Lue keskustelun säännöt.
Miksi kiusaaja kiusaa?
14.04.2020 |
Jokuhan hänellä on. Kokeeko uhkaa siitä kiusaamisen kohteesta itselleen ja pyrkii siksi nujertamaan?
Kommentit (65)
Koska kiusaaja käyttää aikaansa ja energiaansa moiseen, siitä yksinkertaisesti täytyy olla hänelle jotain merkittävääkin hyötyä.
Miksi hän muuten jaksaisi vaivautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sitä ei tiedä kuin kiusaaja itse." Usein jää arvoitukseksi sitten se perimmäinen motiivi ja juurisyy.
Kiusatut pitävät jälkeenpäin enemmän ääntä itsestään kuin kiusaajat. Miksiköhän näin on?
Jos syyn kiusaajan kiusaamiseen saisi selville, hänet saisi nujerrettua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa vatulointia miettiä miksi joku kiusaa. Sitä ei tiedä kuin kiusaaja itse ja sitä pitää häneltä myös kysyä. Puuttumalla kiusaamiseen on jotain tehoa, ei sillä että yritetään ymmärtää syitä.
Hmm. Tavallaan, tavallaan ei. Jos joku on vaikkapa itse hyväksikäytetty ja purkaa pahaa oloaan koulussa kiusaamalla muita, siihen pitää puuttua eri tavalla kuin jos kyse on vain esimerkiksi huonosta ryhmädynamiikasta.
Mutta joo, liikaa psykologisointia ei kannata harrastaa. Olennaisempaa on vaan tehdä selväksi, että tässä porukassa EI kiusata, piste.
En tiedä, vastasiko joku jo, mutta kaikki kiusaajat ei ole kategoriaa "kateus tai paha olo".
Jotkut kiusaavat huvin vuoksi, lämpimikseen. He yrittävät saada kohteen "reagoimaan", ja se on sitten hauskaa. Pohjalla tylsyys tai sadismi tai molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kiusaajat ovat todella huonolla itsetunnolla varustettuja, katkeria reppanoita. Projisoivat omia ongelmiaan muihin ihmisiin.
Älkää vaan kukaan psykologisoiko liikaa, kun meillä sosialismissa ei ole riittävää hoitoa tai huoltojärjestelmää persoonallisuushäiriöisille. Parasta painaa pää pensaaseen vaan ja jotenkin sivuuttaa nämä kaikki mielenterveysongelmaiset täällä. Paska kuitenkin lentää tuulettimeen yhä useamman kohdalla, kun näitä kiusaajia ei analysoida, tutkija ja hoideta asianmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin peruskoulussa sekä kiusaaja että kiusattu. Oma kiusaamiseni lähti kaiketi siitä, että kotonani oli todella kauhea ja väkivaltainen ilmapiiri. Opin nopeasti peittämään oman epävarmuuteni kylmyydellä ja julmuudella. Opin myös laittamaan ihmiset arvojärjestykseen esimerkiksi sosiaalisen hierarkian suhteen. Kiusasin luokan kiusattuja, koska päälipuolin ajattelin heidän olevan minua heikompia ja ansaitsevan kiusaamisen ja toisaalta taustalla oli se, että heissä oli samoja piirteitä kuin minussa ja pelkäsin, että muut näkisivät ne minussakin, joten "ennaltaehkäisin" omaa kiusaamistani siirtämällä huomion johonkin muuhun ihmiseen. Kiusasin esimerkiksi erästä hänen syylistään, vaikka minulla itselläni oli syyliä ja oma vanhempani kohtelia minua kuin spitaalista sen takia.
Olin siitä "onnekas", että minua myös kiusattiin, joten minulla ei ollut itsetuntoa tai sosiaalista asemaa ryhtyä superkiusaajaksi. Olin myös äkkipikainen, joten minusta ei ollut mestarimanipuloijaksi. Myöhemmällä iällä valitsin tietoisesti opetella pois kylmyydestä ja arvostelemisesta. Edelleen tietyt negatiiviset ideat ihmisten eriarvoisuudesta nostavat päätään, mutta loogisesti tiedän niiden olevan vain opittu kaava.
Vallanhalua, ajankulua, tyhjyyden täyttämistä, statuksen nostoa ryhmässä.
Uhri? Arvio siitä, että vakavaa vaaraa ei aiheuta omalle terveydelle pahimmassakaan tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli lihava, meillä kotona aina paheksuttiin lihavia, joten koin tämän henkilön lihavuuden vääryytenä ja loukkaavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä kiertämään. Meillä muutamalla kovalla jannulla oli hauskaa. Monet hilpeät hetket saimme hänen kustannuksellaan. Kuulemma tarvi terapiaa myöhemmällä iällään. Ja syrjäytynytkin. Joskus on tullut mieleeni, koska osa teoistani hävettää nyt.
Itse nyt johtoasemassa ja yritän käyttäytyä ihmismäisesti. Työpaikalla tässä mielessä selvät pelisäännöt.
Huoh! Tulipa oltua täällä rehellinen...
Vierailija kirjoitti:
Väitä kiusaajien sosiaalisesta taitamattomuudesta on vähintään heitä aliarvioiva. Yleensähän he tekevät aika hyvän analyysin siinä "hiekkalaatikollaan", onnistuuko jonkun toisen ihmisen rääkkääminen vai ei. Hän tarvitsee hovin ja hiljaisen enemmistön tuen taakseen, että se onnistuu. Sosiaalista pelisilmää siis tarvitaan. Jos siinäkin, että laskee sen enemmistön psysyvän hiljaisena.
Totta, mua kiusattiin peruskoulun yläasteelta ammattikouluun asti, koko ammattikouluaika. Oli muutama "pääkiusaaja" ja sitten niiden tärkeimmät kaverit ja tosiaan tämä hiljainen enemmistö eli koko luokka. Ihme kyllä ei ole jäänyt pahempia traumoja, tästä jo vähän aikaa. Ihmisiin en kyllä luota nykyäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mukavaa kun pääsee myöhemmin elämässään heittämään kiusaajalleen pari sarkastista kommenttia. Näin tein, kun tilaisuus koitti. Hänen lapsiasioistaan oli mukava heittää muutama osuva huomio. Osuin selvästi arkaan paikkaan. :) Pillahti itkuun, aikuinen mies! :D
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä kiertämään. Meillä muutamalla kovalla jannulla oli hauskaa. Monet hilpeät hetket saimme hänen kustannuksellaan. Kuulemma tarvi terapiaa myöhemmällä iällään. Ja syrjäytynytkin. Joskus on tullut mieleeni, koska osa teoistani hävettää nyt.
Itse nyt johtoasemassa ja yritän käyttäytyä ihmismäisesti. Työpaikalla tässä mielessä selvät pelisäännöt.
Huoh! Tulipa oltua täällä rehellinen...
No mutta! Vaasalaisia kanavalla!
"Oli muutama "pääkiusaaja" ja sitten niiden tärkeimmät kaverit ja tosiaan tämä hiljainen enemmistö eli koko luokka."
Tyyppiasetelma.
Tämän se tarvii.
Jos se ei kiusaisi, se ei olisi kiusaaja. Ja päinvastoin.
Minulla yksinkertaisesti napsahti koulussa. Kaipa taustalla oli joku kyvyttömyys ilmaista omia tunteita, joka on yhä ongelma. Suurin osa kouluikäisistä on ilkeitä, jolloin toiminta tarttuu samoin kuin kiroileminen tarhassa.
Jotenkin se paha olo sisällä vain purkaantui ja aloin matkimaan kiusaajaa. Hetken ajan oli hyvä ja vahva olo, sen jälkeen iski pahempi olo. Kiusaajista puhutaan aina, että he kuuluvat vankilaan tai kehotetaan päättämään päivänsä. Siinä sitten vuosien masennus ja itsemurha-ajatukset.
Ystävällinen, kiva, osaa pitää salaisuudet, ei puhu pahaa. Kaikki nuo nimetyt ominaisuudet katosi hetkessä. Kai ihmisellä on joku ”pimeä puoli”, johon jokainen voi ajautua. Tai sitten olen seko, persoonallisuushäiriöinen hörhö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä kiertämään. Meillä muutamalla kovalla jannulla oli hauskaa. Monet hilpeät hetket saimme hänen kustannuksellaan. Kuulemma tarvi terapiaa myöhemmällä iällään. Ja syrjäytynytkin. Joskus on tullut mieleeni, koska osa teoistani hävettää nyt.
Itse nyt johtoasemassa ja yritän käyttäytyä ihmismäisesti. Työpaikalla tässä mielessä selvät pelisäännöt.
Huoh! Tulipa oltua täällä rehellinen...
No mutta! Vaasalaisia kanavalla!
Kyllä nämä ovat ihan samoja kiusaajasetämiehiä yhäkin. Nyt vain itsellä ”kiusattava” habitus.
Ihan turhaa vatulointia miettiä miksi joku kiusaa. Sitä ei tiedä kuin kiusaaja itse ja sitä pitää häneltä myös kysyä. Puuttumalla kiusaamiseen on jotain tehoa, ei sillä että yritetään ymmärtää syitä.