Lue keskustelun säännöt.
Tajusin olevani huonossa parisuhteessa
11.04.2020 |
Olen seurustellut avomieheni kanssa nyt noin 4 vuotta. Alkuhuumaa meillä ei juuri ollut, vaan suhde "järkeistyi" hyvin äkkiä. Tunteet olivat kyllä vahvoja mutta huuma kesti ehkä puolisen vuotta. Arkemme toimii ihan hyvin, meillä on kaksi koiraa ja kiva rivitaloasunto, ei onneksi tosin oma.
Ensinnäkään seksi ei tyydytä minua. Se on hieman tylsää ja sitä on liian vähän. Olen yrittänyt kysellä miehen mieltymyksiä, tuoda erilaisia leluja seksileikkeihin mukaan, ehdottaa seksiä usein, mutta turhaan. Miestä ei kiinnosta, hän tuntuu kaipaavan seksiä. Ehkä kerran viikossa ja minä haluaisin vaikka joka päivä. Silloin kun seksiä on, se on ihan ok ja mies huolehtii myös minun nautinnostani. Mutta kaipaan sellaista kipinää ja kokeilunhalua. Mikään suhteen ulkopuolinen seksi ei ole vaihtoehto, en siihen kykenisi.
Toisekseen vaikka olemme jo lähes 30 - vuotiaita, on miehellä todella lapsellisia juttuja toisinaan. Hän ajattelee monista asioista mustavalkoisesti, on vähän persuöyhö mutta perusarvot ovat kunnossa. On korkeakoulun käynyt mutta vanhempiensa huono koulutus ja tulotaso näkyvät kyllä hänen tavassaan katsella maailmaa. Ei ole juuri matkustellut (minä olen) ja ajattelee monista asioista tosi suppeasti. Näistä meillä tulee riitoja kun minä en kestä miehen mustavalkoisia mielipiteitä. Tässä vikaa siis minussakin toki.
Kolmanneksi, en saa mieheltä juuri mitään hellyydenosoituksia. Ei suukkoja, haleja, helliä katseita, en tunne oloani ollenkaan halutuksi. Edellisissä suhteissani miehet ovat lähes jumaloineet minua - en odota tällaista kohtelua mutta kontrasti on melkoinen. Nyt tuntuu että olen 29-vuotiaana jo joku helvetin kotirouva joka pyykkää ja tekee ruokaa ja parisuhde on kuin pari viikkoa vanha tiskirätti. Itse annan paljon läheisyyttä, juttelen tunteistani ja kerron kuinka paljon rakastan. Mieheltä ei omatoimisesti näitä tule sitten ollenkaan. Pussaa ehkä töihin lähtiessään.
Olen näyttävän näköinen, pidän ulkonäöstäni huolta, osaan keskustella ja minulla on hyvä huumorintaju. Joskus itsekkäästi mietin, että saisin niin paljon parempaakin. Silti rakastan miestäni enkä osaa kuvitella jättäväni häntä. Joku meillä klikkaa hirmu hyvin, mutta nämä asiat hiertävät. Näistä on keskusteltu ja mies useasti on luvannut parantaa tapansa (esim. Kotitöiden teon suhteen) mutta mitään konkreettista ei tapahdu.
Hyvät neuvot ovat nyt kalliit.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on siinä, että kuvittelet sun ajatusten olevan parempia eikä vain erilaisia. Jotenkin epäkypsää aiheuttaa riitaa sillä, että on jostain asiasta eri mieltä.
Oletko valmis elämään loppuelämäsi noin? Jos olet, jää toki tähän suhteeseen. Jos et halua, lähde, ennen kuin teistä molemmista tulee katkeria, surullisia, yhdessä yksinäisiä... Itse olen nuorena mieheni kanssa yhteen mennyt, 3 lasta ja parikymmentä vuotta yhteistä taivalta, nyt tajunnut - kiitos korona! - ettei meillä ole mitään yhteistä, ei läheisyyttä eikä.. Niin, mitään syytä olla yhdessä. Nimimerkillä "eroa suunnitteleva"
Ensinnäkin kannattaa lähteä siitä olettamukesta, että mies ei muutu. Tämä parisuhteissa 30 vuotta olleen kokemuksella. Jos miehellä ei ole omaa sisäistä motivaatiota muuttaa tapojaan, hän ei tule sitä sinun puheittesi perusteella tekemään. Piste. The end. Eli käytännössä mieti, onko hän nykyisellään ja sellaisenaan sellainen mies, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi.
Toiseksi ymmärrä, että pystyt muuttamaan vain itseäsi. Onko suhteenne ja miehen ominaisuudet sellaisia, että pystyt hyväksymään ne puutteet tai täyttymättömät odotuksesi jatkossakin. Hänessä on varmasti paljon hyvää, mutta tiedosta tässä kohdassa syvällisesti se, että ne asiat mitkä nyt mättää, tulevat jurppimaan sinua pitkän päälle vielä satakertaisesti.
Kolmanneksi, olet vielä nuori ja kyllä kaloja meressä riittää. Täydellistä miestä ei ole olemassakaan, aina on joku asia, mikä toisessa ärsyttää. Jotainhan vikaa niissä aiemmissa sinua jumaloineissa miehissäkin oli, muutenhan olisit vielä jonkun exäsi kanssa. Onko tämän miehen ja suhteen puutteet sellaisia, joissa olet valmis tekemään kompromissin? Tekemäsi otsikon perusteella koet olevasi huonossa parisuhteessa. Se ei mitä suuremmalla todennäköisyydellä muutu paremmaksi (kts. ensimmäinen kohta), ja edessäsi onkin joko omaa pohdinta- ja tarkastelutyötä omien odotustesi kanssa, tai sitten ryhdyt toimiin ja etsit toisenlaisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuntuu että olen 29-vuotiaana jo joku helvetin kotirouva joka pyykkää ja tekee ruokaa ja parisuhde on kuin pari viikkoa vanha tiskirätti.
Minulla oli aivan sama tunne, mutta olen vielä nuorempi. Ihan järkyttävää tuntea olevansa jonkun "ukon" pikkuvaimo, jonka läsnäoloa juuri ja juuri siedetään ja joka joskus raahataan mukana näytille. Siitä meni itsetunto ihan palasiksi, kun en tajunnut, että vika ei olekaan minussa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko valmis elämään loppuelämäsi noin? Jos olet, jää toki tähän suhteeseen. Jos et halua, lähde, ennen kuin teistä molemmista tulee katkeria, surullisia, yhdessä yksinäisiä... Itse olen nuorena mieheni kanssa yhteen mennyt, 3 lasta ja parikymmentä vuotta yhteistä taivalta, nyt tajunnut - kiitos korona! - ettei meillä ole mitään yhteistä, ei läheisyyttä eikä.. Niin, mitään syytä olla yhdessä. Nimimerkillä "eroa suunnitteleva"
Tajusin itse, että pakko erota, kun mietin sitä, että olisin esimerkiksi vielä kolmen vuoden päästä hänen kanssaan ja samanlainen meno jatkuisi. Se sai kavahtamaan, koska en todellakaan halunnut jatkaa niin!
Se on huono mies. Vanhemmat ei ole opettaneet kuinka oma koti ja suhde hoidetaan. Kuka tahansa voi vielä oppia, mutta puoliso on huonossa asemassa ruveta sitä opettamaan.
Valitettavasti paremmat on todella harvassa. Kannattaahan se varmaan silti katsoa, löytyiskö sellaista, mutta ennen lähtöpäätöstä on syytä varautua siihen, että lähtee elämänsä viimeisestä vakavasta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, että kuvittelet sun ajatusten olevan parempia eikä vain erilaisia. Jotenkin epäkypsää aiheuttaa riitaa sillä, että on jostain asiasta eri mieltä.
En tosiaankaan kuvittele. En aiheuta riitaa vaan keskustelumme ajautuvat riitoihin koska mies ei kykene ajattelemaan boksin ulkopuolelta vaikka minä yritän nii tehdä. Otan hänen mielipiteensä huomioon mutta hän ei ota minun.
Muille kiitoksia hyvistä, ajatuksia herättävistä vastauksista.
Kirjoituksesi oli kuin omani. :D
Sanoisin, että jatka sinkkuna, jos mies ei ota palautteesta koppia.
Olen itse puhunut miehelleni siitä, että minua todella häiritsee se, ettei hän kehu minua IKINÄ. Olen vahva nainen, sillä olen käynyt läpi raskauden ja kropan täydellisen muuttumisen aina 25 kg ylipainosta takaisinpalautumiseen, ilman ainuttakaan kehua. Kehut olen itse jaksanut itselleni, mutta kieltämättä turhauttaa, ettei toinen anna positiivista palautetta lainkaan. Koen itsekin olevani sellainen kotirouva, joka pyykkää, siivoaa, laittaa ruokaa ja hoitaa pienen lapsemme.