Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan onnitellut raskaana olevaa
13.04.2020 |
Aina, kun joku kertoo olevansa raskaana, en ole muistaakseni koskaan onnitellut. Kun olen itse ollut raskaana, muiden onnittelut tuntuu vain kiusallisilta ja teennäisiltä. Eihän se ole vielä syntynyt, eihän siitä tiedä, tapahtuuko sille jotakin. Liian aikaista iloita.
Mutta en kyllä onnittele lapsen saanuttakaan, koska minusta siitä on onni kaukana. Lapsen kanssa elämä on raskasta ja oma aika vähissä. Mitä iloittavaa siinä on? Onnittelut siitä, että olet astunut sudenkuoppaan, että elämäsi muuttuu lopullisesti? En koe, että lapsen saaminen olisi mitenkään iloinen tapahtuma. Se vain tapahtuu.
Kommentit (17)
Tai opiskelupaikan saanutta? Eihän sitä tiedä valmistuuko tuleva opiskelija ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onnitteletko hautajaisissa leskeä? Tuolla logiikalla voisi olla näin.
Vierailija kirjoitti:
Onnitteletko tutkinnon suorittanutta? Siitähän se kurja elämänpyörä vaan alkaa, ei siinä ole mitään onnen aihetta? Tai naimisiin menneitä? Kurja avioarki vain edessä? Jne jne.
Mahdat olla melko negatiivinen henkilö yleensäkin.
Yleensä muistaakseni joo, mutta se tuntuu teennäiseltä nimenomaan noiden syiden vuoksi.
Avioliitosta onnittelu tuntuu myös teennäiseltä, mutta naamion usein ne sanat onnitteluksi ymmärrettävään muotoon.
Tai väistän vain onnittelut kysymyksellä.
Ap
Sanon raskaana oleville "onnea" tarkoittaen good luck. Koska sitä juuri haluan toivottaa. Mulla yksi lapsi ja enempään en kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen neljäkuisen lapsen tuore äiti ja olen elämässäni onnellisempi kuin koskaan. En koe, että elämäni olisi muuttunut mitenkään negatiiviseen suuntaan, päin vastoin. Raskasta ei ole, koska lapsi nukkuu yöllä 12 tuntia putkeen yhdellä syötöllä.
Vierailija kirjoitti:
Tai opiskelupaikan saanutta? Eihän sitä tiedä valmistuuko tuleva opiskelija ikinä.
En onnittele. Sanon vain, miten hienoa on kun on päässyt paikkaan, ja vielä erityisesti painotan, jos pääsee sinne, minne on halunnut.
Mutta se ei ole sama asia kuin onnittelu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onnitteletko hautajaisissa leskeä? Tuolla logiikalla voisi olla näin.
Osnanottoihin ja empatisointiin pystyn ihan hyvin. Ei ongelmia. Surua on paljon helpompi ymmärtää.
Ap
Onnittelu kuuluu hyviin tapoihin. Kovin moukkamaista jättää onnentoivotukset sanomatta, vain koska itsestä ne tuntuvat teennäisiltä. Nuo tilanteet kuitenkin yleensä ovat henkilöille itselleen saavutuksia tai onnen aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että näet asioista aina vain sen pahimman mahdollisen skenaarion ja huonot puolet. Lasi puoliksi tyhjä jne. Melko raskas tapa elää minusta.
Elämässä on niin paljon pieniä onnen ja onnittelun aiheita, ei niitä kannata "säästellä" vain johonkin isoon lottovoittoon. Tai noh, en tiedä onnittelisitko silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelu kuuluu hyviin tapoihin. Kovin moukkamaista jättää onnentoivotukset sanomatta, vain koska itsestä ne tuntuvat teennäisiltä. Nuo tilanteet kuitenkin yleensä ovat henkilöille itselleen saavutuksia tai onnen aiheita.
Niin. Tavallaan inhoan juhlia, koska juhlitaan saavutuksia, enkä näe noita asioita saavutuksina. Etenkään lapsen syntymää. Asiat vain tapahtuvat ja menevät tiettyä kaavaa myöten. Jos hyvin käy.
Siksi helpompi on sanoa jotakin ja yrittää pukea se onnittelun muotoon, tekemällä toiselle hyvä olon, kuitenkaan sanomatta mitään järkevää. Koska enhän minä ymmärrä tuota saavutusta ja sen tuottamaa iloa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelu kuuluu hyviin tapoihin. Kovin moukkamaista jättää onnentoivotukset sanomatta, vain koska itsestä ne tuntuvat teennäisiltä. Nuo tilanteet kuitenkin yleensä ovat henkilöille itselleen saavutuksia tai onnen aiheita.
Niin. Tavallaan inhoan juhlia, koska juhlitaan saavutuksia, enkä näe noita asioita saavutuksina. Etenkään lapsen syntymää. Asiat vain tapahtuvat ja menevät tiettyä kaavaa myöten. Jos hyvin käy.
Siksi helpompi on sanoa jotakin ja yrittää pukea se onnittelun muotoon, tekemällä toiselle hyvä olon, kuitenkaan sanomatta mitään järkevää. Koska enhän minä ymmärrä tuota saavutusta ja sen tuottamaa iloa.
Ap
Tuolla logiikalla ei olisi ikinä järkeä juhlia tai toivottaa mitään. Ei joulua, synttäreitä, uutta vuotta, pääsiäistä... Koska nehän vain tapahtuvat. Aika ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että näet asioista aina vain sen pahimman mahdollisen skenaarion ja huonot puolet. Lasi puoliksi tyhjä jne. Melko raskas tapa elää minusta.
Elämässä on niin paljon pieniä onnen ja onnittelun aiheita, ei niitä kannata "säästellä" vain johonkin isoon lottovoittoon. Tai noh, en tiedä onnittelisitko silloinkaan.
Lasi on minulle aina puoliksi tyhjä. En havaitse pieniä onnen hetkiä, mutta eivät ne yleisesti muille isot onnen hetket tunnu onnelta. En ole oikeastaan varmaan koskaan ymmärtänyt onnea.
Varmaan kysyisin lottovoiton tapauksessa, mitä meinaisi rahoilla tehdä. Hekumoisin voittajan kanssa mahdollisuuksista, haluaisin selvittää hänen tarpeensa ja haaveensa, mitkä tuo mahdollistaa.
Ehkä saattaisin onnitella. Mutta vain ehkä. Onhan sitä onnea ollut, kun se voitto on kohdalle sattunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku saavuttaa jotain mistä on haaveillut ja mitä on toivonut, niin eikös se ole juuri se hetki onnitella. Sinun unelmasi voivat olla jotain muuta, mutta en ymmärrä miksi se estää onnittelun.
Väännetään vielä rautalangasta: ihmistä onnitellaan siis siitä, että on onnistunut siinä mitä on tavoitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnittelu kuuluu hyviin tapoihin. Kovin moukkamaista jättää onnentoivotukset sanomatta, vain koska itsestä ne tuntuvat teennäisiltä. Nuo tilanteet kuitenkin yleensä ovat henkilöille itselleen saavutuksia tai onnen aiheita.
Niin. Tavallaan inhoan juhlia, koska juhlitaan saavutuksia, enkä näe noita asioita saavutuksina. Etenkään lapsen syntymää. Asiat vain tapahtuvat ja menevät tiettyä kaavaa myöten. Jos hyvin käy.
Siksi helpompi on sanoa jotakin ja yrittää pukea se onnittelun muotoon, tekemällä toiselle hyvä olon, kuitenkaan sanomatta mitään järkevää. Koska enhän minä ymmärrä tuota saavutusta ja sen tuottamaa iloa.
Ap
Tuolla logiikalla ei olisi ikinä järkeä juhlia tai toivottaa mitään. Ei joulua, synttäreitä, uutta vuotta, pääsiäistä... Koska nehän vain tapahtuvat. Aika ankeaa.
Minulle joulu on vain ahdistava, koska isä ryyppäsi ja vanhemmat riiteli. Muutenkin juhlien yhteydessä riideltiin aina. Tosin sota oli muutenkin päällä viikottain.
Muistan, kun kolmannen luokan synttäreillekään ei tullut ketään. Joten enpä ole oppinut juhlimaan. En muista, tuliko synttäreitä edes muulloin järjestettyä.
Uusi vuosi ja pääsiäinen menevät aikalailla normaaleina päivinä muiden lomassa. Sellaista ankeaa tasapaksua elämää.
Ap
Minun mielestäni lapset ovat parasta ja tuovat niin paljon onnea. Itse onnittelen aina uudesta elämästä. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että voisivat saada omia lapsia, vaikka haluaisivat.
Onnitteletko tutkinnon suorittanutta? Siitähän se kurja elämänpyörä vaan alkaa, ei siinä ole mitään onnen aihetta? Tai naimisiin menneitä? Kurja avioarki vain edessä? Jne jne.
Mahdat olla melko negatiivinen henkilö yleensäkin.