Pitäisikö huolestua kun lapsen yhdellä kaverilla ei ole minkäänlaista empatiakykyä?
Tytöt ovat 8-vuotiaita. Tämän kaverin käytös on välillä suorastaan puistattavaa. Aloitan nyt viime joulun aikaisista tapahtumista. Tytöt olivat pulkkamäessä ja heitä nauratti joku juttu niin että lapseni pissasi housuun. Tämä kaveri ei yhtään auttanut eikä esimerkiksi antanut lapseni soittaa puhelimestaan minua hakemaan. (omaltani oli akku loppu) Nauroi vaan ja teki selväksi kaikille muillekin lapsille että *Silja pissasi housuun, kattokaa kaikki.
Toinen kerta oli meillä ja oli kielloista huolimatta laskenut marsut häkistä lattialle (jaloittelevat aikuisen valvonnassa koska meillä on myös kissa) Oli kuulemma vaan nauranut kun kissa hätisteli marsuja.
Nyt ostivat hiljattain suklaapatukat kaupasta ja lapseni patukka putosi maahan. Sen olisi vielä voinut pelastaa, mutta tämä kaveri tallasi tahallaan patukan päälle ja lällätti.
Nyt eivät ole olleet tekemisissä tämän koronatilanteen takia, mutta tyttöni sanoo ettei halua nähdä tätä kaveria enää, koska häntä usein itkettää jos hän on sanonut tai tehnyt jotain ilkeää.
Lapsella on käsittääkseni kotona kaikki ihan hyvin. Voiko lapsi olla luontojaan ilkeä ja empatiakyvytön?
Kommentit (11)
Kyllä. Jokin reitti täytyy olla ottaa asia tarkkailuun ja hoitoon kenties. Ajoissa. Onkohan koko perhe samanlainen malli vai yksilöllinen psykopatia? Tarvitsee toisenlaisen mallin ja ohjausta.
Voi, monet lapset on empatiakyvyttömiä! Aivan kuin se maailman napa (=itse) olisi vain olemassa, muut vain kulissia, jota voi kohdella miten huvittaa.
Omasta lapsuudestani muistan tuolla tavalla käyttäytyviä, vähän etäisempiä kavereita. Itse asiassa ap:n mainitsemat esimerkit kuulostivat juuri sellaisilta, mitä lapsuuteni kaveripiirissä tapahtui. Oli aina ne tietyt lapset, jotka olivat vahingoniloisia ja ilkeitä. Heistä tuli kyllä empatialtaan ihan normaaleja teinejä.
Vaikka se olisikin vain ohimenevä kausi, ei tuollaista seuraa tarvitse sietää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Lapset osaavat olla todella todella ilkeitä.
Hyvä ettei enää haluaa olla tekemissä, toivottavasti löytää uusia kavereita eikä murehtisi tätä ”ystävää”. Ehkä kaverikin sitten myöhemmin tajuaa ettei noin voi käyttäytyä ja kenties osaa muuttaa tapojaan.
Suojele omaa lastasi, älä anna hänen tavata tuota „kaveria“. On varmasti mukavampaakin seuraa tarjolla.
Jotkut vaan ovat täysin pahoja (evil) jo syntyessään. Siksi kaikenlaiset ikärajat rikostuomioissa jne. ovat täysin turhia. Jokainen on vastuussa teoistaan eikä siinä katsota ikää.
Mun lapsella oli tuollainen ”kaveri” Pari vuotta menoa katselin ja sitten ehdotin tytölle että löytyisikö joku muu kaveriksi. Löytyihän sitä ja nyt tämä kiusaaja on yleensä yksin.
Mun lapsella on tuonkaltainen kaveri ja ahdistaa, kun lapsi ei, huolimatta keskustelusta ja hienovaraisesta ohjailusta muiden kavereiden seuraan, haluaisi päästää irti tästä kaverista. On nimittäin suosittu. En kyllä usko, että kaveri on kokonaan paha, kun myöskin aina välillä osoittaa empatiaa ja jonkinlaista haavoittuvuutta. Tuntuu koviskäytöksellään peittelevän yksinäisyyttään tai jotain. En tiedä mikä hänellä on vialla, mutta jokin mt- tms. häiriö varmasti löytyy ja tuo kaveri on kyllä usein niin hankala ja ilkeä ja oma lapsi on välillä niin ärtyneellä tuulella hänen tapaamisensa jälkeen, että edelleen mieluusti toivoisin heidän tiensä erkanevan. Tottakai haluaisin, että kaverinsa paranee ja muuttuu, mutta en voi olla hirveän toiveikas että niin tapahtuu.
Meilläkin lapsella tuollainen kaveri. Jotenkin pelottava.
Kyllä voi. Voi olla kotioloistakin johtuvaa, mutta hyvä ettei tyttäresi halua olla tuollaisen kanssa tekemisissä.