Lääkärit soittelee vanhuksille ja ilmoittaa että tällainen elvytyskielton tulos teille tänne tietoihin

Järkyttävää.

Ei ole vaikeaa ymmärtää, mihin näillä nyt pyritään.

Siinähän soittelee, minun 79 v isäni ei vastaile lankapuhelimeensa kun kuulo on niin huono.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän soittelee, minun 79 v isäni ei vastaile lankapuhelimeensa kun kuulo on niin huono.

Hoidonrajauksen lääkäri voi tehdä lääketieteellisin perustein potilasta tai omaisia kuulemattakin. Silloin potilasasiakirjoihin tulee vain merkitä miksi on toimittu kyseisellä tavalla.

Niin mikä kohta tässä järkyttää? Se,ettei hauras,huonokuntoinen 83v äiti joudukaan enää teholle rääkättäväksi vaan kuolee rauhassa keuhkokuumeeseen hyvin lääkittynä?

Joo haudan reunalla jo horjuvien vanhusten jotka ei pistä tikkua ristiin tätä tautia hillitäkseen pitäisi saada elää ainakin 150-vuotiaiksi kaikkien muiden mielenterveyden ja koko tulevaisuuden kustannuksella, näin on. On se niin väärin ettei kaikki tehohoitopaikat tosipaikan tullen menisikään jollekin 95v dementikko-Kalervolle, joka saattaa jopa elää 2 kk lisää hoitojen jälkeen. Ihmisarvohan se on tärkein, siis vanhusten ihmisarvo, nuorilla jotka tämän kalliin papanpaapomisen karvaasti maksavat tulevaisuudessa ei mitään väliä.

Elvytyskieltojahan on markkinoitu vanhuksille vaikka kuinka kauan.

Äitiäni manipuloitiin tekemään se viime keväänä. Oli oikein iso tapahtuma vanhuksille, jossa kehuttiin kovasti elvytyskieltoa ja autettiin sen tekemisessä.

Käyttävät markkinointiin väittämää, että ei joudu sitten vuosikausia sairaalassa letkuissa makaamaan. Vanhukset saivat sellaisen käsityksen, että kaikissa muissa tapauksissa hoidetaan hyvin ja elvytetäänkin jos ei ole sitä vaaraa että joutuisi joppuikänsä makaamaan sairaalassa koneissa kiinni.

Meillä äiti itse on vaatinut itselleen elvytyskiellon jo ajat sitten.

Järkyttävää kun vanhus saa päättää omasta hoidostaan?

Vierailija kirjoitti:

Joo haudan reunalla jo horjuvien vanhusten jotka ei pistä tikkua ristiin tätä tautia hillitäkseen pitäisi saada elää ainakin 150-vuotiaiksi kaikkien muiden mielenterveyden ja koko tulevaisuuden kustannuksella, näin on. On se niin väärin ettei kaikki tehohoitopaikat tosipaikan tullen menisikään jollekin 95v dementikko-Kalervolle, joka saattaa jopa elää 2 kk lisää hoitojen jälkeen. Ihmisarvohan se on tärkein, siis vanhusten ihmisarvo, nuorilla jotka tämän kalliin papanpaapomisen karvaasti maksavat tulevaisuudessa ei mitään väliä.

Dementikko ei itse päätä elvytyskiellosta.

Miksi ihmiset järkyttyvät nyt koronan aikana jokaisesta normaalista asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän soittelee, minun 79 v isäni ei vastaile lankapuhelimeensa kun kuulo on niin huono.

Hoidonrajauksen lääkäri voi tehdä lääketieteellisin perustein potilasta tai omaisia kuulemattakin. Silloin potilasasiakirjoihin tulee vain merkitä miksi on toimittu kyseisellä tavalla.

Voipi olla lääkärin oikeusturvan kannalta parempi että ei mene merkitsemään omiaan.

Ihan karmivaa.

Olen toiminut lääkärinä parikymmentä vuotta. Kannatan ehdottomasti hoidonrajausten tekemistä, mutta mielestäni ne pitää tehdä hyvissä ajoin. Minulla on ollut tapana ottaa asia puheeksi esimerkiksi vuosikontrollikäynnillä, jolloin tilanne on hyvä ja on aikaa jutella. "Oletko ajatellut, miten toivot itseäsi hoidettavan, jos tulee jokin äkillinen vakava sairastuminen?" Iso osa terveistä ja hyväkuntoisistakin vanhuksista ilmaiseee, että ei "halua mihinkään letkuihin". Ja sitten voidaan keskustella, missä tilanteessa toivotaan aktiivihoitoa ja milloin taas keskitytään hyvään oirehoitoon.

DNR:hän ei tarkoita, että mitään hoitoa ei annettaisi. Se on elvytyskielto. Vanhuksen kohdalla esim. sydänpysähdyksestä toipuminen itsenäiseen elämään on todella epätodennäköistä, ja moni ei toivo elvytystä. Se ei silti tarkoita, etteikö keuhkokuumetta esimerkiksi hoideta tavanomaisin keinoin, vaikka tehohoitoon ei mentäisikään.

Inhottavia tilanteita nekin, kun 95v tulee henkitoreissaan päivystykseen ilman hoidonrajauksia. Kukaan ei tiedä, miten hän toivoisi itseään hoidetavan ja parhaassa tapauksessa omaisetkin on keskenään eri mieltä.

Noinhan se menee. Ei siihen tositilanteessa kenenkään lupaa tarvita jos pitää valita saako tehohoitoa nuori/ työikäinen vai vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinähän soittelee, minun 79 v isäni ei vastaile lankapuhelimeensa kun kuulo on niin huono.

Hoidonrajauksen lääkäri voi tehdä lääketieteellisin perustein potilasta tai omaisia kuulemattakin. Silloin potilasasiakirjoihin tulee vain merkitä miksi on toimittu kyseisellä tavalla.

Voipi olla lääkärin oikeusturvan kannalta parempi että ei mene merkitsemään omiaan.

Lääkettieteellinen päätös ei tuota tarkoitakaan vaan silloin merkitä on tehty sovitulla tavalla.

Marinin vika tämäkin, kyseinen lääkärihän on töissä julkisella sektorilla.

Tosiaan jos koronan vuoksi pitää valita hoidettavat niin kyllä monisairas 100 v jää tehohoidotta

Törkeästi toimittu!!

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan jos koronan vuoksi pitää valita hoidettavat niin kyllä monisairas 100 v jää tehohoidotta

Tehohoidonrajaaminen tehdään ihan tilanne kohtaisesti riippumatta siitä onko potilaalla DNR päätös vai ei. Voi olla että potilas jolla on DNR tilanteesta riippuen saa tehohoitoa vaikka potilas jolla ei DNR päätöstä ole ei rajataan jossakin tilanteessa tehohoidon ulkopuolelle.

Onko tuo lainamukaista.

Kun muistisairas ei oikein tiedä mistä hän on päättänyt.

Asia sinänsä on ok, mutta nuo jutut pitäsi hoitaa vastaanotolla ja muistisairaalla omainen mukana.

Tuo soittaminen on melkein kiristystä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan karmivaa.

Olen toiminut lääkärinä parikymmentä vuotta. Kannatan ehdottomasti hoidonrajausten tekemistä, mutta mielestäni ne pitää tehdä hyvissä ajoin. Minulla on ollut tapana ottaa asia puheeksi esimerkiksi vuosikontrollikäynnillä, jolloin tilanne on hyvä ja on aikaa jutella. "Oletko ajatellut, miten toivot itseäsi hoidettavan, jos tulee jokin äkillinen vakava sairastuminen?" Iso osa terveistä ja hyväkuntoisistakin vanhuksista ilmaiseee, että ei "halua mihinkään letkuihin". Ja sitten voidaan keskustella, missä tilanteessa toivotaan aktiivihoitoa ja milloin taas keskitytään hyvään oirehoitoon.

DNR:hän ei tarkoita, että mitään hoitoa ei annettaisi. Se on elvytyskielto. Vanhuksen kohdalla esim. sydänpysähdyksestä toipuminen itsenäiseen elämään on todella epätodennäköistä, ja moni ei toivo elvytystä. Se ei silti tarkoita, etteikö keuhkokuumetta esimerkiksi hoideta tavanomaisin keinoin, vaikka tehohoitoon ei mentäisikään.

Inhottavia tilanteita nekin, kun 95v tulee henkitoreissaan päivystykseen ilman hoidonrajauksia. Kukaan ei tiedä, miten hän toivoisi itseään hoidetavan ja parhaassa tapauksessa omaisetkin on keskenään eri mieltä.

Äitini on eläkkeellä oleva 80 v. sairaanhoitaja, hän on vaatinut itselleen elvytyskiellon ajat sitten.