Olen kirjoittanut pitkästä matikasta L:n ja lukenut matematiikan kursseja yliopistossa, mutta en ymmärrä, miksi lasten pitää opetella kertotauluja ulkoa.
En minä ainakaan koskaan niitä oppinut, vaan laskin tarvittaessa tuloksen päässä.
Kommentit (61)
Samaa mieltä aloittajan kanssa. En näe yhtään sen enempää järkeä opetella ulkoa kertolaskujen tuloksia kuin yhteen- tai jakolaskujen. Nehän lasketaan. Helpoimmat ja usein toistivat jää ulkomuistiin, mutta ei niitä ole järkeä ulkoa päntätä.
Joku vertasi epäsäännöllisiin verbeihin ja tarkistamiseen mutta vertaushan on onneton. Kertolaskujen tulokset syntyvät nimenomaan "säännöllisellä kaavalla" eikä niitä tarvitse opetella ulkoa tai tarkistaa mistään jos osaa laskea. Kertolaskujen ulkoa opettelu on säännöllisten verbien ulkoa opettelua yksi kerrallaan, sen sijaan että opeteltaisiin taivutussääntö ja sen soveltaminen.
Lääkelaskuja opetellessa pelotti kun opiskelukaverit opetteli vain jotain kikkoja ja kaavoja _ymmärtämättä_ ja _laskematta_ aidosti mitä niissä tapahtuu. "Vaihdatte vain näiden kahden numeron paikkaa" ilman mitään perusteluja miksi. Sitten sinne syntyi niitä älyttömiä yksikkövirheitä kun ei ajateltu vaan apinoitiin. Ja näitä sitten pitäisi osata soveltaa ihmisten lääkkeisiin, ei vakuuta.
Vierailija kirjoitti:
No sehän on sama asia.
Eihän ole. Laskujen laskeminen ja lukuyhdistelmien ulkoa luettelu on kaksi eri asiaa. Miten joku voi kuvitella että ne olisi sama asia?
Vierailija kirjoitti:
No miksi englannin epäsäännöllisiä verbejä pitää opetella ulkoa, kun ne voi tarvittaessa tarkistaa? Tai pilkkusääntöjä?
Se, että osaa joitain perusjuttuja ulkoa, nopeuttaa monia prosesseja. Ja kuten sanottu, monien päässälaskutaidot eivät ole järin kehuttavat.
Minusta olisi aika karmeaa jos ihmisten yleissivistys tulevaisuudessa olisi lähinnä riippuvainen aina mukana olevasta älypuhelimesta. Kun jonkun asian on omaksunut kunnolla niin ne tiedot löytyvät yleensä suoraan aivojen omalta kovalevyltä. Esimerkiksi normaali kuppilakeskustelu ei edellytä Googlen ja Wikipedian käyttöä, sillä kyse ei ole Trivial Pursuitin kaltaisesta kisasta.
Matemaatikasta on hyvä tajuta vaikkapa se että 1/3 on suurempi kuin 1/4. Tavallisilla kauppaostoksillakin on hyvä osata jonkin verran matematiikkaa.
Tärkeämpää on opetella perulaskusäöntöjä kuten laskujärjestys, joka tuntuu olevan monella hukassa. Siinä ei edes laskin auta, jos et osaa laskea oikeassa järjestyksessä.
Olen tehnyt aikoinaan inssihommia, töitä laskutikulla (Google auttaa jos ei ole tuttu). Siinä hommassa oppi nopeasti näkemään onko tulos suurinpiirtein oikein. Sitten tuli laskimet, isot ja kalliit pöytämälliset ensin, sitten nykyisenkaltaiset taskuun mahtuvat. Loppujen lopuksi oli simulaatiot ja elementtimenetelmät, jotka nekin automatisoituivat ja tulivat helppokäyttöisemmiksi.
Tarvitsin päässälaskua, ja kertotaulut automatisoivat sitä, kun ei tarvinnut kuormittaa muistia välituksilla. En tiedä olivatko nuoremmat kollegat samoissa hommissa sitten oppineet jotain muuta sen numeroiden pyörittämisen sijaan. Yritin asiasta joskus jutella, mutta totesimme että veisi aika paljon aikaa selvittää mitä kukin tietää ja ei tiedä.
Minusta on turha kuvitella että kehitys jotenkin olisi nyt päätepisteessään. Aikanaan, ehä jo kymmenen vuoden päästä, voi taskulaskin tuntua yhtä antiikkiselta kuin se laskutikku.
Matemaattisesti lahjakkaat ajattelevat juuri noin.
Kyllä olisi elämä hankalaa, jos ei peruskertotaulua osaisi ulkoa. Sitähän käyttää monenlaisissa asioissa koko ajan ja ihan perusmatikassa siitä on älyttömästi hyötyä jakolaskuissa, neliöjuurissa, alkuluvuissa, yms yms. Ei tarvitse laskea monia asioita, vaan voi käyttää kertotaulun logiikkaa käänteisesti tai muuten. Ja tosiaan se antaa hyvää osviittaa suhteuttaa muita laskutoimituksia.
Kertotaulun ulkoa osaaminen ei poissulje sitä, että osaisi laskea sujuvasti myös muita kertolaskuja. Erikoinen logiikka ap:lla.
Vaikkei nykyisin koulussa niin paljoa kertotaulua tankatakkaan, niin itse olen harjoituttanut kertotaulua lapsilla kotona paljonkin.
Kun kertotaulut osaa ulkoa, mutkikkaammat päässälaskut, sekä kynän ja paperin kanssa laskeminen sujuu helpommin, kun yksinkertaiset kertolaskut eivät kuormita aivoja.
Jotenkin tuntuu, että ap ei ole niin menestynyt koulussa kuin väittää, tai sitten on poikkeuksellisen hyvä päässälaskija.
En muuten osaa kertotauluja kovin hyvin, olin laiska matematiikassa ja inhosin sitä(geometriaa lukuunottamatta).
Keplottelin koulussa juuri ap:n mainitseman yhteenlaskukikan avulla.
Onneksi lasteni opettajat ovat tiukkoja kertotauluhen osaamisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeämpää on opetella perulaskusäöntöjä kuten laskujärjestys, joka tuntuu olevan monella hukassa. Siinä ei edes laskin auta, jos et osaa laskea oikeassa järjestyksessä.
Molempi parempi ;)
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kaikki(suurin osa) eivät ole tarpeeksi hyviä päässälaskussa,
välitulokset karkaavat.Siksi kertotaulut on opeteltava ulkoa.
Tämä tuottaa juuri sellaisia uusavuttomia ihmisiä, jotka eivät osaa yhtään soveltaa laatikon ulkopuolelta.
On opeteltu ulkoa, että 7*9 = 63, mutta sitten ollaan ihan pihalla, kun tuleekin eteen 7*11.
Kertotaulujen opettelu ei suinkaan tee kenestäkään uusavutonta.
Osa ei ymmärrä mitä ap kysyy, vaan käsittää sen niin, että ap:n mielestä ei pitäisi osata kertolaskua. Ap tarkoittaa, että miksi ne opetetaan ulkoa. Ihmiset, jotka osaa ne ulkoa, mutta eivät osaa laskea niitä laskemalla, omaavat suuria vaikeuksia mm. prosenttilaskuissa. Yhteen- ja vähennyslaskun avulla pystyy laskemaan lähes kaiken, lasketaan vain niitä useamman kerran. Jokainen tajuaa hetkessä, että 5*10 = 50 ja tuosta voi lähteä laskemaan ylös tai alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi elämä hankalaa, jos ei peruskertotaulua osaisi ulkoa. Sitähän käyttää monenlaisissa asioissa koko ajan ja ihan perusmatikassa siitä on älyttömästi hyötyä jakolaskuissa, neliöjuurissa, alkuluvuissa, yms yms. Ei tarvitse laskea monia asioita, vaan voi käyttää kertotaulun logiikkaa käänteisesti tai muuten. Ja tosiaan se antaa hyvää osviittaa suhteuttaa muita laskutoimituksia.
Kertotaulun ulkoa osaaminen ei poissulje sitä, että osaisi laskea sujuvasti myös muita kertolaskuja. Erikoinen logiikka ap:lla.
Vaikkei nykyisin koulussa niin paljoa kertotaulua tankatakkaan, niin itse olen harjoituttanut kertotaulua lapsilla kotona paljonkin.
Oletko varmistanut ettei lapset vain laske laskua sekunnissa tai parissa, vaan tärkeää on nimenomaan rimpsujen ulkoa osaaminen?
Kertolaskujen sujuva laskeminen poissulkee sen että tarvitsisi muistaa vastauksia ulkoa.
Ilman uittuilua kysyn, että miten kummassa kertolasku "lasketaan" päässä ilman ulkoa opittua kertotaulua? Lasketaanko 7*8 siis 7+7+7+7+7+7+7+7 vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi elämä hankalaa, jos ei peruskertotaulua osaisi ulkoa. Sitähän käyttää monenlaisissa asioissa koko ajan ja ihan perusmatikassa siitä on älyttömästi hyötyä jakolaskuissa, neliöjuurissa, alkuluvuissa, yms yms. Ei tarvitse laskea monia asioita, vaan voi käyttää kertotaulun logiikkaa käänteisesti tai muuten. Ja tosiaan se antaa hyvää osviittaa suhteuttaa muita laskutoimituksia.
Kertotaulun ulkoa osaaminen ei poissulje sitä, että osaisi laskea sujuvasti myös muita kertolaskuja. Erikoinen logiikka ap:lla.
Vaikkei nykyisin koulussa niin paljoa kertotaulua tankatakkaan, niin itse olen harjoituttanut kertotaulua lapsilla kotona paljonkin.
No kun nimenomaan niistä ulkoa opetelluista lauseista "7 * 3 = 21" ei ole mitään hyötyä jakolaskuihin tai neliöjuuriin, jos ei osaa sitä LASKEA ja YMMÄRRÄ mitä siinä tapahtuu.
Ulkoa opettelu on sitä, että kerrot vaikka 3-vuotiaalle että neljä kertaa neljä on kuusitoista. Toistat riittävän monta kertaa. Tämän jälkeen se 3-vuotias osaa kertoa että neljä kertaa neljä on kuusitoista, ja jos joku kysyy paljonko on neljä kertaa neljä on, ehkä jopa vastata että kuusitoista. Onko tästä jotain hyötyä monimutkaisempiin laskutoimituksiin tai vaikka siihen paljonko on kolme kertaa kolme? Ei, koska se on ulkolukua.
Kyllä katsoisin pitkään, jos joku aikuinen ihminen alkaisi laskea päässä 7*9.... Yleissivistystä on osata kertotaulut ulkoa. Itse ainakin arkielämässä olen usein niitä tarvinnut. Ainoa asia melkein, jota matikanopiskeluista olen koskaan tarvinnut...
Kertotaulu piti opetella jo silloin, kun taskulaskimista ei ollut tietoakaan, ei myöskään tietokoneista tai Googlesta. Eiköhän sillä yhtenä tehtävänä ollut myös harjoittaa ja kehittää muistia. Minulle on ollut ties kuinka paljon hyötyä elämäni varrella niin kertotaulun kuin peruslaskukaavojen (esim. Pythagoras) hallinnasta vaikkapa käsityöharrastuksessa tai kaupassa alennettuja hintoja laskiessani. Ja kuitenkin olen vain yksinkertainen maisterinplanttu, joka opiskeli lukiossa lyhyen matikan ajalla kivi ja kirves.
Kuten sinulle jo ap sanottiinkin, peruslaskutoimitusten sujuvuus helpottaa mittakaavojen tarkistamista ja vapauttaa ajatuskapasiteettia muuhun, vaikeampaan ajatteluun.
Se nopeuttaa asioita ja verryttää aivoja.
Itsekin olen kirjoittanut pitkästä matematiikasta ällän, ja ihan suoraan sanoen en ymmärrä, miten joku voi edes kysyä tuollaista, ap. Jos sinulla ei aivoihin mahdu kertomataulu, miten sinne mahtuu valtava joukko muita matematiikan peruskaavoja??
En ole lukion jälkeen tarvinnut juurikaan muuta kuin kertomataulua ja prosenttilaskua. Osaan vieläkin laskea päässä vaikka mitä, vaikka 38 prosenttia 134:stä.
Se on muuten 50,92. Päässälaskettuna.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä katsoisin pitkään, jos joku aikuinen ihminen alkaisi laskea päässä 7*9.... Yleissivistystä on osata kertotaulut ulkoa. Itse ainakin arkielämässä olen usein niitä tarvinnut. Ainoa asia melkein, jota matikanopiskeluista olen koskaan tarvinnut...
Mistä sinä sen näkisit? Tuon laskeminen vie about saman ajan kuin suun avaaminen vastaamista varten.
Helpottaa paljon kiireessä kun lasket lääkkeenjaossa, lääkeliuskassa on 14 pilleriä ja liuskoja 4 kun tietää 7x8=56 toki voisin laskea sen 10x4+4x4=56, nopeampaa kuin laskimella lasku.
lumppaa=jumppaa :-)