Lue keskustelun säännöt.
Miksi vuokrayksiössä asuminen koetaan niin kauheana asiana?
11.04.2020 |
Täälläkin on ollut viestejä, jossa porukka itkee miten kökkivät yksin vuokrayksiössään.
Olenko nyt oikeasti muita huonompi, kun asun kolmekymppisenä vuokrayksiössä? Tämä ei toki ole mikään pienin mahdollinen koppi, koska neliöitä 35. Viihdyn hyvin enkä juurikaan tarvitse enempää tilaa. Toki erillinen makuuhuone olisi ihan jees, mutta tapaan kavereita pääosin muualla, niin ei edes mitenkään pakollinen. Ja joo, olisi fiksua omistaa asuntonsa vuokralla asumisen sijaan, mutta en ole varma missä kaupungissa asun vuoden päästä. Vuokralla asuminen toistaiseksi siis fiksumpaa.
Olisiko tämä eristyksissä oleminen muka hienompaa, jos kökkisin yksin omistuskaksiossa? Näh, ei kait nyt olisi. Ehkä jossain vaiheessa. :D
Kommentit (36)
Asumismuodon edut riippuu itse asiassa paljon vuodenajasta. Talvella, kun on kylmää ja pimeää, ajatus pienessä vuokrayksiössä asumisesta ei ole ollenkaan paha asia. Silloin kaikki tarvittava mahtuu kyllä siihen 35 neliöönkin, eikä edes kaipaa mitään sen enempää. Mutta kesällä, kun on valoisaa ja lämmintä ja ehkä hellettäkin, kuten parina viime kesänä, on ihanaa kun voi omakotitalossa vain astua ovesta omalle terassille ja siitä pihanurmelle, ja saa auki kaikki ovet ja ikkunat niin, että läpiveto kyllä viilentää taloa kovallakin helteellä.
Jos olisi varaa pitää kahta asuntoa, niin hankkisin vuokrayksiön talvea varten ja kesät asuisin omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, asun omistuskaksiossa ja olen usein vähän harmitellut sitä, että en oikeastaan käytä ns. olohuonetta yhtään. Työpöytä on makkarissa ja oleskelu ja jopa ruokailu tapahtuu enimmäkseen sen ääressä. Monissa 35m yksiöissä on ihan samat toiminnallisuudet kuin kaksiossa.
Oman elämänsä epäonnistumisia huutelulla helpottavat ovat löytäneet tämänkin ketjun, heistä ei kuitenkaan tarvitse välittää.
Fiksua on tietysti se, että on itse oman elämänsä ohjaksissa ja valitsee sen asumismuodon mikä sopii elämäntilanteeseen ja miellyttää. Joku haluaa laittaa kaiken asumiseen ja asuu kalliisti joku taas ohjaa rahoja mukavampaan elämiseen tai säästämiseen.
Niinpä. En mä tosiaan kaipaisi kuin ehkä erillistä makuuhuonetta. Muuten tähän yksiöön mahtuu kaikki tarpeellinen. Mulla on oma saunakin ja parveke. :D
Mulla on kirjahylly väliseinänä jakamassa alkovinurkkaa omaksi tilakseen. On edes vähän "makkari" erotettu muusta kämpästä 😃
Mulla tuo alkovi on niin pieni ettei tuohon saa kirjahyllyä. Muuten kiva idea.
Vierailija kirjoitti:
Asumismuodon edut riippuu itse asiassa paljon vuodenajasta. Talvella, kun on kylmää ja pimeää, ajatus pienessä vuokrayksiössä asumisesta ei ole ollenkaan paha asia. Silloin kaikki tarvittava mahtuu kyllä siihen 35 neliöönkin, eikä edes kaipaa mitään sen enempää. Mutta kesällä, kun on valoisaa ja lämmintä ja ehkä hellettäkin, kuten parina viime kesänä, on ihanaa kun voi omakotitalossa vain astua ovesta omalle terassille ja siitä pihanurmelle, ja saa auki kaikki ovet ja ikkunat niin, että läpiveto kyllä viilentää taloa kovallakin helteellä.
Jos olisi varaa pitää kahta asuntoa, niin hankkisin vuokrayksiön talvea varten ja kesät asuisin omakotitalossa.
Ajattelen samoin.
Tutullani on vuokrayksiö Helsingissä ja kesämökiksi hän on ostanut halvasta pikkukaupungista omakotitalon. Jos voit tehdä etätöitä, toiveesi ei ole edes kallista toteuttaa. Ja jos molemmat kotisi olisivat lähellä toisiaan, voisit vaikka vuokrata Airbnb:ssä sitä toista jossa et sillä hetkellä asu.
En ole kaukana viisikymppisestä, asun kaupungin vuokrayksiössä ja viihdyn hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Asumismuodon edut riippuu itse asiassa paljon vuodenajasta. Talvella, kun on kylmää ja pimeää, ajatus pienessä vuokrayksiössä asumisesta ei ole ollenkaan paha asia. Silloin kaikki tarvittava mahtuu kyllä siihen 35 neliöönkin, eikä edes kaipaa mitään sen enempää. Mutta kesällä, kun on valoisaa ja lämmintä ja ehkä hellettäkin, kuten parina viime kesänä, on ihanaa kun voi omakotitalossa vain astua ovesta omalle terassille ja siitä pihanurmelle, ja saa auki kaikki ovet ja ikkunat niin, että läpiveto kyllä viilentää taloa kovallakin helteellä.
Jos olisi varaa pitää kahta asuntoa, niin hankkisin vuokrayksiön talvea varten ja kesät asuisin omakotitalossa.
Suomen kesä kestää pari kuukautta ja sekään harvoin on lämmin koko aikaa. Mukaan mahtuu viileitäkin päiviä. Lisäksi kesällä olen harvoin edes kotona. Vietän aikanani suurimmaksi osaksi ulkona rannalla, puistoissa tai jossakin reissussa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä keskustelusta tulikin mieleen, että sinä päivänä kun päätän kokeilla omakotitaloasumista, VUOKRAAN ensin ehdottomasti, asun ainakin sen vuoden tai kaksi vuokralla. Sitten ei harmita niin paljoa jos päättääkin palata tuttuun ja turvalliseen asumismuotoon kerrostalossa, kun rahat ei ole kiinni paikassa jossa ei halua olla.
Minä viihdyin myös yksiössäni, oli erillinen keittiö sekä makuualkovi jonka rajasin verhoilla. Vaatehuone (se oli ihana!) ja pikkuruinen parvekekin oli.
Muutettiin sitten hiukan isompaan samanhintaiseen kaksioon miehen kanssa, hänen tavaransa eivät olisi mahtuneet tuonne yksiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se on kauheaa. Ainoastaan, jos on parisuhteessa niin se menettelee, sillipurkkitunnelma on tunnelma sekin. Yksin päällekaatuvat seinät ovat vieläkin päällekaatuvampia.
Vierailija kirjoitti:
Koska se on kauheaa. Ainoastaan, jos on parisuhteessa niin se menettelee, sillipurkkitunnelma on tunnelma sekin. Yksin päällekaatuvat seinät ovat vieläkin päällekaatuvampia.
Miksi ne kaatuvat päälle? Eikö se ole silloin kiinni omastta mielenterveydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuisin edelleen mielelläni kantakaupungissa 30m2 valoisassa yksiössä lähellä baareja ja ravintoloita, kävelyetäisyydellä keskustasta. Valitettavasti kyseessä oli työsuhdeasunto, jossa asumisaikaa oltiin rajattu. Tuon jälkeen olen myös asunut hiukan pienemmässä yksiössä, jonka vuokra oli 250€ luokkaa. Kyseinen asunto oli pohjaltaan aiempaa yksiötä huonompi, mutta edullisen vuokran vuoksi olisin voinut viihtyä siinä pidempäänkin.
Juuri nyt jossakin 15 neliön miniyksiössä mahtaa olla mukavaa viettää laatuaikaa päivästä toiseen vaikka niitä on hehkutettu viime vuosina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu kovin vanhanaikaiselta ajatella, että asunnon omistaminen olisi mittari elämän menestykselle. Ehkä mummini voisi ajatella noin. :D
Kaikki eivät myöskään halua omistusasuntoa, vaikka se olisi taloudellisesti mahdollista. Jotkut sijoittavat rahansa ja asuvat vuokra-asunnossa vapauden vuoksi.
Muualla kuin Suomen kasvukeskuksissa asunnon ostaminen ei usein tarkoita sitä, että asunto kasvattaisi arvoaan tai että siitä saisi edes rahojaan takaisin tulevaisuudessa.
Juttua asuntojen hintaeroista Suomessa: https://www.saldo.com/fi-fi/blog/elinkustannukset-kaupungeittain/
Kaikki me elämme omalla tyylillämme. Antakaa ihmisten asua rauhassa vuokralla tai omistusasunnossa tuomitsematta ketään. :)
Asun vuokralla, koulutus on ins.amk+di. Mutta työni on erittäin vaihtelevaa. Viime vuonna olin vuoden reissulla Afrikassa EU:n rahoilla kehittämässä vesihuoltoa. Sitä edellisenä vuonna olin vuoden Australiassa.
Nyt olen Suomessa saman kansainvälisen insinööritoimistojätin Suomen toimistolla, koska korona ja matkustuskielto yhtiössä. Luonnollisesti asun vuokralla nyt. Omistan tosin maatilan perintönä Pirkanmaalta. Veljeni asuu siellä nyt. Itse en viitsisi ostaa asuntoa kaupungista, kun tiedän, että heti koronan jälkeen alkaa uusi reissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mahd huono asia, joka tulee mieleen, on se, että vuokranantaja voi päättää vuokrasopimuksen.
Siksi en jaksaisi vuokralla.
Asun nyt vanhassa puutalossa. Vuokralla. Pääsen pihalle kun haluan, ei tarvitse kesällä lähteä aina kuljeksimaan johonkin puistoon tms. Jos haluaa olla ulkona.
Asuin ennen yksiössä, siinä oli kyllä lasitettu parveke, mutta siinä ei voinut kesällä oleskella kuin aikaisin aamulla tai illalla kun aurinko oli laskenut. Oli kuuma kuin pätsi. Lisäksi oli ikkunat vain yhteen suuntaan joten ei saanut läpivetoa, käytävä oli myös kuuma.
Koska en ole enää työelämässä seinät kyllä kaatuivat päälleni.
Koko aja oleskeli siinä yhdessä huoneessa. Talvella menetteli.
Vaikka asuminen on nyt hieman kalliimpaa ja asunto ei niin kovin hieno niin anna kyllä niin suuren arvon vapaasti ovesta ulos käynnistä, vaikka aamutakissa. Myös aamukahvit kesällä kuistilla tai pihalla, aah. Linnunlaulusta ja lintujen, perhosten siilien ja rusakoiden seuraaminen on terapeuttista. Talvella voin tehdä puuhellaan tulen, se on myös erittäin viihdyttävää. Kuunnella ja katsella tulen loimua ja kohinaa ja vaikka paistaa makkarat.
Tämä on kuitenkin lähellä palveluja.
Jos on työelämässä ja paljon pois kotoa, niin yksiö ihan ok.
Ja niitäkin on kovin erilaisia ja erilaisissa ympäristöissä. Ja myös ihmiset ovat erilaisia.
Asetat vaihtoehdot ahtaasti ja mielestäni missaat sen olennaisen. Itse en asu missään kompromissikaksiossa vaan upealla paikalla upeassa talossa omassa kaksiossa Helsingin keskustassa. Onneni ei kuitenkaan ole siitä riippuvainen, vaan siitä, että olen mieleltäni joustava ja tiedän että voin olla onnellinen monessa muussakin paikassa ja missä tahansa asunnossa jossa on riittävästi säilytystilaa, keittomahdollisuus, pesukoneet ja suihku. Tästä se paskamyrsky tulee jos on tullakseen.