Oliko omakotitalo kuitenkin lopulta pettymys?

Vierailija kirjoitti:

Oli pettymys. Ei miestä kiinnostanut remonttiasiat tai pihan hoito. Naapurit laittoi pihaa ja remontoivat. Meillä vain möllötettiin. Yksin järjestin talon sisäremontteja ja huolehdin kaiken. Tuo oli yksi syy avioeroon. Lisäksi muitakin syitä. Rahaa meni paljon remontteihin, kun oli 30 vuotta vanha talo. Viisi vuotta asuin talossa. Myytiin äkkiä halvalla pois, kun tuli ero. Nyt olen asunut 2,5 vuotta kerrostalossa. Ei talohuolia. Tulipa koettua, sillä muuten vielä haaveilisin.

Minä en koskaan suostu asumaan kerrostalossa, se ei ole ihmisarvolle sopivaa asumista. Yök!

Asuin lapsuuden ja nuorena aikuisena ok-talossa. Lapsena oli toki kiva kun oli piha eikä tarvinnut välittää naapureiden mielenpahoituksesta jos ääntä lähti.

Nuorena aikuisena, itse äitinä, oli ihan ok asua ok-talossa. Tilaa ja lääniä tehdä ja harrastaa.

Nyt kun elämä on taas asettunut uomiinsa eron ja muutamien muiden muutosten jälkeen, olen onnellinen rivarissa. Elämä on helppoa. Naapureihin en pahemmin edes välitä tutustua; ei meillä ole tarvetta kaveerata vain sen takia että samasta taloyhtiöstä omistetaan osakkeita.

Ok-taloon en todellakaan halua, mutta kesämökin haluaisin.

Vastauksena kysymykseen; ei ollut pettymys kun tiesin mihin lupauduin kun omaa ok-taloa asuin, mutta enää en siihen lähde. Tärkeintä ehkä on tehdä itselleen selväksi mitä haluaa ja suunnata sen mukaan.

Me olemme asuneet nyt melkein 20 vuotta omakotitalossa. Mä haluaisin rivitaloon. Tämä on yksi saatanan työleiri vaikka mies suurimman osan ulkohommista tekeekin. Minä vihaan niitä. Koko ajan saisi olla ajamassa ruohoa, kuoputtamassa tai haravoimassa tai kitkemässä ha tuuppimassa lunta. Ei tänä talvena tosin sitä. Kun pääset loppuun, alkaa kierros alusta. Aina joku paikka rempallaan ja hävettää kun ihmisiä käy. Sellainen keskeneräinen vaikutelma koko ajan. Lisäksi puulämmitys suttaa ihan saatanasti! Koko ajan saisi olla imuroimassa. Haaveenani olisi pieni rivarikämppä jonka saisi pidettyä siistissä kunnossa. Joku muu tekisi ulkotyöt.

Ei ollut pettymys. Lapsena asuin kerrostalossa, sitten muutin rivariin ja lopulta ok-talo. Asuminen on mukavaa. Pysyy ihminen aktiivisena kun puuhailee jatkuvasti jotain pihalla ja sisällä. Parasta on se kun saa olla omissa oloissaan eikä tarvitse välittää naapureista muuten kuin siten että pitää pihan siistinä. Vanhoilla päivillä haluaisin ehkä asua taas rivarissa. Kerrostaloon en enää muuta ellei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme asuneet nyt melkein 20 vuotta omakotitalossa. Mä haluaisin rivitaloon. Tämä on yksi saatanan työleiri vaikka mies suurimman osan ulkohommista tekeekin. Minä vihaan niitä. Koko ajan saisi olla ajamassa ruohoa, kuoputtamassa tai haravoimassa tai kitkemässä ha tuuppimassa lunta. Ei tänä talvena tosin sitä. Kun pääset loppuun, alkaa kierros alusta. Aina joku paikka rempallaan ja hävettää kun ihmisiä käy. Sellainen keskeneräinen vaikutelma koko ajan. Lisäksi puulämmitys suttaa ihan saatanasti! Koko ajan saisi olla imuroimassa. Haaveenani olisi pieni rivarikämppä jonka saisi pidettyä siistissä kunnossa. Joku muu tekisi ulkotyöt.

Kuvitteleto että rivitalossa paikat remontoituu itsestään?

Rivitaloissa pihatöitä tehdään usein talkoilla talkkarivuoroilla tai sitten jokaiselle on määrätty vastuualue.

Pihasta voi tehdä helpon, ettei tarvi tehdä puutarhatöitä, jos ei kerran tykkää niistä.

Mikä pakko niillä puilla on myöskään lämmittää? Meillä on tänä talvena ollut kerran tuli takassa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme asuneet nyt melkein 20 vuotta omakotitalossa. Mä haluaisin rivitaloon. Tämä on yksi saatanan työleiri vaikka mies suurimman osan ulkohommista tekeekin. Minä vihaan niitä. Koko ajan saisi olla ajamassa ruohoa, kuoputtamassa tai haravoimassa tai kitkemässä ha tuuppimassa lunta. Ei tänä talvena tosin sitä. Kun pääset loppuun, alkaa kierros alusta. Aina joku paikka rempallaan ja hävettää kun ihmisiä käy. Sellainen keskeneräinen vaikutelma koko ajan. Lisäksi puulämmitys suttaa ihan saatanasti! Koko ajan saisi olla imuroimassa. Haaveenani olisi pieni rivarikämppä jonka saisi pidettyä siistissä kunnossa. Joku muu tekisi ulkotyöt.

Mekin saman verran asuneet ja mikään ei ole rempallaan sillä mies on rakennusalalla. Kumallakin meistä on kädentaidot ja minä naisena hoidan kaikki nurmikon ajelemiset. yms. puutarhatyöt.  Meille olisi kamalaa asua kerrostalossa missä ei ole mitään töitä. 

Tuli asuttua 14 vuotta omakotitalossa ja kyllä riitti loppuelämäksi. Kun ei ollut uusi, hommaa ois piisannut armeijalle... Onneksi saatiin myytyä pois ja nyt kaupungin vaihduttua asutaan rivarissa ja aivan mahtavaa, en vaihtais mihinkään!

Asutaan isossa omakotitalossa Lapissa. Keskellä pikkukylää. Ikinä en enää muuta, tämä on koti. Remonttia on tehty, ja lisää on tulossa. Joka sentin arvoista asua näin.

Omakotitalossa on vain optio jota ei ole mikään pakko käyttää että tekee huollot ja korjaukset itse. En ainakaan itse sellaisia tee kun en osaa. Yksikköhinnat ovat kuitenkin paljon edullisempia kuin taloyhtiöissä. Ja saa itse päättää aidosti rahoituksen, aikataulun ja palveluntarjoajan.

On asuttu 12 vuotta ok-talossa. Muuttoa takaisin kaupunkiin on harkittu monesti, pahinta on pitkä työmatka, mutta sitä ei kaikille tietysti tulisi. Nurmikon leikkuu ei ole iso työ, mutta sitoo ärsyttävästi kotiin, pitkä kesälomamatka vaatii järjestelyjä. Kukkapenkit yms on ärsyttäviä puskiessaan rikkaruohoa, pensasaidat sen sijaan helppohoitoisia. Hyvällä pihasuunnittelulla olisi saanut paljon helpompihoitoisen ja vieläkin voi asioita muuttaa,

Uudehkossa talossa ei ole juurikaan remppaa . Lumityöt sen sijaan kyrsii tosissaan, ei tosin tänä talvena. Aika paljon on etujakin, asumiskulut ovat paljon pienemmät kuin samoilla neliöillä kerrostalossa, kesällä on kiva istuskella terassilla. Lapsille on kavereita, upeat lenkkimaastot vieressä ja helppo käyttää koiraa pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme asuneet nyt melkein 20 vuotta omakotitalossa. Mä haluaisin rivitaloon. Tämä on yksi saatanan työleiri vaikka mies suurimman osan ulkohommista tekeekin. Minä vihaan niitä. Koko ajan saisi olla ajamassa ruohoa, kuoputtamassa tai haravoimassa tai kitkemässä ha tuuppimassa lunta. Ei tänä talvena tosin sitä. Kun pääset loppuun, alkaa kierros alusta. Aina joku paikka rempallaan ja hävettää kun ihmisiä käy. Sellainen keskeneräinen vaikutelma koko ajan. Lisäksi puulämmitys suttaa ihan saatanasti! Koko ajan saisi olla imuroimassa. Haaveenani olisi pieni rivarikämppä jonka saisi pidettyä siistissä kunnossa. Joku muu tekisi ulkotyöt.

Kuvitteleto että rivitalossa paikat remontoituu itsestään?

Rivitaloissa pihatöitä tehdään usein talkoilla talkkarivuoroilla tai sitten jokaiselle on määrätty vastuualue.

Pihasta voi tehdä helpon, ettei tarvi tehdä puutarhatöitä, jos ei kerran tykkää niistä.

Mikä pakko niillä puilla on myöskään lämmittää? Meillä on tänä talvena ollut kerran tuli takassa.

Voi olla, itse en rivarissa tehnyt koskaan mitään. Naapurin poika ajoi halvalla nurmikon ja etuovelle muodostui talvella polku ihan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, puhut ensin siitä, että pienemmällä paikkakunnalla olisi vihdoin mahdollista päästä käsiksi omakotitaloon ilman suurta lainaa. Seuraavassa viestissä kuitenkin kaavailet rakennuttamista tai uutta taloa. Onkohan tuo nyt ihan realistista - kannattaa perehtyä rakennuttamisen kustannuksiin.

Omakotiasumisen kokeilu vuokralla olisi tosiaan hyvä idea.

Nauroin juuri samalle asialle. Ehkä tontti voi olla halpa, mutta rakennuttaminen on yhtä kallista. Ja vaikea myydä taloa korvessa kun kyllästyy.

Kolmas unelmien talo menossa, piha vielä vaiheessa.

Jokainen talo on ollut senhetkiseen elämäntilanteeseen unelman täyttymys. Mitään negatiivista ei ole kuluneen 24v aikana tullut eteen. Päinvastoin harmittaa ettei tähän ollut varaa kun lapset olivat pieniä.

Itse talo ei ole pettymys vaan pari raivostuttavaa naapuria. Yksi rasittava ja todella utelias juoruakka joka puuttuu joka asiaan. Toisilla taas koirat räksyttää ja huono musiikki soi täysillä kesällä koko päivän. 

Olen asunut kerrostalossa, rivitalossa ja omakotitalossa ja täytyy sanoa että näistä omakotitalo on paras silloin kun on lapsia ja paljon tavaraa. Rivitalo on ehdottomasti huonoin, siitä en tykännyt yhtään, naapurit tunkevat ihan iholle, eikä ole  samanlaista rauhaa kuin kerrostalossa.

Omakotitalo on näistä se missä joutuu olemaan vähiten tekemisissä naapureiden kanssa, siksi sopii meilel.

Mulla ei ole mitään kerrostaloasumsita vastaa, mutta nykyiset tavaramme eivät mitenkään mahtuisi edes 120 neliön asuntoon. 

Kesällä on kiva hengailla kuistilla ja puutarhassa, vaikka en mikään viherpeukalo olekaan.

Rivarissa ärsytti se, että ei ollut aidattua pihaa koska se ei kuulunut taloyhtiön tapoihin, mistä johtuen kakarat, kissat ja mummot, jotka lainasivat talonyhtiön ruohonleikkuria, ravasivat alvariinsa meidän pihan kautta. Omakotitalossa on hyvää se, että naapurit ei käyskentele pihoilla, eikä tarvi tehdä naapureiden kanssa tuttavuutta. 

Elämä omakotitalossa oli siihen asti hyvää kunnes mieheni kuoli äkillisesti. Toki olimme molemmat tehneet kaikenlaisia töitä talossamme ja käytännössä osasimme molemmat hoitaa kaikki. Mieheni kuoleman jälkeen kun se kaikki kaatui itseni hoidettavaksi, kun siinä piti vielä hoitaa kaikki kuolemasta johtuvat pakolliset asiat ja oma ja lasten surutyö, kaikki kävi liian raskaaksi ja oli pakko muuttaa pois. Toisaalta muutto pakotti tavallaan etenemään surussa jo tavaroista ja paikoista luopumisen myötä.

Niin mahtavan rauhallista kuin omakotitalossa olisikin varmasti asua, pelkäisin luultavasti jatkuvasti että joku murtoveikko kävisi kylässä ollessani esim. töissä, koska sen talon olisi oltava myös suht syrjässä ellei halua moikkailla naapureita puska-aidan yli jenkkimäiseen tyyliin. Ja omakotitalothan ne on aina ekana näiden hämärähemmojen kiikarissa.

Omakotitalossa asuminen ei ole sen vaativampaa kuin muissakaan asumismuodoissa. Moni tarjoaa helpomman elämän perusteeksi sitä että rivitalossa ja kerrostalossa joku muu tekee pihatyöt. Se johtuu siitä että taloyhtiö on palkannut huoltoyhtiön tekemään ne. Myös omakotitalon omistaja voi palkata huoltoyhtiön hoitamaan pihatöitä.

Itse vihasin aikoinaan kerrostaloasumista yli kaiken. Vieläkään en tajua miten kukaan voi haluta asua betonineliöissä toisten alla tai päällä. Mutta sekään ei tietysti sovi kaikille, aivan kuten ei itse suosimani ok-asuminen. Tärkeintä on lopulta vain se, että itse on tyytyväinen.

Ok-asuminen on itselleni parasta, on omaa rauhaa ja tilaa. Kerrostalossa asuminen oli jotain aivan karseaa. Ei ikinä enää.