Koko pk-seutuhan on asuinalueena melko syvältä, mutta kuka ihme haluaa asuaa Helsingin ydinkeskustassa?

Oon syntyny Tampereella, asuin neljä vuotta turussa. viimeset kymmenen vuotta oon asunu Helsingissä. en kyllä koskaan muuttais täältä pois. Helsinki on suomen ainoa oikea kunnon kaupunki. käy oikein sääliks ihmisiä, jotka joutuu asumaan muualla suomessa. 

Unelmani olisi asua Helsingin kantakaupungussa, Eira, Ullanlinna, Punavuori, Viiskulman tienoot, Kruununhaka tai Etu-Töölökin kävis. Pitäisi vain tinkiä neliöistä, kun maksavat ainakin tuplasti sen mitä nykyisestä asunnostani saisi. Ja talonhan pitäisi olla vanha.

Makuasioita. Jos haluaa että kaupat, kahvilat, elokuvateatterit, teatterit, ravintolat ja harrastusmahdollisuudet on lähellä asuu vaikka ahtaammastikin ja kalliimmasti keskustassa. Kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä, ympärillä on ihmisvilinää jos siitä tykkää. Helsingissä on lisänä meren läheisyys, pääsee helposti Suomenlinnaan, Pihlajasaareen yms. Eli luontokin lähellä. Pieni kaupunkihan Helsinki maailman mittapuussa on. Asuin siellä itsekin mutta nyt kaipaan elämältä muuta.

Asuisin oikein mielelläni kantakaupungissa monessakin paikassa mutta en tällä lähiökaksiollani saa minkäännäköistä kämppää sieltä. Asuin n 5v keskustassa aikoinaan vuokralla ennen kuin ostin oman. En kuitenkaan haluaisi asua muualla kuin Hgissä, lähiökin käy.

Pks on ihan hyvä asuinpaikka sinkulle, mutta kun löytää kumppanin ja haluaa perustaa perheen, niin tilanne muuttuu radikaalisti ja tilanne Helsingissä tulee pahenemaan dramaattisesti. Slummit lisääntyy kun keskiluokka muuttaa pois perustettuaan perheen.

Tämä on ihan makuasia, joten en nyt taas ymmärrä tällaista mesoamista. Ja sitä paitsi, "Kuka muka haluaa Helsingissä asua?" No hyvin moni, niin kuin voit asukasluvusta ja asuntojen hinnoista päätellä. Kyllähän siellä mukana on näitä, ketkä asuvat olosuhteuden pakosta, eli esim. työpaikka Helsingissä, mutta silloinkin on valtava määrä vaihtoehtoja, koska sitä esikaupunkialuetta riittää silmän kantamattomiin.

Pääkaupunkiseudulla asuminen ei myöskään tarkoita mitään kaupunkiasumista, esim Espoossa, Vantaalla ja jopa Itä-Helsingissä on vieläkin paljon alueita, jotka luokitellaan virallisesti "maaseutuympäristöksi". Varsinkin autolliselle joku kehyskuntakin on ihan mahdollinen vaihtoehto, eli siellä sitä landea vasta onkin. 

Kyseessä ei siis ole mikään "kun nyt Helsingissä on pakko asua".  Jos siellä niin pitkin hampain asutaan, niin ei silloin tarvitse asua keskustassa. Laitakaupungilta voi saada jopa neliön alle 100 tonnilla ja keskustassa ei saa tuolla hintaa edes yksiötä, joten totuus on kuitenkin se, että siellä keskustassa nimenomaan halutaan asua enemmän, kuin missään muualla.

Vierailija kirjoitti:

Pks on ihan hyvä asuinpaikka sinkulle, mutta kun löytää kumppanin ja haluaa perustaa perheen, niin tilanne muuttuu radikaalisti ja tilanne Helsingissä tulee pahenemaan dramaattisesti. Slummit lisääntyy kun keskiluokka muuttaa pois perustettuaan perheen.

Tilastot ovat tässä kuitenkin kanssasi ihan eri mieltä. Tämä viestisi voisi olla jostain 30 vuoden takaa, jolloin tämä ilmiö alkoi syntymään. Tässä puhutaan 90-luvun alussa trendiksi tulleesta kaupunkirakenteen hajoamisesta. Nykyään tilanne on kuitenkin erilainen, sillä Helsingin kantakaupunkiin on jouduttu perustamaan paljon uusia koululuokkia, kun lapsia tekevät nuoret parit eivät enää automaattisesti muutakaan jonnekin motarin varteen. Nurmijärvi-ilmiö on edelleen olemassa, mutta jos ajatellaan sen "pahenevan dramaattisesti" ollaan kyllä oltu aikamoisessa pimennossa viimeiset 10 vuotta.

Me haluamme. Viisikymppinen pariskunta, molemmat töissä. Asumme yhdessä niistä kolmesta Kampin ostoskeskuksen päällä olevista taloista, eli aika ydinkeskustaa se taitaa olla. Viihdymme älyttömän hyvin eikä ole mitään aikomusta muuttaa.

Paikka on juuri meille sopiva koska tykkäämme kulttuurista. Käymme paljon elokuvissa, teatterissa, museoissa, taidenäyttelyissä, konserteissa ja kaikki nuo ovat kävelymatkan päässä. Autoa meillä ei ole ja julkisilla liikennevälineilläkin joudumme liikkumaan harvoin, kun kaikkialle pääsee kävellen. Muutkin palvelut ja ostomahdollisuudet ovat hyvät. Alkoholia emme käytä joten paikan baaritarjonta on meille samantekevää. Ravintoloissa kyllä tulee käytyä syömässä suht. usein.

Riippuu toki, missä päin kantakaupunkia asuu. Kruna, Skatta, Eira ovat todella rauhallisia ja hiljaisia, ja kauniita alueita. Sitten on esim. Kampin tienoon levottommat alueet, en minäkään siellä viihtyisi illan tullen. Mutta ah, että rakastan herätä lokkien ääneen, kävellä parikymmentä metriä meren rantaan ja siitä vaikkapa Kauppatorille kahville (ennen koronaa). Nyt toki kurjat ajat menossa, mutta se lienee kaikkialla tilanne. Ja siis talon pitää toki olla ihana vanha jugend-talo, ja hyvin huolettu. Ja lapsella rauhallinen lähikoulu, pienet luokat ja laadukas opetus, eikä juurikaan sosiaaliongelmia alueella. 

Viihdyn  (laadukkaassa) mökissä ehkä viikon kesässä, sitten alkaa se ötökkäelämä ahdistamaan.

Minusta on i h a n a a töiden jälkeen (myös keskustassa, ja siis ennen koronaa) piipahtaa viinille ja syömään ulos. Viikonloppuna brunssille, illalla ulos syömään. En niinkään käy kulttuuririennoissa, museoissa ja näyttelyissä kyllä, mutta konsertit, oopperat sun muut eivät ole minun juttu. Mutta kahvilat, ravintolat, laadukkaat viinibaarit kyllä. En tiedä miten sieltä lähiöstä kampeaisin itseni lasilliselle ohimennen keskustaan. Siellä on vaan joku Rosso Prisman kyljessä. Ja rakastan sitä, että sipaisen korkokengät jalkaan ja ulos kadulle. Lähiössä pitäisi luoda ensin lumet, tms? Ja vähintään katsottaisiin kieroon, että mitä toi yrittää. Mutta kukin tyylillään <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mikä viehätys siinä Lauttasaaressa on, noin niin kuin kokonaisuutena. Joo, siellä on kivat ulkoilualueet meren rannassa ja myös paljon asuntoja pitkin rantoja. Mutta enimmäkseenhän se on peruslähiötä missä on liian paljon rumia taloja. Ja vielä ruma teollisuusaluekin. Voisin milloin vain muuttaa Katajaharjuun taloyhtiöön, jolla on oma ranta ja venelaituri, mutta ne Lauttasaaren neukkukuutiot ei oikein kiehdo.

Keskustassa on kauniimmat talot ja palvelut lähellä. Moni pääsee työpaikalle kävellen. Ymmärrän hyvin, että moni haluaa elää tuollaista elämää. Lyhyt työmatka on Helsingissä todellista luksusta.

Laru ei ole lähiö, vaan kantakaupunkia, kaupunginosa.

Tämä ei ole mielipideasia. Voit googlata määritelmiä, jos kiinnostaa.

T. Kulosaaresta

Mitäs ne lähiöt sitten on jos ei kaupunginosia? Lähiön määritelmä on vielä "taajaman osa, jolla on oma liikekeskuksensa tärkeimpine palveluineen" eli kyllä Laru tuohon määritelmään aika hyvin sopii. Se ei tosin sijaitse kaukana keskustasta, mutta lasketaan Helsingin jaossa "Läntiset esikapungit" osioon, eli lähiö se on kaikkien määritelmien mukaisesti. Kantakaupunkiin se ei virallisesti kuulu, sillä kantakaupunkiin lasketaan ennen vuoden 1946 kuntaliitosta Helsinkiin kuuluneet osat. Lauttaasaari on tuona vuonna liitetty Huopalahden kunnasta Helsinkiin. Sijiantinsa puolesta jotkut hienosteöijat saattavast sen yrittää ujuttaa kantakaupunkiin kuuluvaksi.

Lauttasaari on kyllä mukavan lähellä keskustaa, mutta näyttää ihan samalta, kun kaikki muutkin lähiöt, eli ei sitä keskustan läheisyyttä siellä huomaa, ennenkuin alueelta lähtee. Siksi en minäkään sen viehätystä ymmärrä, sillä ei ole sen nätimpää aluetta, kun mikään muukaan lähiö. Hinnat vaan todella paljon suuremmat

Johan on ihmeellinen mielipide ap:llä.

Tottakai jokainen asuisi Helsingin ydinkeskustassa jos se olisi mahdollista.

Yksinäisellekin kohtuullisen kokoinen asunto vaikka 30 m2 maksaa semmoisen 300 tuhatta. Hieman isompi puoli miljoonaa.

Vuokrat 1500-1800 /kuukausi kieppeillä.

Höh, itse asuin Punavuoressa vuosia (lasketaanko keskustaksi?) ja nyt asun Munkassa. Myös Lauttasaaressa olisi kiva asua, mutta on töiden kannalta hankalassa paikassa. Mukavia paikkoja kaikki.

Pääasia varmaan on, että jokainen on (edes etäisesti) tyytyväinen omaa asuinpaikkaansa, tai sellaiseen pyrkii, mikäli ei ole. Ei kannata vaivata päätään sillä, mitä joku muu jossain muualla miettii omasta asumisestaan, vaan keskittyä siihen omaan kämppään ja asuinympäristöön.

Mutta siis vastaus varmaan on: ihminen, joka tykkää kaupungin elosta, haluaa palvelut lähelle, ei ehkä kaipaa omaa pihaa jne. Ja mikä tärkeintä, ihminen, jolla on varaa siihen.