Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin monen yh-äidin elämä on epätoivoisen näköistä?
Kommentit (54)
IDIOOTTI-LEHMÄ TAI
KOTKOTTAVA-LÄSKI KANA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin just meidän esikoisen luokkaa kun tapaan vanhempia jalkapallokentän laidalla nyt kesäisin. Muutaman vanhemmat eivät ilmaannu sinne harrastuspaikallekaan katsomaan poikansa peliä, eipä heitä näy ikinä vanhempainilloissakaan....
Kun olen teoriassa yh, mutta käytännössä en?
Emme kuitenkaan vielä asu yhdessä.
NOIN TYPERÄÄ provoa, kuin minun kommenttini oli. Mutta näköjään joku otti itseensä ja kovasti.
33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin perustuu toi yleinen käsitys katkeruudesta tai siitä että pitäs olla mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tahdo miestä elämääni, ellei " se Oikea" :) satu kävelemään jossain vastaan. Katkeruudella tarkoitan, että mahdollisessa suhteessa voisin purkaa menneet pettymykset uuden kumppanin niskaan...
t.50
monta paria jossa mies juoksee harrastuksissa, vieraissa, juo..
Naiset marttyyrinä hoitavat lapset ja kodin.
He tappelevat ja ovat katkeria, mutta yhdessä ollaan vaikka henki menisi.
Kulissit täytyy pitää, vai mitä?
Eipä tuollainen perhe-elämäkään kateeksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nautin tästä.Paljon on ilon aiheita,eikä häivähdystäkään katkeruudesta tai haaveissa uutta miestä :)
Tiedoksi vain kaikille niille, jotka ihan tosissaan mollaavat yksinhuoltajia: varokaa! Jonain päivänä se voit olla sinä! Ei nääs ihan kaikille ole oma valinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tiedoksi vain kaikille niille, jotka ihan tosissaan mollaavat yksinhuoltajia: varokaa! Jonain päivänä se voit olla sinä! Ei nääs ihan kaikille ole oma valinta...
naisesta tuki yh!
Yhtäkään miestä en ole vielä tuonut lapselleni näytille. Lapseni on iloinen ja onnellinen. Meidän elämämme on tasapainoista ja mukavaa. Teemme kaikkea kivaa yhdessä. Olen vielä nuori ja miehen löytämiselle ei ole kiirettä, tulee jos on tullakseen. Puen lapseni H&M:n vaatteisiin. En lörpöttele kännykkään hiekkalaatikolla. Tälläinen yh-äiti minä olen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä se ole yleistys jos kysyy että miksi niin monen? Ei siis kaikkien!
Tunnen itsekkin yksinhuoltajia, nimenomaan äitejä. Tuntemani ihmiset ovat kaveritani ja olen tuntenut heidät jo vuosien takaa. Varsinkin tällä toisellä äidillä on tapana valittaa. Valittaa kaikesta, on kauheen raskasta koko ajan. Hänen miehensä lähti kun löysi uuden naisen.
Kaverini saa paljon apua, hänen äitinsä, isänsä ja siskonsa hoitaa lapsia tosi usein. Myös minä ja muut kaverin olemme häntä auttaneet lastenhoidossa. Kaverillani on lapsivapaa viikonloppu joka toinen viikonloppu kun lapset ovat isällään. Ja rankkaa on!
Kaverini juo itsensä sen joka toisen viikonlopun aikana änkyrä känniin ja metsästää yhden illan juttuja baarista. Ja on siis juuri sellaisen epätoivoisen yksinhuoltajan perikuva... kauheessa kännissä lähikuppilassa ruikkaamassa miesten mukaan kun kerran lapset on poissa. Kaverini saa suurinta tyydytydtä siitä kun saa varatun miehen lähtemään mukaansa. Haluaa kostaa kaikille sen miten hänen miehensä petti häntä ja nyt on ollut todella monille se toinen nainen itse.
Se on niin säälittävää...
Luulisi että kun on itse tullut petetyksi ei haluaisi että kenenkään muun perhe kärsisi samaa..
Naapureiden miesten kanssa sitten ollaan ja koko viikko puidaan sitä miten paskoja miehet on, että niin ne varatut hänen kanssaan vaan on.
Ja mitä siihen lastenhoidon rankkuuteen tulee... niikuin kerroin, hän saa apua kaikkialta.
Minulla ja miehelläni ei ole ketän joka voisi pitää meidän poikaa, ihan itse joudumme (saamme) hänet hoitaa. Ei ole paikkaa jonne hänet laittaime joka toinen viikonloppu jotta itse pääsisimme baareihin.
En halua yleistää, kerroin vaan kaveristani...
Kuitenkin tiedän monia (en tunne kuitenkaan yhtä hyvin) näitä yksinhuoltajia joilla tuntuu olevan päätarkoituksena vahingon pistäminen eteenpäin ja katkeruudessaa lapset jäävät toisten hoiviin ja vähemmälle huomiolle. Ei osata nauttia siitä mitä on, ajatellaan että sitten kun taas on mies niin jotenkin sitten vasta se elämä taas alkaa. Ja lapset kasvavat siinä odottelun ilmapiirissä.
Nauttikaa ohmiset joka päivästä ja keskittykää lapsiine. Ne on niin hetken aikaa pieniä. Älkää antako katkeruuden pilata elämäänne. Vapaa ja varatut!
Tiedätte sitten mistä oikein on kyse ettette tartu johku tiettyyn viestiin....
Olen yh ja viimeisen vuoden olen asunut yhdessä avokkini kanssa . Minulle kertyi kokemusta yksin olemisesta noin kuudelta vuodelta.
KUn täällä sanotaan,että monet yksinhuoltajat ovat epätoivoisia,niin miettikääpä itse kuinka epätoivoisia olisitte vastaavassa tilanteessa.
Olisiko yksinäinen olo,jos kukaan ei halaisi koskaan? Entä jos kukaan ei iloitse lapsestasi kanssasi ?
Totuus on,että monen yksinhuoltajan elämä on köyhää,siinä ei ostella merkkivaatteita itselle tai lapselle.
Itse olen yh ja olen ajoittain ollut masentunut. Elämä mennyt toisin kuin suunnittelin ja toivoin.
On myös raskasta olla yksin lasten kanssa 24/7.
No nykyään sentään käyn töissä ja on muutakin elämää kuin koti ja lapset, joten en ehkä enää ole niin onneton..ainakaan niin usein.
Varsinkin viikonlppuisin puistoissa on raskasta käydä kun siellä on paljon perheitä tai isiä lasten kanssa.
Omilla lapsillani kun ei enää ole isää tai minulla miestä kenen kanssa jakaa lasteni kasvu ja elämä.
T: onnellinen 3:n yh