Mies sotkee kokoajan!! En kestä! Olen nyt koko 4 vuoden yhteisasumisen aikana yrityänyt saada miestä elämään siistimmin, mutta turhaan.
Haluan, että on perussiistiä, joka tarkoittaa, että keittiössä ei ole astioita pöydällä, pöydät ovat puhtaita, ei tahroja, ei lammikoita.
Imurointi kerran /pari viikossa, jotta lattialla ei ole erityisesti roskia ja muissakin huoneissa tavarat paikoillaan ja pinnat puhtaina, mutta mies sotkee kaiken aikaa.
Käy kengät jalassa tepastelemassa vielä asunnossa, kun tekee lähtöä, kengistä jää hiekkaa, likaa ja tavella jopa vettä laminaatille.
Syödessä mies murustaa, leipää löytyy pöydiltä, lattialta jopa tuolilta.
Mies ei osaa edes hörpötä lasia vettä, etteikö roiskuttaisi sitä pöydälle ja kastelisi mukin pohjaa.
Tai osaaminen ei ole ehkä oikea sana, ei viitsi välittää, koska siisteys ei selvästi ole hänelle tärkeää.
En voi ymmärtää, ettei perussiisteys ole itsestään selvyys kaikille.
Mies on ulkoisesti aivan siisti, mutta kotiaan hän ei pidä siistinä.
Miten saisin hänet ymmärtämään?
Kommentit (15)
Eroa, ei tuo tule tuosta muuttumaan parempaan.
Jos kotinsa oli sikolätti ennen yhteen muuttoa, sitä sait mitä tilasit
Ei kana saa kotkottamalla jätteissä rypevää sikaa koskaan siistiksi
Vaadit aika paljon. Tuo ettei saa olla murusia tai vesiroiskeita pöydällä, on pelkkää nipottamista. Jos sinä sellaista vaadit, sinun pitää kyllä itse ne pyyhkiä - tämä olisi tietenkin helpointa jos asuisit yksin.
Ex mieheni oli juuri tuollainen. Koin hänen käytöksen epäkunnioittavana minua kohtaan. Ei edes roskia laittanut roskikseen. Kurakengillä käveli pitkin taloa juuri kun olin pessyt lattiat. Tässä muutama esimerkki. Ero tuli ja uuden vaimon kanssa ex on kodin hengetär.
Ap on siivoushullu hysteerikko. Mitäs sitten kun teillä on lapsia?
Eli yrität hallita elämääsi (ahdistustaan) siisteydellä.
yltiöpäinen siivous voi riistäytyä pakko-oireeksi ja joskus siihen voi tarvita lääkärin apua. Sairaalloinen oire on kyseessä silloin, jos se MERKITTÄVÄSTI haittaa jokapäiväistä omaa ja läheisten elämää. Lisäksi, jos vaivaan kuuluu pikkuseikkoihin takertuminen niin suuressa määrin, että aika kuluu ja valmista ei tule, tai jos siivous esim. rajoittaa sinun muuta elämää HUOMATTAVASTI kuten nukkumista, harrastuksia, työssäkäyntiä tai ihmissuhteiden hoitamista, niin siinä tapauksessa kävisin juttelemasta asiasta psykiatrian erikoislääkärin kanssa.
Itselläni on sellainen tilanne että asun naiseni kanssa, muutin siis hänen luokseen asumaan noin 3 vuotta sitten. hän ei pidä kotia siistinä tai siivoa juuri koskaan. joka paikassa on kaikkea turhaa krääsää jne..
teen itse tosi paljon asunnossa jotta se pysyisi siistinä, en tiedä huomaako tuo nainen että ilman minua tämä koko asunto olisi kauheassa kunnossa, jos en tekisi kaikkea.
Itseäni häiritsee tosi paljon jos ei ole perussiisti kämppä. mutta kun tämä on hänen asuntonsa niin en voi häntä pakottaa siivoomaan, mutta kun itseäni häiritsee tuo sotku ja epämääräinen krääsä jokapuolella niin on pakko yrittää järjestellä ja laittaa kokoajan asioita omille paikoilleen, ja välillä en tiedä mihin jotkut naisten jutut laittaisin (meikit tavarat jne)
joskus turhaudun ja annan olla kokonaan siivouksen ja ruoanlaiton, mutta huomaan alle viikossa kuinka törkyinen asunto on, enkä enää kestä sitä, joten on pakko alkaa laittamaan kaikki kuntoon... tuntuu että tuo muija ei huomaa sitä kuinka paljon teen asioita jotta viihtyvys säilyy asunnossa.... :(
miten tästä saisin tuon naisen tekemään kans jotain, ainut mitä hän tekee niin imuroi vähän keittiönpöydän alta leivänmuruja jne sekä eteistä.
Kokoajan-hullu taas jankkaamassa.
Oliko niin komea mies että otit miehen kotiisi loisimaan. Taitaa sun pöksyissä kostua tuollaisen sottapytyn kanssa asuessa. Minä asun yksin mutta minulla ei ole koskaan tiskejä tiskaamatta ja imuroin pari kertaa viikossa.
T: kiltti mies
Sosiaalipsykologi kertoo, että joidenkin ihmisten kohdalla siivoaminen ja paikkojen järjestely voi myös olla toistuva keino säädellä hankaliksi koettuja tunteita ja ajatuksia ja olla luonteeltaan siksi pakonomaista. Silloin siivoaminen ei enää edistäkään mielen hyvinvointia, vaan voi jopa nakertaa sitä.
Meillä oli eilen kuukausipalaveri - pidimme sen minun luonani, kun olen sairauslomalla - lupasin tarjota pizzaa - veljeni, joka menetti toisen kerran hajuaistinsa koronassa, kurkkasi keittiöön ja kysyi, onko mitään syötävää, kun nälkäkuolema uhkaa - sanoin, että ei mene viittä minuuttiakaan, kun pizzan saa uunista - veljeni vastauksena oli: jaa, minä luulin, ettet tehnytkään, kun keittiö on niin siisti. Mietin vielä illallakin, onko ruokaa laittaessa tarkoitus sotkea koko keittiö.
Siisteyskäsitys vaihtelee, ja tapojaan on vaikea muuttaa aikuisena, mutta miten miehesi toimii työpaikalla. Harvassa työpaikassa voi elää kuin sikalassa, ne tavat käyttöön kotonakin.
Ei varmaan opi koska ei koe asiaa tärkeäksi. Koeta sopeutua asiaan.