Elämä ilman rakkautta.

Minkälainen sun tilanne siis on? Minkälaisia deittailukokemuksia? Ootko N vai M ja ikä?

Elämä tuntuu pitkältä kun ajattelee, että noin 100 v. asti on kestettävä yksinäisyyttä. Mutta kun sen ajan vaihtaa päiviksi niin voi miten äkkiä aika kuluu!

M 38v, deiteillä olen käynyt, jonkun verran, varmaan n.20 naisen kanssa. Tiedän että se ei ole hirveän iso lukema, mutta en jaksaisi jatkuvaa tinderöintiä, enkä siis ole ikinä tinderissä ollutkaan.

Ei ole helppoa, ajan kanssa se kuitenkin helpottaa, luulisin.

Up

Eikö näiden naisten kanssa kemiat kohdannu?

Tämä ei varmaan lohduta yhtään, mutta ei ole helppoa olla pitkässä suhteessakaan, joka on seksitön, kulunut ja kylmä. Sinulla on vielä mahdollisuuksia, sun ei tarvitse miettiä eroa, ei sitä miten lapset raegoivat eroon, eikä sitä miten koko omaisuus jaetaan. Tsemppiä hakuun.

Tällaisina hetkinä se on todella vaikeaa, kun törmää kiinnostavaan ihmiseen. Muutoin menettelisi, kun ei vaan tarvitsisi käydä missään ja pysyttelisi erossa kaikenlaisista ärsykkeistä.

Voi ap ymmärrän hyvin. Silloin asiaa ei niin mieti, kun on paljon tekemistä. Mutta varsinkin nyt, kun on vain kaikki päivät kotona yksinään, on todella vaikea välttyä siltä rakkauden kaipuulta. Läheisistä melkein kaikki seurustelevat tai ovat avo-/avioliitossa ja he eivät ehkä tunnu edes ymmärtävän miten yksinään sinkut tässä tilanteessa ovat. Ei sillä, että heillekään tämä tilanne olisi yhtään helpompi, mutta itse en esimerkiksi ole jutellut kenenkään kanssa (jos moikkauksia rapussa, kaupassa jne ei lasketa) livenä kuukauteen.

Myöskin tuo, että pitäisi rakastaa itseään tai olla onnellinen liibalaaba on niin ärsyttävä kuulla ohjeena mediasta/ihmisten suusta vuodesta toiseen. Suurin osa seurustelevista tutuistani ei todellakaan ollut onnellisen kuuloinen kun löysivät seurustelukumppanin. Osa ehti olla maksimissaan pari kuukautta sinkkuna ennen uutta suhdetta. En ymmärrä miksi minun tilanteessa minun pitäisikin sitten "löytää itseni" ja "lopettaa etsiminen" jne. jotta voisin löytää kumppanin.

Kiitos kommentista. Itselläni kului vuosia että en etsinyt ketään, silloin ei todellakaan löydä myöskään ketään. Aina välillä kun olen yrittänyt niin olen myös treffeille päässyt, eli ainakin ollut mahdollista löytää rakkaus.

AP

Ja myös tuo että pitäisi rakastaa ensin itseään on valetta, suuri osa parisuhteessa olevista ei tosiaankaan voi hyvin ja rakasta itseään.

Tämä on tuttua meille kilteille miehille :(

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommentista. Itselläni kului vuosia että en etsinyt ketään, silloin ei todellakaan löydä myöskään ketään. Aina välillä kun olen yrittänyt niin olen myös treffeille päässyt, eli ainakin ollut mahdollista löytää rakkaus.

AP

Niin, ja tosiaan kun ihmisten ohjeet ovat ihan ristiriitaisia, osa sanoo, että pitäisi olla aktiivinen, ja osa taas että ei missään nimessä ainakaan saisi etsiä rakkautta, koska silloin sitä ei löydä. Olen ehkä myös liian herkkä osallistumaan nykyajan deittailukulttuuriin, joten olen jättänyt treffailunkin nykyään aikalailla nollaan. Pitäisi varmaan pyrkiä herkkyydestä pois, mutta samalla pidän sitä yhtenä parhaimmista luonteenpiirteistäni.

Haluaisin tapailla vain yhtä kerrallaan ja myös niin, että toinen tekisi samoin, koska minua ei ainakaan edes kiinnosta kukaan muu jos olen ihastunut/kiinnostunut. Olen myös jonkun tapailun lopettanut itse ja siitä on tullut tosi paha mieli sen toisen ihmisen puolesta, jos hän olisi vielä halunnut jatkaa.

Juuri näin! yksi nainen olisi halunnut enemmänkin kanssani, tavattiin joku 6-8 kertaa. Tuntui todella pahalta "jättää" ihminen joka oli innoissaan minusta, mutta en vain itse tuntenut samoin. Ja vaikka en koskaan ole ollut parisuhteessa en ikinä voisi tehdä toiselle ihmiselle sitä että olisin hänen kanssaan vain siksi että olisi joku.

AP

Vierailija kirjoitti:

M 38v, deiteillä olen käynyt, jonkun verran, varmaan n.20 naisen kanssa. Tiedän että se ei ole hirveän iso lukema, mutta en jaksaisi jatkuvaa tinderöintiä, enkä siis ole ikinä tinderissä ollutkaan.

Tuo on kyllä todella vähän. Ei mikään ihme että ei ole löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M 38v, deiteillä olen käynyt, jonkun verran, varmaan n.20 naisen kanssa. Tiedän että se ei ole hirveän iso lukema, mutta en jaksaisi jatkuvaa tinderöintiä, enkä siis ole ikinä tinderissä ollutkaan.

Tuo on kyllä todella vähän. Ei mikään ihme että ei ole löytynyt.

Joku virkeä nuorimies käy treffeillä vaikka kolme kertaa viikossa eli 20 naista on tavattu jo parissa kuukaudessa. Tietysti kaikki ei saa naisia yhtä helposti lähtemään treffeille. Mutta mielestäni ei kauheasti ole ns oikeutta valittaa, kun ei ole ollut juuri toimintaakaan siihen suuntaan, että onnistuisi.

Ap mikä niillä treffeillä on yleensä mennyt pieleen? Tai onko ollut yhdistäviä tekijöitä.

BB kirjoitti:

Voi ap ymmärrän hyvin. Silloin asiaa ei niin mieti, kun on paljon tekemistä. Mutta varsinkin nyt, kun on vain kaikki päivät kotona yksinään, on todella vaikea välttyä siltä rakkauden kaipuulta. Läheisistä melkein kaikki seurustelevat tai ovat avo-/avioliitossa ja he eivät ehkä tunnu edes ymmärtävän miten yksinään sinkut tässä tilanteessa ovat. Ei sillä, että heillekään tämä tilanne olisi yhtään helpompi, mutta itse en esimerkiksi ole jutellut kenenkään kanssa (jos moikkauksia rapussa, kaupassa jne ei lasketa) livenä kuukauteen.

Myöskin tuo, että pitäisi rakastaa itseään tai olla onnellinen liibalaaba on niin ärsyttävä kuulla ohjeena mediasta/ihmisten suusta vuodesta toiseen. Suurin osa seurustelevista tutuistani ei todellakaan ollut onnellisen kuuloinen kun löysivät seurustelukumppanin. Osa ehti olla maksimissaan pari kuukautta sinkkuna ennen uutta suhdetta. En ymmärrä miksi minun tilanteessa minun pitäisikin sitten "löytää itseni" ja "lopettaa etsiminen" jne. jotta voisin löytää kumppanin.

Hyvin sanottu. Todellakin on monella ollut todella paljon helpompi rakastaa sitä itseään ja kestää elämäänsä hymyssä suin helpommin kun sen kumppanin ovat löytäneet. Se menee myös niinpäin, että jos muut eivät koskaan pidä sinua minään, niin lopulta et itsekään jaksa enää pitää ja taistella vastaan...

Ei mikään ole mennyt mielestäni pieleen. Ei kertaakaan ole mielestäni ollut huonot treffit. Kiinnostus ei vaan ole ollut mollemmin puolista, tai kumpikin on ollut sitä mieltä että ei nähdä toiste. Parin olen nähnyt uudestaankin.

Ei kiinnostusta, ihastumista eikä rakkautta voi pakottaa, kumpaankaan suuntaan.

Ap

En ole sellainen ihminen että pystyisin joka viikko, saati sitten useita kertoja viikossa, käydä treffeillä uuden naisen kanssa. Kai se on nykyistä "sarjatulitreffailua" tinderin kulttuuria.