Olen niin kateellinen teille, joilla on hyvä ja kiltti mies!

Siitä ei ole mitään apua, koska miestä ei kiinnosta. Hän ei halua erota, mutta ei ole valmis tekemään mitään asioiden muuttamiseksi. Sanoo suuria sanoja, mutta mitään ei tapahdu.



ap

kyllä sullekin vielä hyvä mies löytyy! mieti mihin ihastuit ensimmäisenä nykyisessä miehessäsi..voisikohan se piirre olla sellainen mitä kannattaisi välttää valitessasi uutta miestä?

Mut ei multa taida ainakaan vielä voimia löytyä eroon.. =(

olemme opetelleet puhumaan asioista. Se pitää meidät läheisinä, henkisesti ja fyysisesti.

Ja oon täällä aina juttuja lukiessani aatellu, et kaikki laittaa omiaan... " Ei tollasia miehiä voi olla.." Vaikka tiedänkin sisimmässäni et suurin osa on niitä " kunnollisia" .. =(

heti alkuunsa kysyin suoraan että onko sulla selkärankaa. mä en mitään selkärangatonta katsele. ja kertakin jos nousee käsi lyömään niin ovesta ulos. mies oli ihan samoilla linjoilla.



katselin miestä jonkin aikaa ja mietin. mies oli todella kiltti ystävilleen, toimi välittäjänä ja kuunteli kun oli joku kriisi. kuljetti koiransa keskellä yötä helsinkiin (useampi sata kilometriä) leikkaukseen eikä koskaan puhunut kenellekään tai kenestäkään ilkeästi. kännissäkään ei seonnut. lisäksi hänen entinen vaimonsa petti häntä (olivat jo eronneet kun tavattiin) ja siksi ei koskaan ajatellut pettämistä hauskana juttuna. ei tosin puhunut ex-vaimostakaan halventavasti vaikka huonoja juttuja oli taustalla.



todella hyvä mies hän on ollut. omistautuu perheelle todella. on paras ystäväni ja tiedän että tiukassa paikassa ei koskaan hylkää. seksi ja huumorintaju synkkaa.



ei se tunteistaan jaksa puhua koko ajan ja on vähän äijä välillä, mutta hyvä vaan. onhan meilläkin sentään jostain mistä tapella ;-)

Tuskin sulla vaikeampaa on ilman miestä, jos ei nytkään ole kiinnostunut perheen asioista.



Oman mieheni löysin samasta opinahjosta. Itse olin melkoinen hulivili ja mies oli kiltti ja mukava. Ihastuin, tutustuin ja yllättäen rupesin seurustelemaan tavallisen näköisen ja kiltin miehen kanssa, jolla suhteet vanhempiin ja sisaruksiin oli kunnossa. Näin jo opiskeluaikana, etti hän juo liikaa ja seurusteluaikana kokeilin mitä hän oli valmis vuokseni tekemään. Olihan se. Musta, hulivili bilettäjästä tuli kiltin pojan tyttökaveri ja nyt ollaan oltu naimisissa 8 vuotta, yksi lapsi on ja toinen tulossa. Ja vieläkin mies tekee vuokseni mitä vaan! Rakastan sitä!

" Kiva" kuulla että kohtalotovereitakin löytyy. Välillä iskee itseinho; miten olen voinut tuollaisen miehen valita?!? Silloin helpottaa, kun tietää ettei ole ainut.



Minustakin puhuminen on yksi tärkeimmistä suhteen elossa pitävistä aineksista, mutta valitettavasti toista ei voi pakottaa. Ja toisaalta, ei ole mitään hyötyä jos hän puhuu suun ja silmät täyteen, kun kaikki on valetta.



Ero on nyt 99% varma, enää pitäisi kerätä voimia käytännön toteutukseen. Yritän säästää rahaa ja hankkia asunnon. Talomme on miehen nimissä (lisää sinisilmäistä tyhmyyttä), joten minä ja lapset joudumme tästä lähtemään.



Vaikka nyt on todella paha olla, silti tulevaisuus pelottaa. Välillä tuntuu, että keksin itselleni tekosyitä jotta ratkaisevaa askelta ei tarvitsisi ottaa ihan vielä. Aikaraja siirtyy ja siirtyy. Mutta mielessä pyörii jatkuvasti kysymyksiä; Mitä jos en pärjää? Mitä jos mies päättää tehdä elämästämme helvettiä? Miten elätän meidät? Mitä jos mies hylkää lapset? Huoliiko kukaan enää minua? Mitä jos...

Hän oli se " kova" mies joka ei koskaan oikein puhunut kellekkään mistään, viihtyi omissa oloissaan enimmäkseen. En koskaan kuullut hänen rehvästelevan naisjutuillaan. Kun hän osti uuden auton ja kaverit kehui sitä, oli mies enemmän vaivaantunut kuin leuhka.



Kerran sitten satuimme samaan baariin ilman " yhteisiä tuttuja" ja aloimme juttelemaan, huomasin että hän on rujon pinnan alta oikein rehti ja kunnollinen mies...



Aloimme sen jälkeen soitteleen ja tekstaileen, kerran bileillan jälkeen menin hänen oven taaksen kysymään kyytiä kotiin ja hän sanoi ettei voi viedä kun oli ottanut pari kaljaa, jäin hänen sohvalle yöksi ja sillä reisulla ollaan:)



Olen siis itse todennut ja parin kaverin kautta varmistunut, että nämä kunnon miehet ovat niitä hiljaisimpia ja " huomaamattomampia"



Ja ai niin, näin jälkeenpäin olen saanut tuta ettei mies ole myöskään mikään nyhverö;)

En ollut edes miestä varsinaisesti metsästämässä kun tämä oikea osui kohdalle. Olin silloin vielä edellisessä huonossa suhteessa miehen kanssa jonka kans en olis ikinä voinut perhettä perustaa.



Minun mies kyllä käy baarissa noin kerran kahdessa kuukaudessa, mutta ottaa fiksusti ja osaa käyttäytyä. On muuten kotona viihtyvää tyyppiä, leikkii lapsen kanssa ja pitää perhettä tärkeänä. Antaa minulle myös vapauden mennä itsekseni ja " tuulettua" välillä.



Toki hänestäkin omia pieniä " vikojaan" löytyy. Mutta näitä em. asioita hänessä arvostan.



Tsemppiä ap! Se oikea voi osua kohdalle, kun sitä vähiten odotat.

Mutta ei, en ole itsekään uskaltanut tehdä loppu tälle.. Rakastan miestäni ehkä siksi vaikea luovuttaa aina luottaa siihen että toivoa on..

Eniten ehkä pelkään sitä että mies löytää onnen jonkun toisen kanssa ja muutta tapojaan hänen takiaan eikä voinut sitä minun ja lapsen takia tehdä, se on suurin pelkoni, että jos se ero sitte saa sen astettumaan ihan jonkun toisen kanssa.

Tulee parempi mieli kun lukee näitä. :)

Kävisipä minullekin joskus noin... Harmi että olen niin ujo ja epävarma etten varmaan ikinä uskalla mennä tekemään aloitetta.



ap



(kirjoitin muuten tuon aiemmankin viestin, olikohan se 11?)

Olis helpompi kommetoida jos tietäs, että mikä teillä mättää siis mikä miehessäsi eniten ärsyttää?



t. 13

Kunnollisimmat ja parhaat miehet ovat hiljaisia, tarkkailevia ja fiksuja. Eivät koskaan reuhaajia jotka tekevät itsestään keskipisteen vaan hyvällä itsetunnolla varustettuja mukavia miehiä.

että puhuminen pitää meidät läheisinä. Lisäisin siihen sen, että olemme yhdessä selviytyneet muutamasta melko suuresta ongelmasta, ja nyt tuntuu, että selviydymme mistä vain. Luotamme toisiimme ja tähän suhteeseen.



Miehelleni on lapset kaikki kaikessa. Hän näkee minut kuitenkin naisena, ei pelkästään lastemme äitinä ja rakastaa ja haluaa minua aina, vaikka en olisikaan hehkeimmilläni. Olemme huomaavaisia toisiamme kohtaan, emme koskaan pilkkaa tai syyttele toisiamme.

keksimme jatkuvasti jotain pieniä huomionosoituksia toisillemme. usein ne ovat seksiin liittyviä...

13: Minun mieheni juo 4-6 kertaa viikossa (välillä enemmän, välillä tissuttelee vain muutaman pullon olutta), joten tuo kerran parissa kuukaudessa ei kuulosta pahalta. :)



ap

miehestä voi päätellä jotain, jos esim. kalja tai viinan juonti on usein puheissa tai joku muu rehvastelu. Niin siitä voi päätellä että aika viinaan menevä on..



Monesti myös raskaan työn raatajat, nk. duunarimiehet ovat helpommin alkoholisoituvia kuin muissa hommissa olevat. Tätä en toki yleistä, sillä duunareistakin fiksuja löytyy, samoin kuin insinööriporukoista rapajuoppoja!



Mutta kyllä kannattaa kiinnittää huomio heti alussa miehen " harrastuksiin" ja mielen kiinnon kohteisiin.

olen itse seurustellut aikoinaan miehen kanssa joka satutti minua ja rikkoi sisältäpäin niin hyvin, että meni monta vuotta kunnes uskalsin edes ajatella olevani ihan ok tyyppi:)



Nyt vuosia jälkeenpäin harmittelen että miksen arvostanut itseäni enemmän ja vaatinut parempaa, meillä kaikilla ihanilla naisilla kun on oikeus saada se oma rakas joka tekee jokaisesta päivästä mukavan tai edes helpomman elää



12

Jos esim. kirja pysyy miehellä kädessä mieluiten, niin se kertoo paljon, samoin se, onko vielä 35-vuotiaan miehen tärkein harrastus " bändisoitto" .

-juo paljon (alkoholistin lapsi, itsekin minusta alkoholisti)

-pettänyt

-valehtelee

-ei tahdo viettää aikaa kanssani

-ei viihdy kotona (tunti on jo pitkä aika)

-ei puhu mistään " tärkeästä" , päivittäin puhumme vain ehkä lapsista tai miten miehen työpäivä meni

-tahtoo kaiken omaisuuden omiin nimiinsä

-sanoo välittävänsä minusta ja lapsista, mutta se ei näy missään

-riitelee epäreilusti

-liian riippuvainen kavereistaan

-ei osaa sanoa " ei" kenellekään paitsi minulle ja lapsille



ap