Oliko omakotitalo kuitenkin lopulta pettymys?
Vihdoin olisi mahdollisuus muuttaa paikkakunnalle, jossa unelma omakotitalosta yksinäiselle on totta ilman elinikäistä pankkilainaa. Koko ikäni olen kokenut joutuneeni asumaan väärin ja omakotitalo on tuntunut ratkaisulta. Ehkä joku muukin? Mutta mitä sitten, kun saavutit unelman? Eikö se vastannutkaan odotuksia? Eikö elämä parantunutkaan odotetulla tavalla? Vai tapahtuiko juuri niin?
45 v
Kommentit (90)
Mut jos kysyjä on mies niin ei taida paljon siivoukset stressata.
Myöskin kerrostaloon takaisin vaihtaneena, on ihana kun kaikki aika ei mene siivoamiseen. Lapsiperhessä on muutakin puuhaa.
Ei todella ollut vaan kaikkien unelmien täyttymys vaikka talomme onkin vanha murju. Ihana oma rauha, oma piha ja vapaus. Mahtavaa kun on tilaa harrastustiloille ja asumiskustannukset samaa luokkaa kuin muissa asumismuodoissa. En vaihtaisi takaisin kerrostaloon tai rivariin mistään hinnasta!
Vierailija kirjoitti:
Mut jos kysyjä on mies niin ei taida paljon siivoukset stressata.
Myöskin kerrostaloon takaisin vaihtaneena, on ihana kun kaikki aika ei mene siivoamiseen. Lapsiperhessä on muutakin puuhaa.
Kuinka asumismuoto vaikuttaa siivoamisen määrään kun kuitenkin kerrostaloasunnonkin on oltava isomman puoleinen mikäli asukkaina on lapsiperhe?
Vierailija kirjoitti:
Meille omakotitalo on ollut unelmien täyttymys. Tykätään meluta ja rempata.
Sama!
Olen toi, jolle 14 v omk-asumista riitti. Meillä oli naapureita joka puolella, tontit 1000 tai enemmän neliöisiä, mutta naapurit tosiaan tykkäs "meluta&rempata"... Esim. oli epävirallista autokorjaamoa ja joku teini huudatti mopoauton bassoja iltaisin tuntitolkulla jne. Nykyään vieressä rivareita ja matalia kerrostaloja ja paljon rauhallisempaa, vaikka ihmisiä paljon enemmän😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, puhut ensin siitä, että pienemmällä paikkakunnalla olisi vihdoin mahdollista päästä käsiksi omakotitaloon ilman suurta lainaa. Seuraavassa viestissä kuitenkin kaavailet rakennuttamista tai uutta taloa. Onkohan tuo nyt ihan realistista - kannattaa perehtyä rakennuttamisen kustannuksiin.
Omakotiasumisen kokeilu vuokralla olisi tosiaan hyvä idea.
Nauroin juuri samalle asialle. Ehkä tontti voi olla halpa, mutta rakennuttaminen on yhtä kallista. Ja vaikea myydä taloa korvessa kun kyllästyy.
Kaikki on tarkkaan mietitty, ei ole tarkoitus taloa myydä, kun se on kerran rakennettu. Pikkukaupungissa on kaikki palvelut, mitä tarvitsen vanhana. Ja työ, mitä lähtisin tekemään, sitä riittää vuosikymmeniksi (ehdin eläköityä).
AP
Itse omakotitalo ei ole ollut pettymyt, mutta naapurit kyllä. Eikä edes rajanaapurit vaan yksi pölvästi tuolla joka polttaa takkaa jatkuvasti maalämmöstä ja ilmalämpöpumpustaan huolimatta ja koko alue aina aivan savussa ja lapsetkin meillä saivat häkämyrkytyksen. Pitäisi olla jo laitonta laittaa takkaa tällaiselle uudelle ja tiiviille alueelle.
Meillä on nyt 3. itselle rakennettu okt, yhteensä 27 ihanaa asumisvuotta takana.
Nykyisen pihakin on mahdollisimman "hankalahoitoinen": englantilaistyylinen kukkatarha n 400m2, lisäksi marjapensaita, hedelmäpuita, kasvihuone ja kasvupenkkejä:) Rakastan tätä, pihalla touhuaminen on hyvää liikuntaa!
Eikä tässä vielä kaikki - hankimme pari vuotta sitten maalaistalon etelä-Euroopasta. Pihaa ja puutarhaa 1500m2
Rli nyt meillä on 2 okt!
en ole asunut omillani omakotitalossa/omistanut omakotitaloa, mutta vanhempien kanssa siellä asuneena tiedän, että työtä on enemmän kun jaksaa tehdä. aina joku paikka rempallaan ja lumityöt, ruohonleikkuut, maalaukset tms. kesken. naapurit harvemmin on riesana, mutta mm. lämmityskulut, vesilaskut ja sähkölaskut tuottavat pänvaivaa. omakotitalo sopii itsenäisesti asioita tekevälle ja väsymättömälle ihmiselle. en kyllä asuisi kerrostalossakaan, mielestäni se ei oikeasti ole ääniyliherkän tai helposti ärsyyntyvän paikka. jatkuvasti jostain kuuluu melua tai pauketta, koska naapureita joka suunnassa. mielelläni asuisin/omistaisin jonkun kivan rivariasunnon. ehkä olen sitten outo, koska en oikeastaan nää rivarissa asumisessa paljon huonoja puolia.