynyt. - Toki heissäkin on eroja - Osasta on tullu puistattava kuva. Tämä silloin kun on muodosunut mielikuva, että toinen ei varmaankaan yksinkeraisesti selviäsi omasta arjestaan, ellei vierellään olisi jatkuvasti joku, josta pitäisi kiinni tai joka katsoisi perään. - Ei. En nyt tällaisella henkilöllä tarkoittanu kuienkaan heitä, joiden sairaus (ai paremmin sairaudet) tai vammat vaatisivat ulkopuolisen hoitajan, jotta heidän arkensa tai ylipäätään elämänsä olsi mahdollinen.      

Toinen ryhmä tai joukko on hämmentävämpi.  Sen joukon edustajia/t joille olen ollu hieman kateellinen. He ovat heitä, jotka ovat fiksuja miellyttäviä ja jotka, ainakin ulkoisesti vaikuttavat pärjäävän hyvin; oli rinnalla kumppani tai ei. - Ja josta joskus on itsekseen ihmetellyt, miksi n.n ja kumppaninsa oikeasti erosivat. (-Ikäänkuin asian perimmäinen syy mnulle millään lailla kuuluisi) mutta kun ovat nyt niin eronneina kuin yhdessä ja erikseen, ainakin minua kohtaan olleet hyvin miellyytviäja tasapainoisen oloisia...   

Toki kaikki eivät opi ja omaksu välttämättä vielä tai ikinä parisuhteessa ollessakaan sitä mitä on olla ja elää parisuhteessa. Vaan oppivat vasta kun on esimerkiski pakko ja välttämätöntä.

Toisille taas tällaiset "opittavat asiat" ova niin itsestään selviä ja kirkkaita, etteivät edes hahmota, että joku ei osaisi tai pystyisi niihin.- Jos joku jättää tällaisen asian tekemättä niin se on enempi viitsimättömyytä ja laiskuutta kuin ainoastaan puhdasta osaamattomuutta ja kyvyttömyyttä. (Esimerkkinä nyt vaikka taito tehdä ja laittaa ruokaa, pitää asunto siistinä tai vaikka maksaa laskut ajoissa).         

Moni luultavasti toistaa tai pyrkii toistamaan myös samoja tapoja ja käytäntöjä kuin, mitä aikanaan näki ja omaksui omilta vanhemmiltaan ja lähipiiriltään. Tehden näin välillä tiedostaen, toisinaan tiedostamatta.  

 Joskus itselläni on käynyt mielessä, että onko yksi syy "ikisinkkuuteni" siinä, että vanhempani painottivat ja alleviivasivat minulle jo varhain kuinka erinomaisen tärkeää olisi, että kykenisin olemaan "itsenäinen" (geeneissä varmaan sain sen, että olen hieman itsepäinen).    

Olen huomannut, että on asioita, joista olen nyt armollisempi ja suvaitsevaisemi kuin nuorempana. Mutta on myös asioita, joita vanhemmiten olen luultavasti tullu entistä, nuorempaa minääni tiukemmaksi ja hyvinkin ankaraksi.     

T. Se yli 34 vuotias ikisinkku (mies)    

Kiinnostavia näkökulmia asiaan. Juuri tuo sinusta hämmentävien ryhmä on itselleni hyvin selkeä, ei kummassakaan tarvitse olla mitään vikaa eikä eroon välttämättä ole mitään sen kummempaa syytä, kuin että on kasvettu erilleen. He pärjäävät yksin, olisivat ehkä pärjänneet yhdessä, mutta voi olla useita syitä, miksi on valittu erota. Ehkä toiveet elämästä ovat eronneet. Yksi merkittävin asia, mitä olen itse matkan varrella oppinut on, kuinka tärkeää suhteesta on pitää huolta ja työskennellä sen eteen jatkuvasti. Erilleen ajautuminen tapahtuu salakavalammin kuin monikaan ymmärtää, ilman että kumpikaan sitä tarkoittaa. Kuitenkin voi olla täysin kypsä ja tasapainoinen ihminen vaikka eroaa, kuten voi olla myös vaikkei olisi ollut ikinä suhteessa.

Viittasit opittuihin toimintatapoihin, kuinka voi oppia toistavansa niitä, ennenkuin niin tapahtuu suhteessa? Etenkin jos ne ovat haitallisia, voi viedä aikaa käsitellä näitä ja oppia toisenlaisia toimintapoja. Se on sitten kumppanin kärsivällisyydestä kiinni saako kasvaa siinä suhteessa. Itsenäisyyden ja riippuvuuden suhde suhteessa on kuin tanssia, mikä on kummankin tulokulma ja milloin on liian itsenäinen olemaan suhteessa, milloin liian riippuvainen toisesta. Voiko tulla ongelmaksi, ettei uskalla luottaa muihin kuin itseensä jne. Parasta varmaan on jos kumppani on niin itsenäinen ja kypsä, että antaa toisen olla oma itsensä. Ja toisin päin. Hyvällä tuurilla ongelmia ei tule tai ne pystytään ratkaisemaan. On elämänpituisia liittoja, niissä varmasti työskennellään, opitaan ja kasvetaan yhdessä, kunhan perustavanlaatuiset asiat kohtaavat osapuolilla. Sitten vähän hiotaan niitä mainitsemiesi palasten kulmia. Totuus on, että käymme monien palasten kanssa yhteen. Joidenkin kanssa voimalla painamalla, joidenkin kanssa helposti solahtaen, mutta sitten ehkä tarvitaan liimaa kiinni pysymiseen... kaikkien kanssa syntyy eri kuvio joka joskus paljastuu vasta kun katsoo kauempaa 👍

up

Tämä ketju on loistava esimerkki siitä että naiset puhuu yhtä ja tekee toista.

Kaikki naiset ketjussa sanovat että "hyi, sinunlaista en ottaisi"

Mikä on todellisuus, aloittajalla on ollut 150 naista!

Ja mikä on minun kohtaloni? Minulle sanotaan, että "löydät varmasti pian sen oikean" samalla kun antavat pakit vaikka etsin parisuhdetta tosimielellä. Ei tule parisuhdetta eikä myöskään seksiä.

kaksinaismoralismi kirjoitti:

Tämä ketju on loistava esimerkki siitä että naiset puhuu yhtä ja tekee toista.

Kaikki naiset ketjussa sanovat että "hyi, sinunlaista en ottaisi"

Mikä on todellisuus, aloittajalla on ollut 150 naista!

Ja mikä on minun kohtaloni? Minulle sanotaan, että "löydät varmasti pian sen oikean" samalla kun antavat pakit vaikka etsin parisuhdetta tosimielellä. Ei tule parisuhdetta eikä myöskään seksiä.

Joo...hassu ristiriita :D