Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies mitä ajattelet 24-vuotiaasta naisesta jolla takana vain yksi parisuhde?
14.04.2020 |
Parisuhteen kesto 8 vuotta. Erosin ja kauhistuttaa kun olen ihan pihalla koko deittimaailmassa. En ole koskaan edes treffeillä käynyt.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään. Miten tuossa iässä olisi edes ehtinyt enempää?
Minä aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja kyllä niitä seurustelukumppaneita taisi olla jo 10, ennen kun menin 21-vuotiaana naimisiin. Lukioikäisenä ne suhteiden pituudet laskettiin kuukausissa ja niissä oli hieman päällekkäisyyttä, aloitin uuden kanssa usein ennen kuin olin edellisestä ehtinyt erota. Yksi suhteista oli sellainen, jossa poikaystävälläni oli tyttöystävä, joka tiesi minusta. 23-vuotiaana olin jo eronnut ja ehti siinä taas muutama suhde olla ennen kuin täytin 25.
Omaan sekoiluuni verrattuna ap on hoitanut asiansa varsin mallikkaasti! Itseltäni meni pitkään ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja sain seksihalut hallintaani, tähän vaadittiin yli kolmen vuoden selibaattikin. Nyt olen ollut 20 vuotta naimisissa, onnellisesti ja uskollisena.
Näin äitinä olen ollut suuresti helpottunut kun oma tytär ei näytä näitä sekoilujani toistavan, vaan on vakiintunut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 3,5 yhteistä vuotta heillä nyt takana ja toivottavasti vielä useampia edessä.
On olemassa myös se keskitie. Itseäni harmittaa kun en nuorena uskaltanut kokeilla mitään. Istuin sisällä kutomassa sukkaa ja lukemassa. Olin tylsä nuori ja nyt olen tylsä 3-kymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, varo näitä miehiä, jotka suhdehistoriasia takia nostavat sinut jalustalle, mutta sitten puhuvat pahaa niistä, joilla on useita suhteita. Miehet, jotka húorittelevat, eivät kunnioita lopussa ketään naista. Ihmisen arvo ei ole siinä, kuinka monen ihmisen kanssa on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteet eivät määritä ihmistä mitenkään.
Kyllä ne määrittävät. Jos esim. naisella on parisuhdehistoriassaan useita suhteita, joissa hän on seurustellut päihde/huume/peliongelmaisen/vankeustuomioita saaneen/maksuhäiriöisen tms. kanssa, niin KYLLÄ se vaan määrittelee myös tätä naista. Ja ennenkuin kukaan ehtii pahoittaa mielensä, niin tottakai tämä menee myös toisinpäin, eli jos mies aina vaan löytää rinnalleen naisen, joka on varsinainen ongelmakimppu, niin kertoohan se jotain miehestäkin.
Mitä merkistä on edes parisuhteiden määrällä? Ihmiset ottaa nykyään paineita kaiken maailman yksityskohdista, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, varo näitä miehiä, jotka suhdehistoriasia takia nostavat sinut jalustalle, mutta sitten puhuvat pahaa niistä, joilla on useita suhteita. Miehet, jotka húorittelevat, eivät kunnioita lopussa ketään naista. Ihmisen arvo ei ole siinä, kuinka monen ihmisen kanssa on ollut.
Tuollainen mielistely tuntuu kyllä tehoavan yllättävän moneen ihmiseen. "Edustamasi ihmisryhmä on kamalinta mitä voi olla, mutta sinä olet ihana poikkeus." Uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Ei kerro kyllä mitään hyvää ihmisestä, että tuollainen muiden haukkumisen kuuntelu tekee hyvän olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivinen asia: kokemattomuus.
Positiivinen asia: kaikki muu (ellet ole totaalisen ruma ja köyhä).
Sinulla on paljon vielä toivoa elämässä.
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavanaisella oli monta suhdetta nuorena. Esim 20 vuotiaana mies 45. Sitten 24 vuotiaana mies 18. Meni naimisiin 28 vuotiaana. Mies uskoi kun nainen väitti olevanda neitsyt. Totuus paljastui häiden jälkeen. Ei mikään onnellinen avioliitto vaikka on kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään. Miten tuossa iässä olisi edes ehtinyt enempää?
Minä aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja kyllä niitä seurustelukumppaneita taisi olla jo 10, ennen kun menin 21-vuotiaana naimisiin. Lukioikäisenä ne suhteiden pituudet laskettiin kuukausissa ja niissä oli hieman päällekkäisyyttä, aloitin uuden kanssa usein ennen kuin olin edellisestä ehtinyt erota. Yksi suhteista oli sellainen, jossa poikaystävälläni oli tyttöystävä, joka tiesi minusta. 23-vuotiaana olin jo eronnut ja ehti siinä taas muutama suhde olla ennen kuin täytin 25.
Omaan sekoiluuni verrattuna ap on hoitanut asiansa varsin mallikkaasti! Itseltäni meni pitkään ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja sain seksihalut hallintaani, tähän vaadittiin yli kolmen vuoden selibaattikin. Nyt olen ollut 20 vuotta naimisissa, onnellisesti ja uskollisena.
Näin äitinä olen ollut suuresti helpottunut kun oma tytär ei näytä näitä sekoilujani toistavan, vaan on vakiintunut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 3,5 yhteistä vuotta heillä nyt takana ja toivottavasti vielä useampia edessä.
On olemassa myös se keskitie. Itseäni harmittaa kun en nuorena uskaltanut kokeilla mitään. Istuin sisällä kutomassa sukkaa ja lukemassa. Olin tylsä nuori ja nyt olen tylsä 3-kymppinen.
Ei ole olemassa keskitietä. Sellainen ihminen on onnellinen, joka kokee omistavansa kaiken sen mitä tarvitsee ja tehneensä sen mitä on tarvinnut tehdä.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Jännä että oletat heti että kyseessä on "arvo". Itse taas oletin, että aloittaja on läheisriippuvainen joka on roikkunut epätoivoisesti teini-iän ihastuksen kanssa kun ei muutakaan uskalla. Kumpikaan meistä ei voi aloituksen perusteella tietää kummasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään. Miten tuossa iässä olisi edes ehtinyt enempää?
Minä aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja kyllä niitä seurustelukumppaneita taisi olla jo 10, ennen kun menin 21-vuotiaana naimisiin. Lukioikäisenä ne suhteiden pituudet laskettiin kuukausissa ja niissä oli hieman päällekkäisyyttä, aloitin uuden kanssa usein ennen kuin olin edellisestä ehtinyt erota. Yksi suhteista oli sellainen, jossa poikaystävälläni oli tyttöystävä, joka tiesi minusta. 23-vuotiaana olin jo eronnut ja ehti siinä taas muutama suhde olla ennen kuin täytin 25.
Omaan sekoiluuni verrattuna ap on hoitanut asiansa varsin mallikkaasti! Itseltäni meni pitkään ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja sain seksihalut hallintaani, tähän vaadittiin yli kolmen vuoden selibaattikin. Nyt olen ollut 20 vuotta naimisissa, onnellisesti ja uskollisena.
Näin äitinä olen ollut suuresti helpottunut kun oma tytär ei näytä näitä sekoilujani toistavan, vaan on vakiintunut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 3,5 yhteistä vuotta heillä nyt takana ja toivottavasti vielä useampia edessä.
On olemassa myös se keskitie. Itseäni harmittaa kun en nuorena uskaltanut kokeilla mitään. Istuin sisällä kutomassa sukkaa ja lukemassa. Olin tylsä nuori ja nyt olen tylsä 3-kymppinen.
Ei ole olemassa keskitietä. Sellainen ihminen on onnellinen, joka kokee omistavansa kaiken sen mitä tarvitsee ja tehneensä sen mitä on tarvinnut tehdä.
- Eri
Hienoa yleispätevän kuuloista filosofiajargonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavanaisella oli monta suhdetta nuorena. Esim 20 vuotiaana mies 45. Sitten 24 vuotiaana mies 18. Meni naimisiin 28 vuotiaana. Mies uskoi kun nainen väitti olevanda neitsyt. Totuus paljastui häiden jälkeen. Ei mikään onnellinen avioliitto vaikka on kestänyt.
Nyt korkki kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Jännä että oletat heti että kyseessä on "arvo". Itse taas oletin, että aloittaja on läheisriippuvainen joka on roikkunut epätoivoisesti teini-iän ihastuksen kanssa kun ei muutakaan uskalla. Kumpikaan meistä ei voi aloituksen perusteella tietää kummasta on kyse.
Arvomaailma periytyy tyypillisesti vanhemmilta ja mikäli ap:n vanhemmat ovat olleet pitkässä parisuhteessa, on tässä silloin kyse enemmän arvoista kuin läheisriippuvuudesta. Toisaalta, pitää myös pohtia onko läheisriippuvuus huono asia, jos suhteessa molemmat osapuolet tukevat toisiaan, puhaltavat yhteen hiileen ja tavallaan tarvitsevat toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään. Miten tuossa iässä olisi edes ehtinyt enempää?
Minä aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja kyllä niitä seurustelukumppaneita taisi olla jo 10, ennen kun menin 21-vuotiaana naimisiin. Lukioikäisenä ne suhteiden pituudet laskettiin kuukausissa ja niissä oli hieman päällekkäisyyttä, aloitin uuden kanssa usein ennen kuin olin edellisestä ehtinyt erota. Yksi suhteista oli sellainen, jossa poikaystävälläni oli tyttöystävä, joka tiesi minusta. 23-vuotiaana olin jo eronnut ja ehti siinä taas muutama suhde olla ennen kuin täytin 25.
Omaan sekoiluuni verrattuna ap on hoitanut asiansa varsin mallikkaasti! Itseltäni meni pitkään ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja sain seksihalut hallintaani, tähän vaadittiin yli kolmen vuoden selibaattikin. Nyt olen ollut 20 vuotta naimisissa, onnellisesti ja uskollisena.
Näin äitinä olen ollut suuresti helpottunut kun oma tytär ei näytä näitä sekoilujani toistavan, vaan on vakiintunut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 3,5 yhteistä vuotta heillä nyt takana ja toivottavasti vielä useampia edessä.
On olemassa myös se keskitie. Itseäni harmittaa kun en nuorena uskaltanut kokeilla mitään. Istuin sisällä kutomassa sukkaa ja lukemassa. Olin tylsä nuori ja nyt olen tylsä 3-kymppinen.
Ei ole olemassa keskitietä. Sellainen ihminen on onnellinen, joka kokee omistavansa kaiken sen mitä tarvitsee ja tehneensä sen mitä on tarvinnut tehdä.
- Eri
Hienoa yleispätevän kuuloista filosofiajargonia.
Filosofia on kaiken perusta. Ei sitä voi sivuuttaa millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Jännä että oletat heti että kyseessä on "arvo". Itse taas oletin, että aloittaja on läheisriippuvainen joka on roikkunut epätoivoisesti teini-iän ihastuksen kanssa kun ei muutakaan uskalla. Kumpikaan meistä ei voi aloituksen perusteella tietää kummasta on kyse.
Juuri näin. Me emme voi tietää, millainen aloittajan ensimmäinen suhde on ollut. Hän on voinut seurustella sekopää-narsistin kanssa ja sairastunut läheisriippuvuuteen ja tarvitsee sen takia loppuelämänsä ajan terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Jännä että oletat heti että kyseessä on "arvo". Itse taas oletin, että aloittaja on läheisriippuvainen joka on roikkunut epätoivoisesti teini-iän ihastuksen kanssa kun ei muutakaan uskalla. Kumpikaan meistä ei voi aloituksen perusteella tietää kummasta on kyse.
Arvomaailma periytyy tyypillisesti vanhemmilta ja mikäli ap:n vanhemmat ovat olleet pitkässä parisuhteessa, on tässä silloin kyse enemmän arvoista kuin läheisriippuvuudesta. Toisaalta, pitää myös pohtia onko läheisriippuvuus huono asia, jos suhteessa molemmat osapuolet tukevat toisiaan, puhaltavat yhteen hiileen ja tavallaan tarvitsevat toisiaan?
Tunnetko aloittajan vanhemmat vai mikä oli pointti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään. Miten tuossa iässä olisi edes ehtinyt enempää?
Minä aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja kyllä niitä seurustelukumppaneita taisi olla jo 10, ennen kun menin 21-vuotiaana naimisiin. Lukioikäisenä ne suhteiden pituudet laskettiin kuukausissa ja niissä oli hieman päällekkäisyyttä, aloitin uuden kanssa usein ennen kuin olin edellisestä ehtinyt erota. Yksi suhteista oli sellainen, jossa poikaystävälläni oli tyttöystävä, joka tiesi minusta. 23-vuotiaana olin jo eronnut ja ehti siinä taas muutama suhde olla ennen kuin täytin 25.
Omaan sekoiluuni verrattuna ap on hoitanut asiansa varsin mallikkaasti! Itseltäni meni pitkään ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja sain seksihalut hallintaani, tähän vaadittiin yli kolmen vuoden selibaattikin. Nyt olen ollut 20 vuotta naimisissa, onnellisesti ja uskollisena.
Näin äitinä olen ollut suuresti helpottunut kun oma tytär ei näytä näitä sekoilujani toistavan, vaan on vakiintunut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 3,5 yhteistä vuotta heillä nyt takana ja toivottavasti vielä useampia edessä.
On olemassa myös se keskitie. Itseäni harmittaa kun en nuorena uskaltanut kokeilla mitään. Istuin sisällä kutomassa sukkaa ja lukemassa. Olin tylsä nuori ja nyt olen tylsä 3-kymppinen.
Ei ole olemassa keskitietä. Sellainen ihminen on onnellinen, joka kokee omistavansa kaiken sen mitä tarvitsee ja tehneensä sen mitä on tarvinnut tehdä.
- Eri
Hienoa yleispätevän kuuloista filosofiajargonia.
Filosofia on kaiken perusta. Ei sitä voi sivuuttaa millään.
Sinä et ainakaan näköjään voi.
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Huvittavia nämä arvojankkaajat, joiden mielestä naisen pitäisi olla neitsyt tai lähes sitä, koska muuten mies kokee alemmuutta siitä, että joku toinen mies onkin voinut olla häntä parempi sängyssä ja kun nainen tietää, että parempaakin on olemassa, niin on suurempi riski, että nainen lähtee tavoittelemaan sitä parempaa.
Tosiasiassa koko nuoruutensa tylsää elämää viettäneet villiintyvät viimeistään siinä neljänkympin tietämillä. Koskee sekä miehiä että naisia. Siinä iässä moni tajuaa kuolevaisuutensa ja haluaa otta elämästä kaiken mahdollisen ilon irti vielä kun se on mahdollista. Suurin osa pettämisistä tapahtuu juuri tässä vaiheessa. Pitkään liittoon on turruttu, eikä se anna enää mitään. Ruoho alkaa näyttämään vihreämmältä aidan toisella puolella. Ne, jotka ovat vaihtaneet nuorempana kumppania useaan kertaan, tietävät, ettei ruoho todellisuudessa ole vihreämpää, vaikka se siltä näyttää eli todellisuudessa jo villit vuotensa elänyt saattaa ollakin pitkässä juoksussa se parempi valinta loppuelämän kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin arvojasi sopivina pitkiin parisuhteisiin. Arvosi lisäävät luottamusta sinuun ja kun luottamus vahvistuu, yhteinen menestys on parempi ja tällöin kanssasi voi suunnitella elämää pidemmällä tähtäimellä. Pitkän tähtäimen suunnitelmat mahdollistavat ennakoitavamman elämän, eikä ihmisen tarvitse tällöin ajelehtia hetkestä toiseen epävarmuudessa. Tämä on varmasti tekijä miksi pitkissä parisuhteissa olevat ovat myös terveempiä, sekä mieleltään että keholtaan.
Jännä että oletat heti että kyseessä on "arvo". Itse taas oletin, että aloittaja on läheisriippuvainen joka on roikkunut epätoivoisesti teini-iän ihastuksen kanssa kun ei muutakaan uskalla. Kumpikaan meistä ei voi aloituksen perusteella tietää kummasta on kyse.
Juuri näin. Me emme voi tietää, millainen aloittajan ensimmäinen suhde on ollut. Hän on voinut seurustella sekopää-narsistin kanssa ja sairastunut läheisriippuvuuteen ja tarvitsee sen takia loppuelämänsä ajan terapiaa.
Hyvin epätodennäköistä. Narsisteja on noin 1 % kansasta. Eikä suhteen loppuminen ole ikinä vain toisen vika.
Alue: Aihe vapaa
Minä aloitin seurustelun 17-vuotiaana ja kyllä niitä seurustelukumppaneita taisi olla jo 10, ennen kun menin 21-vuotiaana naimisiin. Lukioikäisenä ne suhteiden pituudet laskettiin kuukausissa ja niissä oli hieman päällekkäisyyttä, aloitin uuden kanssa usein ennen kuin olin edellisestä ehtinyt erota. Yksi suhteista oli sellainen, jossa poikaystävälläni oli tyttöystävä, joka tiesi minusta. 23-vuotiaana olin jo eronnut ja ehti siinä taas muutama suhde olla ennen kuin täytin 25.
Omaan sekoiluuni verrattuna ap on hoitanut asiansa varsin mallikkaasti! Itseltäni meni pitkään ennen kuin kasvoin aikuiseksi ja sain seksihalut hallintaani, tähän vaadittiin yli kolmen vuoden selibaattikin. Nyt olen ollut 20 vuotta naimisissa, onnellisesti ja uskollisena.
Näin äitinä olen ollut suuresti helpottunut kun oma tytär ei näytä näitä sekoilujani toistavan, vaan on vakiintunut ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. 3,5 yhteistä vuotta heillä nyt takana ja toivottavasti vielä useampia edessä.