Miksi niin monen yh-äidin elämä on epätoivoisen näköistä?

Kynsin hampain siis pidän parisuhteemme kunnossa ja olen onnistunut jopa miehenikin huolehtimaan suhteestamme paremmin.



Nuoria yh:ita meidän pihassa käy sääliksi. Lapselle ei jakseta puhua, ei kannustaa leikeissä, puhutaan vaan itse kännykkään kun lapsi istuu paikallaan ja lappaa hiekkaa ämpäriin. Ihan kuin lapsiltakin olisi elämänilo kadonnut -onko sitä ollutkaan????



Vaatteet on viimeisen päälle H&M -kamaa ja jalassa on HobbyHallista osamaksulla ostetut Adidaksen retrolenkkarit. Mutta ulkoilu on aina sitä samaa.... lapsi istuu ja äiti puhuu luuriin. Lapsellekin kohokohta taitaa olla kun pääsee mummin luo yökylään kerran vuodessa.

olen ajatellut, että juuri tuohon " epätoivoiseen yh-elämään" en jaksa kerta kaikkiaan ryhtyä. Että parempi panostaa tähän avioliittoon!

Ihan kuin minä silloin ennen. Silloin kun kaikki vastuu oli harteillani, masennus kimpussani ja sairaan raskas työ vaivoinani. Eikä kukaan tässä maailmassa tuntunut välittävän minusta. Minä ja lapseni olimme vain vaivaksi muille.



Onneksi jaksoin sitä uutta miestä katsella. Nyt meillä kaikilla on hyvin, minä olen onnellinen ja lapseni joka ei osannut enää edes nauraa, kikattaa riemusta useita kertoja päivässä.

Mutta yleistys tuntuu olevan av:n tyyli tässäkin asiassa...

Vierailija:

olen ajatellut, että juuri tuohon " epätoivoiseen yh-elämään" en jaksa kerta kaikkiaan ryhtyä. Että parempi panostaa tähän avioliittoon!

Mutta silloin kun parisuhde tekee elämästä epätoivoista, on se yksin jääminen taivaan lahja.

t: onnellinen yh

mä en nyt tunnista yhtään tuntemaani yh-äitiä noista kuvauksista. mun täti jäi yh:ksi hiukan alle nelikymppisenä kun miehensä kuoli yllättäen. ei istunut hiekkalaatikolla juoruamassa, tosin lapsensa eivät olleet enää heikkalaatikko-iässä, liekö se sitten vaikuttanut asiaan. eikä lenkkareitakaan tarvinnut ostaa osamaksulla, lääkärin palkka riitti ihan hyvin käteismaksuun.



mun äitikin jäi avioeron jälkeen yksinhuoltajaksi. perusti mainostoimiston ja teki kovasti töitä. en muista että meidän elämä ois ollut mitenkään sen epätoivoisempaa tai ilotonta. ihan tavallista minusta. eikä meillä mitään miehiä ravannut, nyt äiti on viisikymppisenä löytänyt uuden onnen ja se hänelle suotakoon.

kirjaimellisesti, isejä ei lapset kiinnosta joten ovat koko ajan äidillään.

kummallakin yksi alle 3 vuotias. ovat väsyneitä mutta jostain vain voimansa ammentavat. ihailen heidän jaksamistaan ja autan pienissä asioissa. ei ole ruusuilla tanssimista ei, en kyllä kadehdi heitä ja panostan liittoomme.

Koomista. Koetaanko yh:t näin isoksi uhaksi? Vai mikä tämän halveksuvan yleistyksen taustalla on?

ja minä sentään tunnen heitä aika paljon, kun meillä on semmoisia tapaamisia...

Yleistys vastaan yksittäistapaus. Molemmat liioittelua.

Morre:

Koomista. Koetaanko yh:t näin isoksi uhaksi? Vai mikä tämän halveksuvan yleistyksen taustalla on?

En ole yh mutta ei mulla ole tapana ottaa miestä mukaan hiekkikselle ;-)))

Minullakin on jokunen yksinhuoltajaäiti kaverina, eivätkä he vastaa tässä ketjussa kirjoitettuja kuvauksia. Eivät ole epätoivoisia - eivät ainakaan näytä jos ovat - ja jaksavat hyvin ottaen huomioon, että hoitavat lapsensa yksin ja hoitopaikkoja ei ole.



Tuohon leikkikentällä puhelimessa puhumiseen. Itsekin, vaikka lasten isän kanssa elänkin, usein puhun puhelimeen tai luen vaikka lehteä jos lapsella on hiekkiksellä hyvä leikki menossa. Leikin mukana jos näyttää siltä, että leikkiin tarvitaan ohjausta, mutta eihän nyt hyvänen aika lapsi koko ajan kaipaa aikuista rajoittamaan luovuuttaan.



Ja muuten, miten H&M:n vaatteisiin ja Hobby Hallin lenkkareihin pukeutuminen tekee äidistä huonomman?

seukkaan nytkin ihme ulkkiksen kanssa, lapskin synty vammasena, yleensä olen ihan vitun masentunut, käyn vetään partsilla röökiä, kun mennään ulos puhun luuriin koko ajan...hitto en edes oo valmistunu ku opistoasteelta. Luuseriluuseriluuseri....

Yksi tullut vahingossa raskaaksi yhden yön jutusta, kaksi leskeä, kaksi eronnutta (en tiedä kuka tyri mitenkin).

Mutta ulkopuolisena on aina helppoa arvostella ja ottaa mukaan koko joukko stereotypioita.

Puhuinkin nyt oman lähileikkikenttämme äideistä ja kun siellä parikin vuotta notkuu hiekkakasan laidalla niin väkisin tulee JOTAKIN juteltua ja monesta äidistä tiedän tausaa sen verran kun ovat IHAN ITSE kertoneet . -8-

Ostin vieläpä juuri tänään H&M:sta vaatteita muksulle. Voi mua onnetonta...

Puhun puhelimeen leikkipuistossa, meillä on ellos-tili, H&Mää löytyy, kuten myös kirpputori vaatteita yms. Mutta äijäkin on.. Paras ystäväni on Yh, mutta sopii noihin kriteereihin kyllä paljon huonommin : )

Ne ei viitsi tulla juttelemaan, hakemaan vertaistukea!! Näinhän se on joka paikassa. Ésim. kouluilla vanhempainiltoihin tulee ne vanhemmat joiden lapsilla menee koulussa hyvin ja joiden kotielämä on tasapainoista. Niiden luokan rasavillien ja surkeiden tapauksien vanhempien olisi hyvä olla kuulolla lastensa tekemisistä, mutta eivät IKINÄ ilmaannu sovittuihin vanhempainiltoihin ja -tapaamisiin. Heitä ei kiinnosta. -8-

katkerat ja epätoivoiset.



Katkerat tuntevat syvää miesvihaa, kun taas epätoivoiset kelpuuttavat kenet tahansa " uudeksi isukiksi" .

Mutta mä taidan olla sekä katkera että epätoivoinen yh...