Kuka hoitaa lapset?
Olen perheen ainut lapseton sinkku ja sisaruksillani on lapsia. Nyt ilmassa on koronan myötä puhetta siitä, kuka lapsista huolehtii, jos jonkun perheen vanhemmat sairastuvat, joutuvat sairaalaan tai kuolevat. Äitini huokailee, että onneksi edes yksi on lapseton ja pystyy huolehtimaan muiden lapsista tarvittaessa. Mitä ihmettä! Ajatuskin siitä, että ottaisin kontolleni sisarusteni lapsia kauhistuttaa. Totta kai väliaikaista apua pystyn antamaan, mutten ole valmis mihinkään pidempiaikaisiin ratkaisuihin. Ahdistun tästä kovasti. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (31)
Olen vähän samassa tilanteessa aloittajan kanssa, mutta joutuisin varmaan valitsemaan sisaren tenavan ja mieheni väliltä. Hän ei ikimaailmassa suostuisi, että kotiimme muuttaisi vieras lapsi.
Tämä taitaa olla aika ahdistava aihe tässä tilanteessa. Korona kuitenkin pakottaa pohtimaan omaa ja läheisten selviytymistä ”mitä jos pahin tapahtuukin” -tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Että oikein ahdistaa ajatus hädässä olevien lasten auttamisesta. Joo ei.
Oleppas rehellinen: Olisitko itse valmis ryhtymään sijaisäidiksi neljälle 10-16 vuotiaalle, joilla kahdella on erityisyyttä? Olen hoitanut heitä vauvasta lähtien, ollut vanhempien tukena tiukoillakin hetkillä ja tiedän tasan tarkkaan, kuinka rankkaa arki ajoittain on kahdellekin aikuiselle. Ei, en ole valmis siihen. En vaikka rahkeeni ja kykyni siihen vastuuseen riittäisivätkin ja rakastan heitä. Totta vitussa ajatuskin paineesta ryhtyä heitä holhoamaan ahdistaa.
Aivan varmasti olisin valmis kun kyse olisi sisaruksieni lapsista. Ovat minulle yhtä tärkeitä kuin omani. Aivan vtun sama vaikka olisi erityisyyksiä. En miettisi sekuntiakaan jos tarve olisi.
Kotimaata oli tarkoitus kiertää kesällä, mutta ei lähdetä jos virus jyllää. Tai ennen sitä haluaisin tietää olenko koronan sairastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei omia biologisia lapsia haluaisikaan niin kyllä lasten etu pitää silloin laittaa etusijalle jos heitä kohtaisi niinkin kauhea tragedia kuin orvoksi jääminen.
T. Itsekin vela
Aivan. Lasten etu on saada sellainen sijaisperhe, johon heidät halutaan. Kenenkään ei pidä uhrautua toisten ihmisten kakaroiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Että oikein ahdistaa ajatus hädässä olevien lasten auttamisesta. Joo ei.
Jos tämä ihminen haluaisi lapsista huolehtia niin kai hän olisi itse hommannut omat. Sentään eletään vielä vapaassa maassa ,jossa yhteiskunta ylimääräisistä pennuista huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Omat mielihalut menevät auttamisvelvollisuuden edelle...
Minkä velvollisuuden? Ei kenelläkään ole velvollisuutta alkaa huolehtimaan naapurin/sukulaisen/kumminkaiman lapsista.
Vastuullinen ihminen kieltäytyy, jos se ei itselle syystä tai toisesta sovi
Jos vanhemmat sairastuvat niin vakavasti ettei lapset voi olla kotona, niin ehkä saattaisin venyä hoitamaan heitä sen pari-kolme viikkoa jos kukaan muu sukulainen ei pysty, vaikka siinä riski sairastua itsekin kasvaa merkittävästi. Jos sisarukseni ja puolisonsa kuolisivat, niin uskoisin että vanhempani haluavat lapset luokseen, ja tukisin tietysti heitä parhaani mukaan, mutta pysyvästi en jaksa enkä pysty huolehtimaan lapsista.
Lapset kannattaa aina ensisijaisesti sijoittaa jollekin, joka ne haluaa. Paras henkilö ei aina ole lähisukulainen.
Jos ei vaan halua lapsia kotiinsa niin ei se muutu sillä, että syyllistetään ja haukutaan paskaksi ihmiseksi.
Oleppas rehellinen: Olisitko itse valmis ryhtymään sijaisäidiksi neljälle 10-16 vuotiaalle, joilla kahdella on erityisyyttä? Olen hoitanut heitä vauvasta lähtien, ollut vanhempien tukena tiukoillakin hetkillä ja tiedän tasan tarkkaan, kuinka rankkaa arki ajoittain on kahdellekin aikuiselle. Ei, en ole valmis siihen. En vaikka rahkeeni ja kykyni siihen vastuuseen riittäisivätkin ja rakastan heitä. Totta vitussa ajatuskin paineesta ryhtyä heitä holhoamaan ahdistaa.