Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
apua syömishäiriöön...
10.04.2020 |
tilanne on se että en osaa olla syömättä liian vähän joka päivä. en vaa osaa. syön joka päivä vaan 500-1000 kaloria ja oon tosi aktiivinen päivässä ja liikun paikasta toiseen, mutta olo on silti ihan kauhee. mun porukat on sanonu että pitää ottaa ite vastuuta syömisestä, koska ne ei voi kattoo koko ikää mun syömisiä, ja jos mun paino ei ala nousta nii joudun osastolle, jonne en siis todellakaa mee. mua punnitaa parin päivän välein ja huijaan aina juomalla vettä, mut paino laskee nii nopee, ettei keinot enää toimi. pelkään lihomista siltikin nii paljo, että vähennän joka ruokailusta vaikka tiiän että ne on valmiiks liian pieniä.
oon siis 15 vuotias tyttö ja pituutta on sen 175 cm ja painoo on tällä hetkellä aamusin aika tarkkaa 50 kg tasan, bmi on jossai 16 paikkeilla. menkat ei oo toiminu ollenkaa 4 kuukautee ja mulla on koko ajan hirveen kylmä.
oon myös koukussa näihin sokerittomiin energiajuomiin/limsoihin jotka ns. "täyttää vatsaa" ja sit kuvittelen että oisin saanu jotai energiaa, joka on todellisuudes jotai pari kaloria. kuitenkin mun pitäs saada todellisuudessa paljon enemmän energiaa, mutta en osaa pitää sitä kontrollissa, koska vähennän koko ajan. tietosesti haluisin kuitenki parantuu.
Kommentit (11)
Yksin et todennäköisesti tuosta tule selviämään, tarvitset apua, oletko vielä kouluterveydenhuollon piirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömishäiriö sanoo usein, että laihempana tai laihana olisi onnellinen. Olin anorektinen pitkään ja ulkonäköäni jopa kadehdittiin (ja pelättiin), mutta en ollut onnellinen. Päin vastoin syömättömyys teki olon ahdistuneeksi ja surulliseksi, mikä korjautui isoksi osaksi aloittamalla syömisen.
On mahdollista olla normaalipainoinen ja onnellinen ja arvokas, huolimatta siitä, mitä anorektinen ääni pään sisällä sanoo.
Hanki äkkiä apua! Voit saada pysyviä elinvaurioita. Aivosi voivat vahingoittua niin, että kärsit keskittymishäiriöistä tai ärtyisyydestä lopun ikääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkisin, että sulla on kolme vaihtoehtoa tulevaisuudessa: osastohoito, vuosien kituuttelu tai parantuminen. Osastohoitoon luutavasti ja myös toivottavasti joudut, jos jatkat kalorien vähentämistä ja laihtumista. Sun läheiset ei voi katsoa, kun hitaasti teet kuolemaa. Jos jatkat syömishäiriöisenä, mutta sitä ei koskaan kunnolla hoideta, saatat joutua vuosien mielenterveysongelmakierteeseen. Olen yli 20-vuotias ja edelleen syömishäiriöajatukset ovat läsnä, koska niitä ei koskaan hoidettu kunnolla, kun sairastuin kunnolla 13-vuotiaana. En voi edelleenkään syödä tiettyjä ihania ruokia omien sääntöjeni takia, vaikka oikeasti ehkä haluaisinkin niitä maistaa. Sain myös paljon tuhoa aikaan esim. hampailleni, koska anoreksia vaikuttaa myös niihin. Haluatko sinä olla pitkän aikaa sairas? Haluatko olla anorektinen vielä 20-vuotiaana?
Kolmas vaihtoehto on parantuminen, mikä on vaikeaa, eikä sitä yleensä voi yksin tehdä. Sinun kannattaa yrittää punnita, mikä on sinulle tärkeää, minkälainen haluat olla tulevaisuudessa ja miksi ylipäätään olet sairas. Monesti syömishäiriöt ovat oire esimerkiksi traumoista. Se voi myös olla negatiivinen coping-keino. Onko sinulle tapahtunut jotain, minkä takia yrität rankaista itseäsi syömättömyydellä?
Tiedä, että olet arvokas ja ihana tyyppi. Et ansaitse kitua kylmissäsi ja ahdistuneena. Ansaitset ihanan elämän, jossa ruoka on nautinnon eikä tuskan aihe. Ansaitset apua ja rakkautta!
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö sanoo usein, että laihempana tai laihana olisi onnellinen. Olin anorektinen pitkään ja ulkonäköäni jopa kadehdittiin (ja pelättiin), mutta en ollut onnellinen. Päin vastoin syömättömyys teki olon ahdistuneeksi ja surulliseksi, mikä korjautui isoksi osaksi aloittamalla syömisen.
Mulla ainakaan syöminen ei ratkaissut ahdistusta eikä nostanut mielialaa. Ja laihana on huomattavasti mukavampi liikkua ja olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa Dr Berg, se osaa selittää asiat niin että ymmärrät miten keho toimii. Ihminen saa syödä enemmän kuin edes jaksaa jos vaan syö oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriö sanoo usein, että laihempana tai laihana olisi onnellinen. Olin anorektinen pitkään ja ulkonäköäni jopa kadehdittiin (ja pelättiin), mutta en ollut onnellinen. Päin vastoin syömättömyys teki olon ahdistuneeksi ja surulliseksi, mikä korjautui isoksi osaksi aloittamalla syömisen.
Mulla ainakaan syöminen ei ratkaissut ahdistusta eikä nostanut mielialaa. Ja laihana on huomattavasti mukavampi liikkua ja olla.
Laihan ja anorektisen välillä on vissi ero. Ja jonkin aikaa syömättömyys voi tuoda hyvää oloa, euforiaa, mutta se menee ohi. Ja sen jälkeen putoaa vain entistä syvemmälle kuoppaan.
Haluatko ap olla kroonikko syömishäiriöinen? Elää sellaista elämää yli parikymppisenä? Katsoa kun muut opiskelee, seurustelee, perustaa perheen ja elää elämäänsä, kun sun vuodet vierii hukkaan painoa ja ruokaa kyttäillessä?
Mistä arvottomuuden tunteesi ja ankaruutesi itseesi kohtaan johtuu? Mikä laukaisi sinussa syömishäiriön?
Tuosta on mahdollisuus parantua vielä tuossa vaiheessa. Et halua laitos- ja nenäletkukierteeseen koko loppuelämäksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa että uskallat pyytää apua. Voisitko jutella vaikka koulun terkkarille? Ja kuten jo varmaan ite tiedät niin noi juomat kannattaa jättää pois. En yhtään ihmettelisi vaikka syy löytyisi niistä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä siellä on takana? Miltä suojelet itseäsi? Mitä et pysty kohtamaan?