Elämä ilman rakkautta.

Olen 31 v ruma ja tissitön nainen. Elämäni aikana noin 40 miestä tavannut ja kukaan ei kiinnostunut. Enää ei itsevarmuutta ole senkään vertaa jäljellä että uskaltaisin tavata enää ketään. Kyllä mä olisin miehen saanut jo jos niin olisi tarkoitettu. Katkera olen ja siitä en tule pääsemään koskaan yli.

Ei hyvässä suhteessa ole yksin, se on vähän kuin sen suhteen idea. Että jaetaan ihan tavalliset asiat, hyvät ja huonot. Ikävä että kaikille ei sellaista satu, mutta turha yhtään vähätellä, ettei se parantaisi elämää paljonkin.

Ja kyllä, olen elänyt pitkiä aikoja yksinkin, siksi tiedän.

Ei sitä tarjontaa ole ollut ovista ja ikkunoista.

Kyllä olen hitaasti innostuva tyyppi, on kohdalle osunut pari naista jonka olisin todella halunnut tuntea läheisemminkin, mutta he eivät.

Sinulle nainen, tissien koko ei monellekaan miehelle merkitse yhtään mitään. Kuten itselleni, kaksi näistä naisista jotka olisin halunnut, toisella oli todella isot rinnat ja toisella melkein olemattomat. Molemmat viehättivät minua ulkoisesti mutta etenkin sisäisesti. Jollekin miehelle varmasti on mutta toisille ei, jokainen on yksilö.

Ap

Katkeruuden tunne, tai kaikki muutkin on tietenkin sallittu. Itse en koe olevani katkera, harmittaa vaan ajoittain tuo rakkaudettomuus. Olen onnellinen kaikkien puolesta jotka ovat löytäneet sen "oikein".

Suru ainakin paistaa musta. Mietin usein miksi minua on niin vaikea rakastaa. Miettii omaa riittämättömyyttään. Semmonen tunne, että jotain puuttuu itsestä, kun kukaan ei ole koskaan halunnut minua. Mulla tutut löytää uuden tosi nopeasti, mutta mielestäni ne vaikuttaa välillä siltä, että ihan sama kuka siinä olis. Että katkeruutta ja surua tämä aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja myös tuo että pitäisi rakastaa ensin itseään on valetta, suuri osa parisuhteessa olevista ei tosiaankaan voi hyvin ja rakasta itseään.

Niin, minustakin nämä kliseiset ohjeet ovat naurettavia. Ihan kuin jok'ikinen suhteeseen päässyt ihmineb on ollut itse eheä ja henkisesti vakaa ihminen. Kyllä ihan kaikenlaiset ihmiset on löytänyt puolison, joillain on vain huonompi tuuri kuin toisilla. Näin on aina ollut ja tulee olemaankin eikä näillä ihmisillä välttämättä ole mitään suurempaa vikaa asenteissa tai luonteessa. Kyllä ne antisosiaaliset, masentuneet, epävarmat tai epätoivoisetkin kumppanin ovat löytäneet muutenhan täällä suomessa puolet porukasta olisi sinkkuja. Se on niin tuurista kiinni. Tietenkin on hyvä yleisesti neuvoa että älä ole liian epätoivoinen ja ripustautuva ettei kumppaniehdokas lähde karkuun jo ekoilla treffeiltä sekä opettele rakastamaan itseäsi ja elämääsi siitä huolimatta vaikkei sitä kumppania tulisikaan ihan itsesi takia.

Näen välillä öisin unia siitä että olen parisuhteessa. Myös päivisin kun ajattelen asiaa niin joskus ihoni menee kananlihalle. Kyllä, olen ollut aina ikisinkku. Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Näen välillä öisin unia siitä että olen parisuhteessa. Myös päivisin kun ajattelen asiaa niin joskus ihoni menee kananlihalle. Kyllä, olen ollut aina ikisinkku. Huhhuh.

Minä olen nähnyt unia joissa olen tyytyväisenä miehen sylissä, kunnes tämä unimies sanoo että on muuten varattu joten tätä pidemmälle ei voida mennä. Sitten herätessä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. -tuo n32 ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Ja myös tuo että pitäisi rakastaa ensin itseään on valetta, suuri osa parisuhteessa olevista ei tosiaankaan voi hyvin ja rakasta itseään.

Mutta ei sekään ole mikään automaattisuus, että jos olet parisuhteessa, niin sinua rakastettaisi. Toiset vaan ovat parisuhteessa kun eivät halua olla yksin. Siihen kelpaa kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja myös tuo että pitäisi rakastaa ensin itseään on valetta, suuri osa parisuhteessa olevista ei tosiaankaan voi hyvin ja rakasta itseään.

Mutta ei sekään ole mikään automaattisuus, että jos olet parisuhteessa, niin sinua rakastettaisi. Toiset vaan ovat parisuhteessa kun eivät halua olla yksin. Siihen kelpaa kuka vaan.

Minä taas väitän, että suurin osa ihmisistä vain luulee rakastavansa. Tosi asiassa he eivät osaa. Jos osaisi, ei olisi niin paljon erojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen välillä öisin unia siitä että olen parisuhteessa. Myös päivisin kun ajattelen asiaa niin joskus ihoni menee kananlihalle. Kyllä, olen ollut aina ikisinkku. Huhhuh.

Minä olen nähnyt unia joissa olen tyytyväisenä miehen sylissä, kunnes tämä unimies sanoo että on muuten varattu joten tätä pidemmälle ei voida mennä. Sitten herätessä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. -tuo n32 ikisinkku

Viimeks viime yönä näin unta olevani parisuhteessa. Sitten ne unet vaan loppuu. Parempi kai tää on, että edes unta näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja myös tuo että pitäisi rakastaa ensin itseään on valetta, suuri osa parisuhteessa olevista ei tosiaankaan voi hyvin ja rakasta itseään.

Mutta ei sekään ole mikään automaattisuus, että jos olet parisuhteessa, niin sinua rakastettaisi. Toiset vaan ovat parisuhteessa kun eivät halua olla yksin. Siihen kelpaa kuka vaan.

Minä taas väitän, että suurin osa ihmisistä vain luulee rakastavansa. Tosi asiassa he eivät osaa. Jos osaisi, ei olisi niin paljon erojakaan.

Tai ihan vaan valehtelee, kun tietävät aiheuttavan puolisolleen hyvän mielen. Sitähän se on, kun muutaman tapaamisen jälkeen jotkut väittävät rakastavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja myös tuo että pitäisi rakastaa ensin itseään on valetta, suuri osa parisuhteessa olevista ei tosiaankaan voi hyvin ja rakasta itseään.

Mutta ei sekään ole mikään automaattisuus, että jos olet parisuhteessa, niin sinua rakastettaisi. Toiset vaan ovat parisuhteessa kun eivät halua olla yksin. Siihen kelpaa kuka vaan.

Minä taas väitän, että suurin osa ihmisistä vain luulee rakastavansa. Tosi asiassa he eivät osaa. Jos osaisi, ei olisi niin paljon erojakaan.

Tai ihan vaan valehtelee, kun tietävät aiheuttavan puolisolleen hyvän mielen. Sitähän se on, kun muutaman tapaamisen jälkeen jotkut väittävät rakastavansa.

Tai valehtelevat itselleen. Jotta ei tarvitsisi olla yksin.

Tinderiin vaan. Minä ja puolet mun kavereista ollaan löydetty puolisomme sieltä. Helpompi sieltä on löytää kun baarista, koska profiilitekstistä voi päätellä jo paljon ilman että täytyy kaikkien kanssa alkaa keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tinderiin vaan. Minä ja puolet mun kavereista ollaan löydetty puolisomme sieltä. Helpompi sieltä on löytää kun baarista, koska profiilitekstistä voi päätellä jo paljon ilman että täytyy kaikkien kanssa alkaa keskustelemaan.

Tinderistä on vaikea löytää mitään ellei ole korkean tason mies tai valmis joustamaan kriteereistä.

Vierailija kirjoitti:

Suru ainakin paistaa musta. Mietin usein miksi minua on niin vaikea rakastaa. Miettii omaa riittämättömyyttään. Semmonen tunne, että jotain puuttuu itsestä, kun kukaan ei ole koskaan halunnut minua. Mulla tutut löytää uuden tosi nopeasti, mutta mielestäni ne vaikuttaa välillä siltä, että ihan sama kuka siinä olis. Että katkeruutta ja surua tämä aiheuttaa.

Sama homma. Kerran kävi jopa niin että tapasin erästä työtoveria pari viikkoa kunnes menimme yhdessä kotibileisiin ja hän lähti sieltä toisen naisen kanssa. Jo pienestä asti sain kuulla miten kaikki kehui aina parasta kaveriani ja minä olin täysin näkymätön. Olen joku ihme hylkiö ollut aina.