Suomisen porvariperhe palvelijoineen ilakoi räiskäleitä syöden huvilansa kattoterassilla
1950-luvun Suomessa. Kukaan Suomisen perheestä ei ollut tehnyt ruumiillista työtä eikä hikoillut koko elämässään. Vain palvelijat, jonka yksinkertaisuudelle he tapasivat lempeästi nauraa, huseerasivat ympäri kaupunkia heidän asioissaan. Samaan aikaan yksinäinen tehdastyöläinen palasi väsyneenä vuokrahuoneeseensa ja sulki kirjekuoreen osan palkastaan, jonka lähetti vanhalle ja sairaalle äidilleen, joka työskenteli tehtaassa koko ikänsä.
Tuntuuko oikealta?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Niin, nyt puhutaan elokuvasta. Toki monen elämä oli myös ruusuilla tanssimista, on aina ollut ns kahdenkerroksen porukkaa.
Lisään vielä, että kotiapulaisten ammattikunta oli sotien jälkeen suuri. Monella perheellä, varsinkin sellaisella, jossa molemmat kävivät työssä kodin ulkopuolella, oli kotiapulainen.
Moni tästä kaikkien tänä päivänä vihaamasta suuresta ikäluokasta on aloittanut työelämänsä kotiapulaisena, saapuen maalta kaupunkiin toisten lapsia ja kotia hoitamaan ja usein isäntäperheen kotiapulaiselle osoittamassa huoneessa asuen.
Kyllä kuulostaa ihan oikealta, oman aikansa hyväosaisten kuvaukselta.
Mun miehen vanhemmillakin oli kodinhoitaja 60-70-luvuilla. Opettaja-terkkariperhe. Mun serkkuni oli piikomassa nuorena kun teki mieluummin sitä kuin kävi koulua. Nykyisin hoitoalalla ja jää muutaman vuoden sisällä eläkkeelle.
Suomisen perhe eli elämää joka meille jokaiselle oli mahdollista.
Nyt eletään vihervasemmiston päiväunta ja kaupoissa hyllyt tyhjät ja kaikilla yhtä kurjaa.
Juuri luin kirjasta, että Suomisen perheessä vähän kaunisteltiin todellisuutta, ei virkamiehet oikeasti noin leveästi silloin eläneet.
Elokuvat on filmattu. T.J. Särkän omassa kodissa, kertoo suomalaisfilmien harrastajatuttuni. Ei Suomessa tuolloin tuollaisia asuntoja juuri kenelläkään ollut.
Siinä mielessä ap olet väärässä että Suomisen perheen lapset kävivät heinäpellolla jne. kesälomillaan. Nykyajan ihmiset eivät ymmärrä että ennen vanhaan töitä ei niin eroteltu vaan keskiluokka teki joutoaikanaan myös ruumiillista työtä, joko sukulaisten tai tuttavien luona tai omilla pelloillaan.
Piikominen ja palvelijana /kotiapulaisena työskentely oli kunniallinen ammatti eikä mitenkään ylenkatsottu. Riuska kotiapulainen oli talolle kunniaksi, vaikka elokuvissa vähän humoristisesti esitetäänkin. Kotiapulaisia oli ihan tavallisissa perheissä eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Maaseudulta lähteneelle naisihmiselle ei ollut kauheasti vaihtoehtoja tuohon aikaan :(
Voiko pääsis Savon piikaa lykkimään takaapäin! Niin kuin silloin aikanaan, kun emäntä oli asioilla.
Niin, nyt puhutaan elokuvasta. Toki monen elämä oli myös ruusuilla tanssimista, on aina ollut ns kahdenkerroksen porukkaa.