Voiko vanhempi antaa lahjaksi talon vain yhdelle lapsista?
Jos on 4 rintaperillistä, niin voiko vanhempi eläessään antaa talon lahjaksi vain yhdelle lapselle, vai täytyykö se jakaa tasasesti kaikille?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Jos on antanut ennakkoperintöä vain yhdelle lapsistaan, voiko tästä myöhemmin perunkirjoituksessa koitua ongelmia?
”Lahjoitus tulkitaan ennakkoperinnöksi esimerkiksi silloin, jos sinulla on kaksi lasta ja annat vain yhdelle 20 000 euroa etkä toiselle vastaavaa lahjaa. Tuolloin laki olettaa, että kyseessä on ennakkoperintö, joka lisätään kuolinpesän varoihin. Se lapsista, joka sai ennakkoperinnön, saa perinnönjaossa jaettavia varoja vähemmän. Lisäksi perintöverotus usein kiristyy yllä kerrotulla tavalla.
Eli käytännössä jos lahjoittaa talon yhdelle perilliselle ja vaikka 20 vuotta myöhemmin kuolee varattomana, tämän yhden pitää maksaa sisaruksilleen että saa pitää omistamansa talon?
Vierailija kirjoitti:
Voi antaa lahjaksi vain yhdelle. Lahjakirjaan kannattaa kirjoittaa, että lahjaa ei tule katsoa ennakkoperinnöksi.
Ihan sama mitä kirjoitat, ei se ole lainvoimainen, jos toiselle osuus kuuluu.
Kovin monta on taas varmaa, täysin ristiin menevää mielipidettä ilmassa.
Äidin suvussa on hallittu hyvin nämä epäoikeudenmukaiset perinnönjaot. Äidin omat vanhemmat olivat syntyneet 1900- luvun alkupuolella ja 80-luvulta lähtien ei olla oltu minkäänlaisissa tekemisissä maatilan ja metsät perineen perheen kanssa, muille ei jäänyt mitään.
Nyt sitten yksi äidin sisaruksista oli lahjoittanut yhdelle lapsenlapselleen omakotitalotontin, jolle rakentamisesta olivat haaveilleet myös lahjan saaneen tädit perheineen. Tämä lahjoitus ilmeni vasta perinnönjaon yhteydessä.
Miksihän näitä asioita ei voi hoitaa reilusti ja avoimesti?
Jos lahjoittaa lapsen puolisolle, niin sitten ei voi pitää ennakkoperintönä.
Myöhempien riitojen välttämiseksi kannattaa mieluummin myydä. Talon myynyt vanhempi voi vapaasti lahjoittaa saamiaan rahoja takaisin esim. ostamalla jotain minkä ei voida myöhemmin todentaa menneen kenenkään muun kuin maksajan itsensä käyttöön.
Voihan niitä kauppakirjoja tehdä. Rahaa ei välttämättä liiku.
Vierailija kirjoitti:
Äidin suvussa on hallittu hyvin nämä epäoikeudenmukaiset perinnönjaot. Äidin omat vanhemmat olivat syntyneet 1900- luvun alkupuolella ja 80-luvulta lähtien ei olla oltu minkäänlaisissa tekemisissä maatilan ja metsät perineen perheen kanssa, muille ei jäänyt mitään.
Nyt sitten yksi äidin sisaruksista oli lahjoittanut yhdelle lapsenlapselleen omakotitalotontin, jolle rakentamisesta olivat haaveilleet myös lahjan saaneen tädit perheineen. Tämä lahjoitus ilmeni vasta perinnönjaon yhteydessä.
Miksihän näitä asioita ei voi hoitaa reilusti ja avoimesti?
Siis pitäisikö minun kysyä myös 60v ikäisiltä sisaruksiltani, saanko lahjoittaa omistamani tontin/kiinteistön lapsenlapselleni? Ihanko oikeasti?
Tosin koska minulla on lapsia (rintaperillisiä), niin perinnönjako ei kuulu pätkääkään sisaruksilleni! Ei heille tule edes kutsua perunkirjoitukseen.
ja jos tuossa taas viitataan johonkin aikaisemkin syntyneen kuolinpesän purkuun liittyvään perinnönjakoon, niin minulla ei ole mitään mahdollisuutta lahjoittaa lapsenlapsenneni omaisuutta, joka ei ole minun.
Vierailija kirjoitti:
Kovin monta on taas varmaa, täysin ristiin menevää mielipidettä ilmassa.
No niinpä. En tajua, miksi näihin lainoppia käsitteleviin ketjuihin tulee aina ihmisiä huutelemaan varmana tietona ihan huuhaata.
Terveisin oikeustieteen opiskelija.
En jaksa tähän selittää kaikkia asiaan liittyviä mahdollisuuksia. Googlettakaa vaikka ennakkoperintö ja suosiolahja. Lähtökohta kuitenkin on, että elinaikana annetut lahjat eivät vaikuta kuolinpesän varojen jakoon mitenkään. Tähän pääsääntöön on sitten erilaisia poikkeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos lahjoittaa lapsen puolisolle, niin sitten ei voi pitää ennakkoperintönä.
Verotus on myös suurempi lahjoittaessasi vieraalle. Lapsen erotessa omaisuus päätyy vieraalle, vaikea kuvitella miksi joku noin tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin suvussa on hallittu hyvin nämä epäoikeudenmukaiset perinnönjaot. Äidin omat vanhemmat olivat syntyneet 1900- luvun alkupuolella ja 80-luvulta lähtien ei olla oltu minkäänlaisissa tekemisissä maatilan ja metsät perineen perheen kanssa, muille ei jäänyt mitään.
Nyt sitten yksi äidin sisaruksista oli lahjoittanut yhdelle lapsenlapselleen omakotitalotontin, jolle rakentamisesta olivat haaveilleet myös lahjan saaneen tädit perheineen. Tämä lahjoitus ilmeni vasta perinnönjaon yhteydessä.
Miksihän näitä asioita ei voi hoitaa reilusti ja avoimesti?Siis pitäisikö minun kysyä myös 60v ikäisiltä sisaruksiltani, saanko lahjoittaa omistamani tontin/kiinteistön lapsenlapselleni? Ihanko oikeasti?
Tosin koska minulla on lapsia (rintaperillisiä), niin perinnönjako ei kuulu pätkääkään sisaruksilleni! Ei heille tule edes kutsua perunkirjoitukseen.
ja jos tuossa taas viitataan johonkin aikaisemkin syntyneen kuolinpesän purkuun liittyvään perinnönjakoon, niin minulla ei ole mitään mahdollisuutta lahjoittaa lapsenlapsenneni omaisuutta, joka ei ole minun.
Et nyt oikein ymmärtänyt.
Tuossa tapauksessa vanhemmat eivät kysyneet omilta aikuisilta lapsiltaan, ketkä kaikki olisivat kiinnostuneita tontista, vaan lahjoittivat sen yhdelle lapsenlapselleen.
Se toki heille suotakoon, mutta välit meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin monta on taas varmaa, täysin ristiin menevää mielipidettä ilmassa.
No niinpä. En tajua, miksi näihin lainoppia käsitteleviin ketjuihin tulee aina ihmisiä huutelemaan varmana tietona ihan huuhaata.
Terveisin oikeustieteen opiskelija.
En jaksa tähän selittää kaikkia asiaan liittyviä mahdollisuuksia. Googlettakaa vaikka ennakkoperintö ja suosiolahja. Lähtökohta kuitenkin on, että elinaikana annetut lahjat eivät vaikuta kuolinpesän varojen jakoon mitenkään. Tähän pääsääntöön on sitten erilaisia poikkeuksia.
Lakiasiat ovat lievästi sanottuna sekavia... jos ne olisivat selviä ei asianajajia tarvittaisi.
Kun on lain kirjaimellinen tulkinta ja sitten on lain hengen tulkinta... ja lopuksi helmenä... ns. välistä veto.... rahat saa hukattua tehokkaasti myös käräjillä istumiseen.
Ennakkoperintö on eri asia kuin lahja. Lahjakirjaan voi merkitä, ettei se ole ennakkoperintöä. Lahjasta maksetaan vero, jos se ylittää 5000 €.
Kai jokainen saa omalla omaisuudellaan elinaikanaan tehdä mitä
haluaa. Ei ole mitään lakia, mikä määräisi että lapsia pitää kohdella samanarvoisesti. Kuoleman jälkeen sitten testamentti määrää, mitä kukin saa, silloinkaan ei tarvitse tasan jakaa, jos testamentin jättäjä on niin määrännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin monta on taas varmaa, täysin ristiin menevää mielipidettä ilmassa.
No niinpä. En tajua, miksi näihin lainoppia käsitteleviin ketjuihin tulee aina ihmisiä huutelemaan varmana tietona ihan huuhaata.
Terveisin oikeustieteen opiskelija.
En jaksa tähän selittää kaikkia asiaan liittyviä mahdollisuuksia. Googlettakaa vaikka ennakkoperintö ja suosiolahja. Lähtökohta kuitenkin on, että elinaikana annetut lahjat eivät vaikuta kuolinpesän varojen jakoon mitenkään. Tähän pääsääntöön on sitten erilaisia poikkeuksia.
Ne poikkeukset siitä asiasta vaikean tekevät.
Onko kyse siitä, että muut sisarukset jäisivät ilman perintöä? Aivan varmasti siinä tapauksessa tulisi sanomista. Helpoin, selkein ja yksinkertaisin tapa olisi antaa talo yhdelle ennakkoperintönä ja tehdä testamentti, jossa määrätään muiden sisarusten lakiosista. Tietenkin voidaan myös esittää toivomus, että muut perilliset eivät vaatisi lakiosia. Verotuskin tulee sitten vain perintöverona.
Perinnönjaossa talon saanut joutunee maksamaan sisaruksilleen tasinkoe, ellei pesässä sitten ole niin paljon varallisuutta, että muut kolme perillistä saavat saman verran kuin talon arvo olisi.
Itse myin taloni ja annoin rahat käteisenä toiselle tyttärelleni. Jos joku kyselee niin olen hävinnyt ne hevospeleissä. Eikä mennyt veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne muut vie asian käräjille!
Voi yrittää, mutta jos paperit on kunnossa, juttu raukeaa saman tien, ei oteta edes käsiteltäväksi.
Kyllä se hyvinkin voidaan käsitellä Ennakkoperinnöksi voidaan tulkita isot lahjat, vaikka lahjoittaja olisi toisin kirjoittanutkin.
Millä perusteella? - Olettaen tietysti, että lahjoittaja on ns. henkisesti kunnossa, eikä "mieleltään rajoittunut." Toinen juttu on se, että yhden lapsen suosiminen muita enemmän saattaa tulehduaa sisarusten välit.
Meillä tehtiin juuri näin - lahja lisättiin kuolipesän varoihin ja perinnönjaossa lahjansaaneen perinnöksi. Verottajapa keksi sitten lätkäistä sen jo saadun ja verotetun ennakkoperinnön uudelleen sen perintöosan päälle, eli perintöosaan tuli tuplana kyseinen summa. Tietysti siitä vähennettiin armollisesti se jo maksettu lahjavero, mutta siitä verottajan tyhjästä ilmasta kietaisema raha katsottiin verotettavaksi. Asiasta on tehty oikaisupyyntö, saa nähdä miten menestyy.