Olen herännyt siihen että olen todellakin liian kiltti

Kannattaa aina olla oma itsensä. Jos on kiltti, niin on kiltti.

Niitä mulkkuja ja kusipäitä kyllä riittää, mutta kuka oikeasti sellaisiakaan seuraansa kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina olla oma itsensä. Jos on kiltti, niin on kiltti.

Niitä mulkkuja ja kusipäitä kyllä riittää, mutta kuka oikeasti sellaisiakaan seuraansa kaipaa.

Tuo on totta enkä halua persoonaani muuttaa. Mutta terve itsekkyys olisi minulle hyväksi, kun vaan osaisin olla sellainen.

Miksi se on monille niin helppoa ajatella aina ensin itseänsä?

Ap

Ei kiltti ole oikeasti mikään hyvä kuvaava sana. Oletko epämielenkiintoinen? Miten olet epämielenkiintoinen? Oletko kotihiiri? Oletko tuppisuu? Oletko kaavoihisi kangistuja?

Itse tein juuri noin, että lakkasin olemasta se joka ottaa yhteyttä aina kaveriin.

Siinä kävi niin, että meni joku vuosi tai puolitoista aikaa ja kaveri laittoi viestin että "miten susta ei kuulu nykyään mitään".

Tyypillinen asenne tuo.. Miksi hänestä ei kuulunut ikinä mitään? Hän oli lähinnä yhteydessä silloin kun tarvitsi jonkun palveluksen.

Itse heräsin tänään siihen, että olen liian paha, yksinäinen, vihattu, julma jne. Olisin mieluummin vaikka kiltti tai tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina olla oma itsensä. Jos on kiltti, niin on kiltti.

Niitä mulkkuja ja kusipäitä kyllä riittää, mutta kuka oikeasti sellaisiakaan seuraansa kaipaa.

Tuo on totta enkä halua persoonaani muuttaa. Mutta terve itsekkyys olisi minulle hyväksi, kun vaan osaisin olla sellainen.

Miksi se on monille niin helppoa ajatella aina ensin itseänsä?

Ap

Millälailla sinun nyt pitäisi ajatella itseäsi? En oikein saa sellaista kuvaa, ettet ajattelisi. Vaan ennemmin toivot, että saisit muilta tukea. Minulla on sama tarve. Jollainlailla sellaista ihmistä, joka ei osaa rajata itselleen vahinkoa aiheuttavia ihmisiä elämästään on sorrettu. Koen, että sorto on syypää siihen, että alistuu tilanteille, jotka satuttavat, eikä pysty muuttumaan niiden myötä.

Sinun tulee vain valita seurasi paremmin.

Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.

Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.

Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.

N51

Minä olen kiltti, enkä yleensä sano tyhjiä, kannustavia asioita, kun muut kertovat murheitaan. En itse siedä kuunnella niitä, koska yleensä ovat tyhjää täynnä. Samoin ystäväni eivät pidä tyhjistä kannustuksista.  Ystäväpiirissäni on tärkeintä, että me kiltit ihmiset kuuntelemme toisiamme. Näin korona-ahdistuksen aikaan olemme sopineet, että saa soittaa vaikka keskellä yötä toiselle, jos ahdistus siitä koronasta muuttuu liian suureksi.

Jos taas joku yrittää jotain, jokin menee pieleen yms, niin kannustusta piisaa. Tunneasioissa on yleensä parasta vain kuunnella, ja yrittää antaa sen tunteen vallassa olevan selvittää tunteitaan ja ajatuksiaan.

Voisiko olla jostain tällaisesta kyse?

Tajuan ongelmani että ajattelen aina ensin muita ihmisiä ja olen mukana heidän murheissaan.

Mutta petyn koska tajuan ettei muut ihmiset käyttäydy samoin minua kohtaan. Ja tämä saa mielen surulliseksi.

Voi kun saisin jostain voimaa olla tästä eteenpäin terveellä tavalla itsekkäämpi! Ainakin yhteydenpitoa vähennän.

Ap

Oon aivan samanlainen ja kärsin samoista ongelmista.

Itse huomaan että mun tarvisi asettaa tarkemmin omat rajani ja olla tietoisempi omista päämääristäni. Myös on tarvinnut oppia vastuullisemmaksi ja tottumaan yksinolemiseen ja yksin selviytymiseen, koska tosiaan en itse syystä tai toisesta sitä apua muilta juuri saa. En sitten joko osaa pyytää tai oma olemukseni on vaikeasti lähestyttävä siltä osin.

Assertiivisuus on myös listallani jota pitäisi opetella.

Kun kohdistan voimani itseni auttamiseen ja kehittämiseen niin en tunne niin suurta katkeruutta siitä että esim perheen jäseneni eivät juuri ole tukemassa. Ja kun oikein miettii niin eiväthän he loppu viimeksi ole minun selviytymisestäni tai elämästäni vastuussa. Kaikilla on omia kiireitä ja ongelmia. Mun ongelmani ovat selkeästi heille liian vaikeita edes puhua eivätkä osaisikaan edes auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.

Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.

Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.

N51

Minun kyllä tekee vähän mieli purnata, miten niin ei voisi odottaa muiden tekevän samoin? Siis tukevan? Minusta on aika hirveää, että ihmiset eivät tue toisiaan ja siis jos sen vielä kestääkin, niin mnua on ainakin lapsena sorrettu sössöttämällä, etten saa vaivata muita ongelmillani! Eli että en saa antaa muille mahdollisuutta toimia samoin kuin itse teen, eli välitän toisten murheista. Tai minua ei ole autettu ja kannustettu karsimaan läheisostäni heitä, jotka eivät tue ja löytämän niitä, jotka tukisivat ja olisivat samanlaisia kuin minä! Koska on syytetty ja syyllistetty että minämuka toimin väärin! Minä muka kuormitan muita! Vaikka niin kuormitankin, jos mulla on paha olla. Eihän se muuten parane. Ja siis tarkoitan kuormittamisella lähinnä sitä, että lapsena kerroin asioita äidilleni. Se on ihan sallittua kuormitusta. Mutta se luuseri ei sitäkään jaksanut. Minusta vika ei ole silloin minussa, vaan ihmisissä, jotka syyttävät minua siitä, että MÄ olen erilainen ja itseasiassa heitä parempi.

Ihminen joka patoaa tunteensa on heikompi kuin se, joka puhuu niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.

Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.

Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.

N51

Minun kyllä tekee vähän mieli purnata, miten niin ei voisi odottaa muiden tekevän samoin? Siis tukevan? Minusta on aika hirveää, että ihmiset eivät tue toisiaan ja siis jos sen vielä kestääkin, niin mnua on ainakin lapsena sorrettu sössöttämällä, etten saa vaivata muita ongelmillani! Eli että en saa antaa muille mahdollisuutta toimia samoin kuin itse teen, eli välitän toisten murheista. Tai minua ei ole autettu ja kannustettu karsimaan läheisostäni heitä, jotka eivät tue ja löytämän niitä, jotka tukisivat ja olisivat samanlaisia kuin minä! Koska on syytetty ja syyllistetty että minämuka toimin väärin! Minä muka kuormitan muita! Vaikka niin kuormitankin, jos mulla on paha olla. Eihän se muuten parane. Ja siis tarkoitan kuormittamisella lähinnä sitä, että lapsena kerroin asioita äidilleni. Se on ihan sallittua kuormitusta. Mutta se luuseri ei sitäkään jaksanut. Minusta vika ei ole silloin minussa, vaan ihmisissä, jotka syyttävät minua siitä, että MÄ olen erilainen ja itseasiassa heitä parempi.

Ihminen joka patoaa tunteensa on heikompi kuin se, joka puhuu niistä.

Mutta siis eipä minullakaan ole juuri ketään, joka tukisi. Se on aivan valtavan surullista. Ja tarkoitan tuella empatiaa ja minun tunteitteni näkemistä ja ymmärtämistä. Ei ole niin yhtään ketään siihen. Se on ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kiltti, enkä yleensä sano tyhjiä, kannustavia asioita, kun muut kertovat murheitaan. En itse siedä kuunnella niitä, koska yleensä ovat tyhjää täynnä. Samoin ystäväni eivät pidä tyhjistä kannustuksista.  Ystäväpiirissäni on tärkeintä, että me kiltit ihmiset kuuntelemme toisiamme. Näin korona-ahdistuksen aikaan olemme sopineet, että saa soittaa vaikka keskellä yötä toiselle, jos ahdistus siitä koronasta muuttuu liian suureksi.

Jos taas joku yrittää jotain, jokin menee pieleen yms, niin kannustusta piisaa. Tunneasioissa on yleensä parasta vain kuunnella, ja yrittää antaa sen tunteen vallassa olevan selvittää tunteitaan ja ajatuksiaan.

Voisiko olla jostain tällaisesta kyse?

Lisäisi vielä, että jos miesystäväsi ei ole ymmärtänyt, että sinä toivot häneltä yhteydenottoa, kuulumisten kyselemisiä, niin kerro se hänelle. Väännä rautalangasta se, että mitä toivoisit.

Kun kerrot murheistasi lähipiirille, niin kerro vaikka puhelun aluksi, että nyt on sellainen tilanne, että tarvitset tukea ja sanallista kannustusta ja piristystä. Jos läheisesi eivät ole tottuneita sinun puoleltasi tuleviin murheisiin, niin heillä ei välttämättä ole ymmärrystä toimia kuten juuri sinulle olisi hyväksi. Epäreiluako? On, mutta elämä on. Jos sitten sen jälkeen kun olet antanut rautalankamallin, eikä sittenkään tule minkäänlaista parannusta asiaan ( Älä odota täydellisyyttä epätäydellisiltä ihmisiltä.), niin sitten voit miettiä, että kannattaako pitää yhteyttä noihin ihmisiin. Nyt koronan aikaan kannattaa olla itsekäs myös toiseen puoleen: Vaikka osa ihmisistä ei olisikaan lähelläkään täydellisiä, niin heistä saattaa olla jokin ilo. Jos vähennät nyt liikaa ihmisiä, niin tuleeko sinusta liian yksinäinen. Lisäksi ota huomioon se, että nämä läheisetkin saattavat kärsiä siitä koronasta niin paljon, että eivät yksinkertaisesti pysty tekemään muuta kuin kuuntelemaan, vaikka teillä olisi muunlainen toimintakulttuuri.

Minun äitini on ainakin tehnyt minulle todella pahaa syytttämällä, että en saa vaivata toisia ongelmillani. Hirveä egoistinen narsisti.

Minusta se, että toinen pyrkii ymmärtämään läheisensä tunteita ja ajatuksia on ihan ihmisoikeus! Ihan hirveää sanoa siinä ihmiselle, että älä vaivaa muita ongelmillasi! Saatana, pitäkööt sellainen ihminen sitten kiinni itsekkyydestään aivan keskenään, myta että kertoo vielä TOISTEN PUOLESTA, ettei näitäkään kiinnosta! Aivan varmasti kiinnostaa! Ainoa, jota ei kiinnosta on itsekäs egoistinen narsisti.

Jos itsekin olisin saanut tukea ja apua sitä mukaa kun niitä tarvitsin, mitkään asiat eivät olisi koskaan paisuneet mitenkään suuriksi. Jos siis joku itsekäs egoisti väittää, että se rasittaa toisia! Puhu VAIN ITSESTÄSI, niin sanova!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.

Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.

Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.

N51

Minun kyllä tekee vähän mieli purnata, miten niin ei voisi odottaa muiden tekevän samoin? Siis tukevan? Minusta on aika hirveää, että ihmiset eivät tue toisiaan ja siis jos sen vielä kestääkin, niin mnua on ainakin lapsena sorrettu sössöttämällä, etten saa vaivata muita ongelmillani! Eli että en saa antaa muille mahdollisuutta toimia samoin kuin itse teen, eli välitän toisten murheista. Tai minua ei ole autettu ja kannustettu karsimaan läheisostäni heitä, jotka eivät tue ja löytämän niitä, jotka tukisivat ja olisivat samanlaisia kuin minä! Koska on syytetty ja syyllistetty että minämuka toimin väärin! Minä muka kuormitan muita! Vaikka niin kuormitankin, jos mulla on paha olla. Eihän se muuten parane. Ja siis tarkoitan kuormittamisella lähinnä sitä, että lapsena kerroin asioita äidilleni. Se on ihan sallittua kuormitusta. Mutta se luuseri ei sitäkään jaksanut. Minusta vika ei ole silloin minussa, vaan ihmisissä, jotka syyttävät minua siitä, että MÄ olen erilainen ja itseasiassa heitä parempi.

Ihminen joka patoaa tunteensa on heikompi kuin se, joka puhuu niistä.

On ihan normaalia, että haluaa tukea ja kannustusta. Minäkin haluan. Mutta tässä on kyse mindsetistä.

Kun kuskaan autotonta kaveriani, niin lähden liikkeelle sillä oletuksella, että kaverini ei ole mitään minulle velkaa. Päätän auttaa ilolla, en siksi, että saan jotain vastavuoroisesti.

Se on sitten eri tilanne, jos kaveri juoksuttaisi minua. Tai koko automatkan puhun ongelmistani, niin hän syyllistäisi minua kuormittamisesta. Silloin lopettaisin hänen auttamisensa. Silloin syynä olisi se, että tuo kaveri ei ole hyväksi minulle.

Anyway, minä kuitenkin pääsin tällä ajatuksella irti kaikesta katkeruudesta tai vihasta: kukaan ei ole minulle mitään velkaa.

N51

Ap, olet todella empaattinen ja sinulla on paljon tunneälyä! Olet paljon älykkäämpi ja lahjakkaampi kuin monet ihmiset. Mutta raskasta tuo on, itselläni kokemusta. Mutta käänsin sen Virokseni ja nostin itseni heidän yläpuolelleen ja täten minusta tuli vähän itsekkäämpi :)

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet todella empaattinen ja sinulla on paljon tunneälyä! Olet paljon älykkäämpi ja lahjakkaampi kuin monet ihmiset. Mutta raskasta tuo on, itselläni kokemusta. Mutta käänsin sen Virokseni ja nostin itseni heidän yläpuolelleen ja täten minusta tuli vähän itsekkäämpi :)

Virokseni eli voitokseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole se, että olisit liian kiltti, vaan ongelma on omat odotuksesi: oletat muiden toimivan samoin.

Minun suurin oppini elämäni aikana on ollut tämä: älä odota ihmisiltä mitään. Tee hyvää, mutta älä toivo, että saat saman takaisin. Ole pyyteetön ja muista, että kukaan ei ole sinulle mitään velkaa.

Kun tämä uuposi tajuntaani, niin elämästäni tuli helppoa.

N51

Minun kyllä tekee vähän mieli purnata, miten niin ei voisi odottaa muiden tekevän samoin? Siis tukevan? Minusta on aika hirveää, että ihmiset eivät tue toisiaan ja siis jos sen vielä kestääkin, niin mnua on ainakin lapsena sorrettu sössöttämällä, etten saa vaivata muita ongelmillani! Eli että en saa antaa muille mahdollisuutta toimia samoin kuin itse teen, eli välitän toisten murheista. Tai minua ei ole autettu ja kannustettu karsimaan läheisostäni heitä, jotka eivät tue ja löytämän niitä, jotka tukisivat ja olisivat samanlaisia kuin minä! Koska on syytetty ja syyllistetty että minämuka toimin väärin! Minä muka kuormitan muita! Vaikka niin kuormitankin, jos mulla on paha olla. Eihän se muuten parane. Ja siis tarkoitan kuormittamisella lähinnä sitä, että lapsena kerroin asioita äidilleni. Se on ihan sallittua kuormitusta. Mutta se luuseri ei sitäkään jaksanut. Minusta vika ei ole silloin minussa, vaan ihmisissä, jotka syyttävät minua siitä, että MÄ olen erilainen ja itseasiassa heitä parempi.

Ihminen joka patoaa tunteensa on heikompi kuin se, joka puhuu niistä.

On ihan normaalia, että haluaa tukea ja kannustusta. Minäkin haluan. Mutta tässä on kyse mindsetistä.

Kun kuskaan autotonta kaveriani, niin lähden liikkeelle sillä oletuksella, että kaverini ei ole mitään minulle velkaa. Päätän auttaa ilolla, en siksi, että saan jotain vastavuoroisesti.

Se on sitten eri tilanne, jos kaveri juoksuttaisi minua. Tai koko automatkan puhun ongelmistani, niin hän syyllistäisi minua kuormittamisesta. Silloin lopettaisin hänen auttamisensa. Silloin syynä olisi se, että tuo kaveri ei ole hyväksi minulle.

Anyway, minä kuitenkin pääsin tällä ajatuksella irti kaikesta katkeruudesta tai vihasta: kukaan ei ole minulle mitään velkaa.

N51

Mutta koskee tämä aloittajan tilannetta?