Lue keskustelun säännöt.
30-kriisi
12.04.2020 |
Ai että voi ihmistä ahdistaa :D
Täytän tänä vuonna 30. Ahdistaa jo etukäteen. Tuntuu, että tulevaisuudella ei ole mitään annettavaa; tärkeät läheiset vaan kuolee pois ja ulkonäkö rapistuu entisestään. :( Tuntuu, että olen liian vanha kaikkeen. Olen kärsinyt aina masennuksesta ja yksinäisyydestä ja sen takia en ole pystynyt tekemään monia asioita eli ns. "elämään"
Vertaistukea?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin täyttäisin tänä vuonna 30, mutta kuten muutkin suuret tapahtumat, olen päättänyt perua synttärini tältä vuodelta.
voisin täyttää uudestaa 29 :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Täällä toinen, kohta 30v. Ja ensinnäkin työelämään en ole koskaan kunnolla päässyt ja kaikki ollut tuskan takana. Yluopistoon en ole vieläkään onnistunut. Pelkkää pätkätyötä, tyhjiä lupauksia, määräaikaisuuksia, tajusin myös kuinka erseestä kaikki ihmiset eivät välitä, eivät vastaa onnen toivotuksiin takaisin, vanhemmat vanhenevat, mikään ei suju eikä toimi. Mitä vaikemmaksi elämä muuttuu sitä väsyneempi olen.
Kielteinen ja negatiivinen ilmapiiri ovat tehneet tehtävänsä. En jaksa enää yhtään mitään, sietokyky nollissa. Nykymaailma on täysin erilainen kun mikä se oli 90-2000 luvun alussa, olen jotenkin tippunut kärryltä.En näe tasan tarkkalleen mitään tulevaisuutta, ainut pelastus on pienet säästöt.
Juurikin näin! 2 koulutusta, pelkkiä pätkätöitä. Kukaan ei välitä.
ap
Joo tuntuu että kaikki on mennyt merkityksettömäksi. Kokoajan joutuu tyhjän päälle. Ei ole minkäänäköistä jatkuvuutta. Mä en jaksa enää. Miten tästä pääsee ulos? Kun on ihmisenä aivan yhdentekevää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Täällä toinen, kohta 30v. Ja ensinnäkin työelämään en ole koskaan kunnolla päässyt ja kaikki ollut tuskan takana. Yluopistoon en ole vieläkään onnistunut. Pelkkää pätkätyötä, tyhjiä lupauksia, määräaikaisuuksia, tajusin myös kuinka erseestä kaikki ihmiset eivät välitä, eivät vastaa onnen toivotuksiin takaisin, vanhemmat vanhenevat, mikään ei suju eikä toimi. Mitä vaikemmaksi elämä muuttuu sitä väsyneempi olen.
Kielteinen ja negatiivinen ilmapiiri ovat tehneet tehtävänsä. En jaksa enää yhtään mitään, sietokyky nollissa. Nykymaailma on täysin erilainen kun mikä se oli 90-2000 luvun alussa, olen jotenkin tippunut kärryltä.En näe tasan tarkkalleen mitään tulevaisuutta, ainut pelastus on pienet säästöt.
Juurikin näin! 2 koulutusta, pelkkiä pätkätöitä. Kukaan ei välitä.
ap
Joo tuntuu että kaikki on mennyt merkityksettömäksi. Kokoajan joutuu tyhjän päälle. Ei ole minkäänäköistä jatkuvuutta. Mä en jaksa enää. Miten tästä pääsee ulos? Kun on ihmisenä aivan yhdentekevää
Sen kun tietäis :/
ap
Mullakin oli jonkinlainen kolmenkympin kriisi siinä muutama vuosi ennen 30-v päiviä. Nyt olen 55-v. eikä sen koommin kriisiä ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli jonkinlainen kolmenkympin kriisi siinä muutama vuosi ennen 30-v päiviä. Nyt olen 55-v. eikä sen koommin kriisiä ole ollut.
miten pääsit yli/eteenpäin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, ketju minua varten... Olen 33v ja kärsin järkyttävästä kolmenkympin kriisistä! Tosin lähtökohdat on eri kun ap:lla. Mulla on vakiduuni, mies ja lapsi, ja ulkonäöltäni olen paremmin säilynyt, kun osa ikäisistäni. Mutta tää äitiys on ja vakiintuminen on saanut mut haaveilemaan 10v takaisesta ajasta, kun oli villiä nuoruutta, bileitä, miehiä, vapautta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 on vielä nuori, siitä se elämä oikeastaan vasta alkaa.
No niin kai.... Ahdistaa esim. oma naama. :( Raskaat piirteet niin en tule ikääntymään hyvin. Täytyy varmaan alkaa säästää johonkin kauneusleikkaukseen. En kestä myöskään ryppyjä...
TIEDÄN että kauhean pinnallista ajatella moisia. Mut ei oo kivaa, että joutuu kattoon rumaa naamaa sit seuraavat 50-vuotta :/
ap
Botox pistoksien /mesolankojen hinta ei päätä huimaa. Kunhan korona hässäkkä laantuu, niin noihin turvaudun. Ensi kuussa täytän 35v ja välillä oikeasti itkettää :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah, ketju minua varten... Olen 33v ja kärsin järkyttävästä kolmenkympin kriisistä! Tosin lähtökohdat on eri kun ap:lla. Mulla on vakiduuni, mies ja lapsi, ja ulkonäöltäni olen paremmin säilynyt, kun osa ikäisistäni. Mutta tää äitiys on ja vakiintuminen on saanut mut haaveilemaan 10v takaisesta ajasta, kun oli villiä nuoruutta, bileitä, miehiä, vapautta...
Tuossa iässä se on jo 40 kriisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, ketju minua varten... Olen 33v ja kärsin järkyttävästä kolmenkympin kriisistä! Tosin lähtökohdat on eri kun ap:lla. Mulla on vakiduuni, mies ja lapsi, ja ulkonäöltäni olen paremmin säilynyt, kun osa ikäisistäni. Mutta tää äitiys on ja vakiintuminen on saanut mut haaveilemaan 10v takaisesta ajasta, kun oli villiä nuoruutta, bileitä, miehiä, vapautta...
Tuossa iässä se on jo 40 kriisi
No, kolmenkympin ja kuoleman välissä. Luulen, että lähempänä neljääkymppiä oon jo ihan zen.
Ainoo esteettinen hoito, mitä oon kokeillu, oli TCA-kuorinta. Jossainvaiheessa sit hampaiden valkaisu.
Minäkin täyttäisin tänä vuonna 30, mutta kuten muutkin suuret tapahtumat, olen päättänyt perua synttärini tältä vuodelta.