Nyt hajoaa pää! En jaksa enää päivääkään tätä jatkuvaa kokkaamista, televisiota, ulkoilua, työntekoa. Mihin voin mennä lataukseen?
Alan olla ihan äärirajoilla. Jokainen päivä on samanlainen kuin edellinen, ei mitään järkevää tekemistä kodin ulkopuolella enkä jaksa enää yhtään Netflix-sarjaa tai korttipeliä lasten kanssa. En jaksa enää kokata kolmea ateriaa päivässä. Hyppään kohta ikkunasta ihan vaan vaihtelun vuoksi.
Kommentit (124)
Ajattelepa että jotkut elää noin vuodesta toiseen. Työttömille jne aina huudellaan että "menkää kävelylle, kävely on ilmaista, ette te muuta virikettä tarvitse!"
Et minnekään. Psykiatrinen osastohoito on ajettu alas, joten sinne et pääse.
Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.
No he voi nyt kokeilla miltä se työttömän/vähävaraisen arki tuntuu. Lisänä muiden hyvät neuvot "lopeta Netflix-tilaus, vaikka se on ainoa ilosi, leiki käpylehmillä ja käy kävelyllä, kyllä Suomessa on niiiiin suuret tuet!"
Ihan perussettiä omalla työkyvyttömyyseläkkeellä.
t. Työkyvytön jo monta vuotta
Muista, että monet ihmiset maailmassa elävät paljon huonommissa oloissa. Mieti vaan, milä he sanoisivat, jos näkisivät sinun elämäsi ja valituksesi:
"En jakso kattoo enää Netflixii!"
Luuletko, että tämä olisi heille iso ongelma, jos saisivat muuttaa samanlaisiin olosuhteisiin kuin missä sinä elät?
En ole ikinä halunnut näin paljon Kreikkaan. Tämä aresti on tehnyt jotenkin hirveän ahdistuneen olon. Miten ihanaa olisi päästä Välimerelle. Nyyhkis. :(
Karmeinta on tämä jatkuva ruuanlaitto. Minulla on kaksi teiniä, jotka syövät koko ajan. Jos ei ole ateria valmistumassa, ainakin pitää miettiä mitä seuraavaksi syötäisiin. Normaalisti syövät koulussa, kaupungilla, mummolla. Nyt vain kotona. Kunhan koulu taas alkaa, en laita ruokaa ainakaan vuoteen.
Ihan kuin hakkaisi päätä seinään koko ajan sama intohimo samoihin toimintoihin
Tämä jatkuva ruuanlaitto rassaa itseänikin. Sen lisäksi tilaamme viikon ruuat noutopalveluna, joten ruokalista pitää suunnitella ensin, sen perusteella laatia ostoslista eikä mitään kärsi unohtaa, koska kauppaan ei voi piipahtaa hakemaan muitään. Mies osallistuu puuhaan vain lähtemällä mukaan hakemaan ruokatarvikkeita. Kunhan tämä tilanne helpottaa, niin voi pojat, miten paljon me sitten syödään ulkona. Mies maksaa :)
Ihan ensimmäiseksi opeta ne lapset/teinit auttamaan ruuanlaitossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi opeta ne lapset/teinit auttamaan ruuanlaitossa.
Meillä on ihan tarpeeksi vääntämistä muistakin asioista. Nekään eivät erityisesti kukoista täällä neljän seinän sisällä. Toinen on sentään jaksanut joka päivä käydä lenkillä, mutta äsken hänkin ilmoitti, että ei enää millään jaksaisi kiertää samoja pururatoja. Huudettiin sitten kumpikin suoraa huutoa toisillemme ihan vaan stressin purkamiseksi. Vähän helpotti.
Olisi tosiaan ihanaa päästä lomalle. Kohta meri olisi jo niin lämmin, että siellä voisi lillua. Ja tulla rannalle vaan pina coladalle. Normaalisti arjen ikävinä hetkinä helpottaa pelkkä tieto siitä, että voisi lähteä. Nyt ei ole sitäkään lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.
Voit lähteä puolestani töihin ja julkisiin köhivien ihmisten sekaan. Vaihdan heti osia ja jään lasteni kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalisti ihmiset pääsee ulos kodistaan, tapaa töissä ihmisiä, on mielenkiintoisia keskusteluja, juodaan yhdessä kahvia, käydään lounaalla. Onhan tässä nyt suurimmalla osalla ihmisistä elämänpiiri kaventunut huomattavasti.
No he voi nyt kokeilla miltä se työttömän/vähävaraisen arki tuntuu. Lisänä muiden hyvät neuvot "lopeta Netflix-tilaus, vaikka se on ainoa ilosi, leiki käpylehmillä ja käy kävelyllä, kyllä Suomessa on niiiiin suuret tuet!"
En ole ikinä antanut kenellekään tuollaisia neuvoja. Ja pienituloinen olen itsekin, mutta normaalisti on vaan niin paljon helpompi elämä.
Voi miten ihanaa olisikin jos suurin ongelma jaksamisen suhteen olisi se ettei jaksa enää katsoa netflixiä ja olla lasteni kanssa.
Toivottavasti kohta tulee lomautus ja pitkä sellainen että pääsen tekemään niitä asioita jotka aiheuttavat aplle tuollaista hermoromahdusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi opeta ne lapset/teinit auttamaan ruuanlaitossa.
Minä olen aika ruoan laitto vapaalla saanut olla pääsiäisen. Lapsi oppi hyvin nopeasti laittamaan itselleen ruokaa kun joutui jäämään yksin kotiin ja nyt niitä taitojaan mielellään esittelee ja kokkaa.
No ei kannata kolmen viikon jälkeen hypätä ikkunasta ulos. Katsotaan tilannetta 13 kuukauden kuluttua.
Kyllähän tää aika puuduttavaa on...
Nyt meillä on siivouspäivä. Ei sitten ainakaan tarvitse arkena hiipiä koululaisten oppituntien aikana.
Eilen tein vain sosekeiton ja paistoin kaksi pakastepizzaa, jotta tänään taas jaksaisi kokata vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Voi miten ihanaa olisikin jos suurin ongelma jaksamisen suhteen olisi se ettei jaksa enää katsoa netflixiä ja olla lasteni kanssa.
Toivottavasti kohta tulee lomautus ja pitkä sellainen että pääsen tekemään niitä asioita jotka aiheuttavat aplle tuollaista hermoromahdusta.
Jep. Tässä kun ei edes saa tietää koska kesäloma tulee vai tuleeko ollenkaan alkaa työnteko tuntua puuduttavalta.
Lapset yksin kotona ja joku muu kitisee miten ei jaksaisi itse omia lapsiaan.
Otan tiistaina kirjan mukaan töihin, ei nyt nappaa tämä työnteko sitten yhtään. Huomannut kollegoista saman.
Tuota, mitä sinä sitten normaalisti teet?