Millainen ihminen joutuu kiusatuksi

Minua on kiusattu aina. Olen herkkä, kiltti ja empaattinen sekä vähän ujonen mutta en sitten kun tunnen ihmisen paremmin. Kiusattu on ja sitten on loukkaannuttu kun en pidä kyseisistä henkilöistä eli näistä kiusaajista. 

Oikeasti olen myös pirun vahva eli kuin vanha vakaa tammi.

Ihan mikä vain riittää syyksi kiusaajalle. Kiusaajalla huono itsetunto yhdistettynä johonkin muuhun ongelmaan omassa elämässään. Elämäänsä tyytyväinen ihminen ei muita rääkkää.

Tyttäreni. Tulee juttuun lähes kenen kanssa vaan, mutta haluaa välillä olla itsekseenkin eikä hänelle ole ongelma sanoa häntä ulos hakevalle kaverille, että ei nyt, hän lukee/leikkii/mitä tahansa nyt mielummin itsekseen. Ja välillä haluaa myös ulkoilla yksin. Tämä tuntuu olevan suoranaista myrkkyä alakouluikäisille tytöille, jotka muodostavat jo omia klikkejään. Sekään ei kamalasti asiaa auta, että tyttäreni on kiinnostuneempi ns. poikien jutuista (pelaaminen, liikunta). Olen kuitenkin ylpeä hänestä, kun uskaltaa olla oma itsensä, eikä roiku väkisin mukana tai miellytä muita pakon edessä!

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Jollakin tavalla joukkoon kuulumatonta.

Jokin näkyvä tai kuuluva piirre joukon ulkopuolisessa "oikeuttaa" kiusaamisen.

Näin on ja meistä ihan kaikista löytyy sellainen piirre kun hyvin kriittisesti katsotaan. Kaikki riippuu sen joukon ilkeimmän ja vahvan persoonan päätöksestä kuka ärsyttää häntä. Meillä yläasteella se kiusaajatyyppi alkoi lopulta keksiä pilkkanimiä yhdelle jos toiselle. Noin kolmasosa sai sen. Itse hän oli ehkä luokan lyhyin poika, mutta kukaan ei vastustanut koska hänessä oli psyykistä voimaa ja huumorintajua.

Tässähän on toimittu tyyliin hyökkäys on paras puolustus. Tuo pätkä olisi itse joutunut kiusatuksi, jos ei olisi iskenyt ensin. Parempi olla kiusaaja kuin kiusattu.

Meillä on työpaikalla kiusattu. Hän kokee vahvasti, että häntä kiusataan, ei oteta joukkoon jne. Sama ihminen selittää kovaan ääneen miten ei ymmärrä esim. seksuaalivähemmistöjä, joiden edustajia työyhteisössämme myös on. Myöskään kasvissyönti ei häntä miellytä ja etenkin kasvissyöjille hän tuo tätä esiin. Hän penää yhteisöllisyyttä ehdottamalla ex tempore lounastreffejä ja loukkaantuu, kun muilla on jo muut suunnitelmat tai eväät mukanaan. Hänen mielestään häntä itseään 20 vuotta nuorempien jutut ja huumori ovat pas*aa, koska häntä ei naurata ja hän tuo asian avoimesti esiin ja pyörittelee silmiään, kun nuoremmat kolleegat esim. työkokouksissa puhuvat. Siinä hän on oikeassa, että nykyisin moni käy kahvilla eri aikaan kuin hän.

"Elämäänsä tyytyväinen ihminen ei muita rääkkää."

Totta!

Kiusaamiseenhan sinänsä aiheita riittää maailman tappiin asti, kaikki kun olemme erilaisia biologisesti.

Lukiossa samalla luokalla oli fas-oireyhtymäinen tyttö. Kasvoista sen näki selkeästi. Hänellä oli vain vähän erilaisia vaatteita ja haisi usein pahalta. Käyttäytyi myös epäsosiaalisesti. Häntä ei aktiivisesti haukuttu mutta syrjittiin ja välteltiin voimakkaasti. Hänen elämänsä olisi varmaan hyvin erilaista ilman äidin alkoholismia.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ovat henkisesti vajavaisia, simpanssin kaltaisia apinoita.

Miksi pitää verrata pahoja ihmisiä simpansseihin ja apinoihin?

Ihmisissä asuu pahuus! Mulla menee hermo aina kun pitää lukea tuollaista eläinten aliarviointia. Siis apinoiden kiusaamista.

Eläimet ovat aina ja joka asiassa ihmisiä parempia!

Minua kiusattiin rumuudesta, pisamista, pienistä tisseistä, kun olin ”erolapsi” eli vanhempani olivat eronneet ja siitä että kuukautiseni eivät olleet alkaneet vielä 6-luokalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat ovat henkisesti vajavaisia, simpanssin kaltaisia apinoita.

Miksi pitää verrata pahoja ihmisiä simpansseihin ja apinoihin?

Ihmisissä asuu pahuus! Mulla menee hermo aina kun pitää lukea tuollaista eläinten aliarviointia. Siis apinoiden kiusaamista.

Eläimet ovat aina ja joka asiassa ihmisiä parempia!

Viidakon lait eläimillä on siellä viidakossa voimassa, että ihan turha romantisoida niitä yhtään. Viidakostahan sitä mekin ollaan kotoisin, tai tarkemmin ottaen savannilta kun oikein silmiin katsotaan.

Sellainen joka joutuu poikittain kiusaajatyyppien kanssa. Useimmat eivät nimittäin kiusaa, vaikka eivät toisesta pitäisikään. Jos normaalin ihmisen mielestä toisessa on jotain vikaa, hän voi yrittää hienovaraisesti korjata tämän käytöstä tai enintään koittaa välttää tämän ihmisen seuraa.

Orpous on myös syy näille tunnevammasille ihmisille kiusata.

Moni joukkoon kuulumattomuus on ihan psykologisia poikkeavuuksia.

Kiusaajat ovat itse henkisesti tunteettomia.

Kiusaajille pitäisi laittaa oikeat sanktiot tai rekisteri että tätä tehdään. Olis hienoa jos se vaikuttaisi vielä 10 vuotta kun on pilannut toisen elämän.

pahempaa kuin kiusaaminen on toisten välinpitämättömyys, ei puututa asiaan. suomalaisethan ovat pelkureita se on usein nähty!

”Tyhmyys” on ollut syy kiusata. Olen tästä kuullut koko elämäni. Mukamas harmitonta vitsailua. Yläasteellakin matikanopettaja ei opettanut mua, kun olisin tarvinnut opetusta. Laittoi luokan eteen koko tunniksi ja vitsaili kustannuksellani, kun en osannut. Tietysti päästi kursseista läpi, kunhan olin vaan paikalla.

Amiksessa taas jatkuvasti pientä nälvimistä, koska olen blondi, pienikokoinen hölmö nainen. Työelämässä mua ei oteta vakavasti tai kuunnella. Ehdotuksiani ei kuunnella. Kerran kerroin ideani. Ei kukaan lähtenyt mukaan. Asia jäi siihen. Myöhemmin toinen työkaveri ”keksi” saman jutun ja kaikki kannattivat tätä.

En aina ole kovin puhelias, haluan keskittyä, vastaukset ei tule heti. Joudun pohtimaan jotakin asiaa enemmän.

Tämähän on ”sallittua” kiusaamista myös täällä palstalla. Haukutaan tyhmäksi.

Itsetuntoni on huono. Yritän olla huomaamaton ja keskittyä vain omaan elämääni ja teen omat työni. En opi kieliä.

Kynnys lähteä jatko-opiskelemaan on todella korkea, koska pelkään etten pärjää ja tulen taas mollatuksi.

Usein kiusatuksi joutuvat myös kömpelöt ja epämusikaaliset.

Kuka tahansa voi joutua kiusatuksi.

Kiusaajakin voi oikeastaan muuten olla millainen ihminen tahansa, mutta käytöksen aiheuttaa aina jonkinlainen häiriintyneisyys tai paha olo itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin rumuudesta, pisamista, pienistä tisseistä, kun olin ”erolapsi” eli vanhempani olivat eronneet ja siitä että kuukautiseni eivät olleet alkaneet vielä 6-luokalla.

Minua taas kiusattiin isoista tisseistä ja kuukautisista (olin luokkani ensimmäinen, jolla murrosikä alkoi). Kiusattiin myös hiljaisesta äänestä ja vaatetyylistäni. Lisäksi minua verrattiin jatkuvasti isoveljeeni, joka oli suosittu ja hyvä koulussa - kyseltiin jatkuvasti, miksi en ole yhtä hyvännäköinen ja "cool" kuten hän.

Eli kyllä, ihmistä voi kiusata ihan mistä vain.

Minkälainen ihminen vain joutuu kiusatuksi. Onneksi väkivalta lopettaa vittuilun.

Ala-asteella kiusattiin ulkonäön takia. Minulla oiottiin hampaita ja punastelin herkästi. Se lähti siitä.

Yläasteella kiusattiin koulumenestyksen takia. 

Nuo siis kiusaamisen "aloitussyyt". Sittenhän sitä närpintää oli jatkossa vähän joka asiasta.

Itse en ole kiusaajahenkinen, mutta annoin teininä takaisin niille, jotka olivat minua kiusanneet. Kummasti muuttui ääni kellossa, kun saivat pojat ja joku tyttökin itse osaksi sitä mitä oli minulle tehnyt. Minä olin muka kiusaaja. Kyllä sen muistaa mitä muut tekee itselle, mutta aina ei muista mitä on tehnyt tai sanonut muille.

Itse en ikinä ole ikävä mukaville ihmisille, mutta kiusaajille kyllä täräytän takaisin. Tuntuu etteivät itsekään tajua omaa käytöstään aina.