Harkitsen eroa

Mistä hän muka "syvällä sisimmässään tietää etten enää rakasta ja halua häntä"?

Lähinnä epäilee että vaimo on frigidi, muttei henno jättää kun toivoo että löytyisi ratkaisu.

Todellisuudessa vaimo on vain tylsä raukkis.

"Mies on seksuaalisesti estoinen, ei ole ikinä antanut suuseksiä eikä halua kokeilla eri asentoja eikä katsella esim pokea minun kanssa. 

Ja se syö minua sisältä."

No aika harva pitää pokemoneja kiihottavina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä mitkään paritetapiat auta...

Mitä terapoitavaa edes olisi? Kerron terapeutille, että mies tekee kotitöitä, laittaa ruokaa ja siivoaa ja hoitaa lapsia, kertoo joka päivä, että olen kaunis ja seksikäs ja rakastaa minua? Tuo kukkia? Hakee töistä autolla. Auttaa jos tarvitsen apua? Kohtelee huomioivasti. Antaa hellyyttä. Keskustelee ja nauraa kanssani? Arvostaa mielipiteitäni? Pitää minua älykkäänä?

Silti. En rakasta. En halua.

Mites sitten ihan yksilöterapia? Ehkä sulla ei ole ollut kokemusta huonoista miehistä nuorempana ja nyt et osaa arvostaa lottovoittoa

Mies on minun ainokainen. Hän oli minun ensimmäinen seurustelukumppani. En ollut edes käynyt ikinä deiteillä, ennen miestäni. Menetin neitsyyteni hänelle. Joten kokemusta ei ole muista miehistä. Ainoa asia on, että olen hyvin seksuaalinen. Erotiikka on itselleni tärkeää. En ole kovin romanttinen luonne, en välitä niin lahjoista ja kukista.

Kärsin seksin puutteesta. Miehellä impotenssi ongelmaa. On lihonut kovin ja tupakoi, eikä pidä itsestään huolta. Eikä halua tehdä asialle mitään. Ei suostu ottamaan Viagraa. Mies on seksuaalisesti estoinen, ei ole ikinä antanut suuseksiä eikä halua kokeilla eri asentoja eikä katsella esim pokea minun kanssa. Mieheni on epäseksuaalinen vanhemmiten.

Ja se syö minua sisältä.

Jos miehesi ei ole koskaan antanut suuseksiä eikä halunnut kokeilla muita asentoja, niin en kyllä pidä häntä koskaan olleen seksuaalinen. Enkä kyllä tollasessa suhteessa olisi pysynytkään. Eroa ihmeessä!

suuseksi muka aidon rakkauden ja syvän kiintymyksen korkein mitta? ootte kyllä kipeitä.

Sama tilanne.

Pieni eroavaisuus vain siinä, että tilanne on jatkunut vuoden ja minä olen mies. Suhde jatkunut yli 30-vuotta. Nainen on muuttunut, minä en ja se tappaa kiitollisesti kaikki halut. Yleensä harrastimme seksiä 1-3 kertaa viikossa, nyt en enää halua. Tuntuu etten saa mitään kunnioitusta, mutta silti pitäisi olla mieliksi kaikin tavoin.

"  Ainakaan minä en ole ottamassa miestä jos eroan.

Aion pitää hauskaa ja nauttia seksistä, joten jonkun vakipanon voin harkita."

Niinhän sitä luulisi kun on katsottu fifty shades of greytä ja muuta erotiikka-hömppää silmät toivorikkaina kiiluen . Että tuostapa minäkin sitten tuollaisen vakipanon otan.

Totuus iskee sitten lujaa kun eipä kelpaakaan enää markkinoilla jossa parikymmppiset on kuuminta hottia  ja miestä jos haluaa joutuu maksamaan siitä ilosta tai ainakin tarjoomaan kaljat.

Seinät kaatuu päälle kun ei yhtäkkiä merkkaa kenellekään yhtään mitään ihmisenä.

Kummasti muistuu se oma leppoisa ex-Lasse mieleen jonka syli oli kuin se lempinojatuoli, joka ei enää ihmeemmin innostanu mut oli aina kuiteski paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä mitkään paritetapiat auta...

Mitä terapoitavaa edes olisi? Kerron terapeutille, että mies tekee kotitöitä, laittaa ruokaa ja siivoaa ja hoitaa lapsia, kertoo joka päivä, että olen kaunis ja seksikäs ja rakastaa minua? Tuo kukkia? Hakee töistä autolla. Auttaa jos tarvitsen apua? Kohtelee huomioivasti. Antaa hellyyttä. Keskustelee ja nauraa kanssani? Arvostaa mielipiteitäni? Pitää minua älykkäänä?

Silti. En rakasta. En halua.

Mites sitten ihan yksilöterapia? Ehkä sulla ei ole ollut kokemusta huonoista miehistä nuorempana ja nyt et osaa arvostaa lottovoittoa

Mies on minun ainokainen. Hän oli minun ensimmäinen seurustelukumppani. En ollut edes käynyt ikinä deiteillä, ennen miestäni. Menetin neitsyyteni hänelle. Joten kokemusta ei ole muista miehistä. Ainoa asia on, että olen hyvin seksuaalinen. Erotiikka on itselleni tärkeää. En ole kovin romanttinen luonne, en välitä niin lahjoista ja kukista.

Kärsin seksin puutteesta. Miehellä impotenssi ongelmaa. On lihonut kovin ja tupakoi, eikä pidä itsestään huolta. Eikä halua tehdä asialle mitään. Ei suostu ottamaan Viagraa. Mies on seksuaalisesti estoinen, ei ole ikinä antanut suuseksiä eikä halua kokeilla eri asentoja eikä katsella esim pokea minun kanssa. Mieheni on epäseksuaalinen vanhemmiten.

Ja se syö minua sisältä.

Jos miehesi ei ole koskaan antanut suuseksiä eikä halunnut kokeilla muita asentoja, niin en kyllä pidä häntä koskaan olleen seksuaalinen. Enkä kyllä tollasessa suhteessa olisi pysynytkään. Eroa ihmeessä!

suuseksi muka aidon rakkauden ja syvän kiintymyksen korkein mitta? ootte kyllä kipeitä.

Ite oot kipeä. Jos seksuaaliset tarpeet ja halut ei kohtaa niin että toinen kokee jatkuvaa puutetta tai muutoin voi pahoin, se on vakava ongelma. Myös se asiassa on erityisesti ongelma, jos toinen osapuoli ei ymmärrä toisen puutetta tai tarpeita eikä halua yrittääkään muuttaa asiain laitaa, ei halua esim tuottaa nautintoa kumppanille. Se on todella vakava ongelma, tuollainenhan on äärimmäisen itsekästä ja välinpitämätöntä kumppania kohtaan.

Aikamoisia paskanaamoja teissä naisissa on. Todennäköisyys siihen, että löydät sen pelkällä katseella sukat pyörimään saavan lentäjäkirurgin on lähes nolla. Joten miksi tuhota lasten ja miehen elämä siksi, että yrität löytää jotain yksisarvista?

Ei sitä voi ikinä tehdä satuttamasta toista osapuolta. Mieti kumpi on sulle tärkeempää: sun oma hyvinvointi vai sen toisen. Tee sille palvelus ja lähde. Oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

"Mies on seksuaalisesti estoinen, ei ole ikinä antanut suuseksiä eikä halua kokeilla eri asentoja eikä katsella esim pokea minun kanssa. 

Ja se syö minua sisältä."

No aika harva pitää pokemoneja kiihottavina.

Poke on portsari.

Tuo selittää paljon, että mies on ainokainen eikä ole kokemusta muista. Olet sitoutunut varhain etkä ole päässyt tutustumaan itseesi. Nyt on sitten käynyt se kliseinen, että olet kasvanut eikä mies ole kasvanut mukana, tai ainakaan samaan suuntaan. Sen tunnustaminen, että tarvitset jotain, mitä et ole saanut kokea, on välttämätön ensiaskel. Toisekseen on tunnustettava se, että nykyiseltä mieheltäsi et tule sitä jotain koskaan saamaan, koska toista ei voi muuksi muuttaa ja ennen kaikkea kyse on itsestäsi, ei siitä että hänessä olisi jotain "vikaa". Sitten tuleekin se vaikea osuus: on puntaroitava tarkkaan, pystytkö saamaan elämääsi sitä jotain ja kasvamaan omaksi itseksesi niin, että nykyinen mies on rinnalla, mutta ei estä eikä kahlitse sinua. Jos mies on tarpeeksi kypsä, hän ymmärtää, että yhdessä pysymisessä on omat etunsa (ystävyys, jaettu vanhemmuus, käytännön asiat), mutta henkisesti ja romanttisesti hänen on päästettävä sinusta irti. Harva tähän pystyy, vaan mustasukkaisuus, omistusmentaliteetti ja loukatut tunteet jäävät dominoimaan ja pilaavat senkin, mitä suhteesta on jäljellä. Mutta muista, että olet vastuussa vain itsellesi. Sinun on saatava elämältäsi se, mitä siltä haluat saada, ja se, miten mies pystyy tämän asian sulattamaan, on yksin hänen vastuullaan. Jos hänessä siis on miestä antaa sinulle tarvitsemasi tila, niin voittehan pysyä yhdessä. Helppo tie se ei kuitenkaan ole. Ero on helpoin ja selkein tapa, mutta siinä on hyväksyttävä se, että jos teit virheen, niin virhe on yksin sinun etkä miestäsi takaisin saa. (Jos nimittäin kyse olisi jostain sellaisesta, että olet vain menettänyt kiinnostuksen, koska mies on niin lääpällään sinuun ettei tarjoa enää haastetta, mikä pitkässä suhteessa saattaa muuttua moneenkin kertaan.)

Kokemuksia? (Ap) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö ole koskaan eronnut? Ei sellaista voi tehdä satuttamatta toista.

Tiedän...itsenikin jätetty aikaisemmin kyllä, toki siis toisessa suhteessa. Tuntuu jotenkin "väärältä" erota miehestä joka ei ole ilkeä,ei petä, ei huuda yms.... Ja joka oikeasti jaksaa kattella minua joka pv :D Tiedän, että toista vastaavaa ei ihan heti tule vastaan.....mutta joku tästä suhteesta puuttuu. Seksiä hän ei ole kaivannut varmaan vuoteen, ja ei oikei itsenäisesti osoita minkäänlaista hellyyttä. Ottaa kyllä kainaloon kun meen yms. Ja olen sanonut asioista kyllä, ja kyllä ystävällisesti ja asiallisesti.

Eli on syytä olettaa, että hän tuntee samoin.

Totta puhuen en ymmärrä hyvästä miehestä eroamista. Onko teillä epärealistiset kuvitelmat avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia? (Ap) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö ole koskaan eronnut? Ei sellaista voi tehdä satuttamatta toista.

Tiedän...itsenikin jätetty aikaisemmin kyllä, toki siis toisessa suhteessa. Tuntuu jotenkin "väärältä" erota miehestä joka ei ole ilkeä,ei petä, ei huuda yms.... Ja joka oikeasti jaksaa kattella minua joka pv :D Tiedän, että toista vastaavaa ei ihan heti tule vastaan.....mutta joku tästä suhteesta puuttuu. Seksiä hän ei ole kaivannut varmaan vuoteen, ja ei oikei itsenäisesti osoita minkäänlaista hellyyttä. Ottaa kyllä kainaloon kun meen yms. Ja olen sanonut asioista kyllä, ja kyllä ystävällisesti ja asiallisesti.

Eli on syytä olettaa, että hän tuntee samoin.

Totta. Hän kyllä näyttää hyvin pelästyneeltä/surulliselta aina jos edes hieman tuon esille näitä asioita. Mutta totta🧐 Toki tässäkin hankaloittaa se, että.hän ei ole perheessään ikinä opinut halaamaan yms, toki olen miettinyt että luulis nyt minia...jos kerran välittää. Jos välittää🧐 hm. AP

Vierailija kirjoitti:

Jos eroat, kannattaa lähteä sillä ajatuksella, että et tule välttämättä koskaan löytämään yhtä hyvää miestä. 

Tämä! Itse tein tämän 20 vuotta sitten. Aidan toisella puolella ei ole vihreämpää, sen olen todennut

Nyt minulla on jo alakouluikäiset lapset ja todellakin huomaan vieläkin vertaavani miestäni exään. Mieheni on työstä stressaantunut, tekee ylitöitä joka päivä, ei vaan suoriudu työstään. Hänellä ei ole kavereita ei harrastuksia, ei pidä yhteyttä sukuunsa, omien ystävieni puolisot eivät ole löytäneet yhteistä säveltä hänen kanssaan. Hän ei ole päässyt sisään työyhteisöön työpaikoissaan.

Ulkoisesti meillä on kaikki todella hyvin, mutta miehen sosiaaliset taidot perustuu alkoholiin ja lapsiperheessä se ei toimi.

Ja mies luovuttaa todella helposti, nytkin avusti lasta väärissä koulutehtävissä ja lopetti koko homman, kun kerroin että nuo tehtävät eivät olleet läksynä. Ex-mies olisi kyllä selvittänyt etukäteen mitkä ne oikeat tehtävät ovat ja olisi avustanut oikeissa tehtävissä. Ex oli skarppi kaikessa.

Mietin, että kuinka paljon helpompaa elämä olisi ollut exän kanssa. Hän oli todella hyvä työssään, työkaverit arvostivat, harrasti työkavereitten kanssa, hänellä oli lämpimät välit sukulaisiin, hän jaksaa olla omien lastensa harrastustoiminnassa aktiivisesti mukana.

Ap kokemuksia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kotonasi on opetettu, että sinun halusi eivät ole tärkeitä. Siksi et uskalla tuottaa pettymystä? Koska jonkun muun halut (vrt. kumppanisi haluja äitisi tahtoon, siihen että hän polki sinun halujasi kun olit pieni) ovat etusijalla... ja sinulla ei ole "oikeutta" loukata toisen haluja - jotka ovat lähtökohtaisesti aina oman hyvinvointisi edellä?

Hei. Mielenkiintoinen näkökulma. Itseasiassa tulen perheestä, jossa vanhemmat eronneet isän väkivalta/juomisen takia. Äiti oli masentunut ja nukkui paljon useamman vuoden. Olin pienenä helppo ja huomaamaton, 'pikkuaikuinen" niinkui sukulaiset aina sanoivat. Huomaamattani teen vieläkin paljon muiden eteen tai "helpotan" muiden elämää. Kiitos, tämä oli todella mielenkiintoinen avaus. Useat ihmiset avautuvat minulle, mutta oikeastaan koskaan kukaa ei kysy mitä minulle kuuluu(paitsi keskustelun avauksena). Pysähdyin ihan miettimään tätä asiaa nyt. Kiitos. 😁 AP

Onko peräti niin, että kun mies kiittelee sinua, itse asiassa se nostaa sinussa vihaa, koska sinua ei edelleenkään nähdä?

Ja samaan aikaan teet itse kaikkesi pysyäksesi siellä pintatasolla myös. Eli tarjoilet kaikille näennäistä tarttumapintaa, ja sitten olet vihainen koska se riittää heille.

Kysyin nimittäin sinulta, mitä suhteessanne oikeasti tapahtuu koska kerrot vain raameista etkä tunnetasosta. Vastasit minulle kertomalla lisää niistä raameista. Mutta tässä komentissa lähdit etsimään todellisuutta. Olet oikealla tiellä.

Terapiaan. Ei parisellaiseen. Koska siellä helposti puhutaan vielä lisää raameista. Ehkä jopa syyllistetään, jos helpporatkaisut eivät kelpaa, vaikka ne vievät sinua syvemmälle raameihin eli entistä kauemmas itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Eikä mitkään paritetapiat auta...

Mitä terapoitavaa edes olisi? Kerron terapeutille, että mies tekee kotitöitä, laittaa ruokaa ja siivoaa ja hoitaa lapsia, kertoo joka päivä, että olen kaunis ja seksikäs ja rakastaa minua? Tuo kukkia? Hakee töistä autolla. Auttaa jos tarvitsen apua? Kohtelee huomioivasti. Antaa hellyyttä. Keskustelee ja nauraa kanssani? Arvostaa mielipiteitäni? Pitää minua älykkäänä?

Silti. En rakasta. En halua.

Niin se vaan on. Rakkautta ja halua ei voi pakottaa. Armeliampaa molemmille jatkaa matkaa, Kumpikin on sitten vapaa nauttimaan elämästä ja löytämään uuden onnen, jos sellainen osuu kohdalle.

Parempi olisi uskaltaa erota ajoissa,  eikä roikkua hampaat irvessä parisuhteessa, joka on jo kuollut. Kulissien ylläpitäminen vie hirveästi energiaa.

Näin se valitettavasti on. Et tule löytämään toista yhtä hyvää miestä.

Tuttavani erosi miehestään, hän tulistui jostain asiasta miehelleen(syytä en tarkkaan tiedä muttei mitään kovin suurta) temperamenttinen kun on.  Halusi erota ja mies muutti pois. Kaksi lasta on.

Eipä aikaakaan kun mies löysi harrastustensa parista uuden. Nyt perheen lapset vuoroviikoin kummankin vanhemman luona.

Miehellä menee hyvin.  Entisellä vaimolla ei, on kyllä ollut suhteita joista ei ole tullut mitään. Katuu eroa, itse asiassa sillon pyysi miestä takaisinkin kun mies oli jo muuttanut..

Joten aikalisää suosittelen. Hyviä vapaita miehiä ei ole. Tai jos onkin niin eivät halua parisuhdetta.