Miten voisi etukäteen alkaa "treenata" mahdollista ihmissuhdetta varten?

Vierailija kirjoitti:

Mun psyykeni siis ei kestä enää pettymyksiä ihmissuhteissa. Olen traumatisoitunut väkivallasta kahdessa kolmesta aiemmasta suhteesta ja se kolmas heistä petti vuosikaudet. Pelkään, että olen niin huono, etten enää kelpaa kenellekään. Pelkään jopa enemmän kuin osaan asiaa sanoiksi pukea. Siksi koetan selvittää asiaa täällä palstalla.

T. Ap

Sinulla on aika paljon töitä oman pääsi kanssa. Ei tuo ratkea kämppää sisustamalla tai kroppaa treenaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun psyykeni siis ei kestä enää pettymyksiä ihmissuhteissa. Olen traumatisoitunut väkivallasta kahdessa kolmesta aiemmasta suhteesta ja se kolmas heistä petti vuosikaudet. Pelkään, että olen niin huono, etten enää kelpaa kenellekään. Pelkään jopa enemmän kuin osaan asiaa sanoiksi pukea. Siksi koetan selvittää asiaa täällä palstalla.

T. Ap

En haluaisi pelotella, enkä luoda uhkakuvia mutta en malta nyt olla sanomattakaan, että pelkästään se, että "treenaa" itsensä "huippukuntoon" - mielikuvissamme "täydellsieksi kumppaniksi" ei estä tai suojaa mahdollisilta petymyksiltä ihmissuhteissa.

Kuten edellä kirjoiin olet Ap mielesäni oikeilla jäljillä kun olet oivaltanut, että vain itseäsi voit muuttaa...., mutta kokonaan tai täysin emme voi päättää tai valita sitä, mitä muiden tulisi olla meistä itsestämme mieltä. - Ja kuten edellä kirjoiin minusta olisi erinomaisen hyvä, että oppisit pitämään ja tykkäämään itse -itsesäsi.

Ei sanoisinko "ei liikaa" vaan siten, että et aseta oman onnellisuutesi ja tyytyväisyytesi riippuvan vain siitä, että eläisit joskus vielä parisuhteessa, kun nyt minusta tuntuu, että pidät omaa elämääsi, jotenkin arvottomampana ja puolinaisena, kun sinulla ei ole rinnallasi Sitä Yhtä ja Erityitstä.

Kuitenkin elämä voi olla oikein hyvää ja antoisaa myös sinkkuna.

Vai miksi ei voisi? - Toki minullakin on asioita, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan parisuhteeseen. (Esimerkiksi minusta ei ole "sex with benefits" tyyppisiin "säätöihin"  tms. , en harrasta ns. yhden yön juttuja, eikä ihminen ole minulle kauppatavara, jonka "palveluita" pyrkisin ostamaan) .

Mutta asioissa on puolensa. Taas kärjistän kun sanon, että mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.

Ei yksineläminen onneksi tarkoita sitä, että tulisi elää ja olla yksinäinen.  Ja vaikka halipula ja läheisyyden kaipuu välillä kouraiseekin todella syvältä, niin ei siihen kuole. 

Valoa kohti 

Sinkkumies     

Parhaiten treenaat suhdetta varten menemällä terapiaan ja opettelemalla arvostamaan itseäsi. Kuullostatat ihan minulta 20 vuotiaana, kun en ymmärtänyt itsestäni tai elämästä yhtään mitään, yritin vain miellyttää muita.

Mä en ymmärrä miksi tämä aloitus saa niin paljon kriikkiä. Voisi olla ihan hyvin minun tekemäni, miinus nuo pornojutut. Itse olen ollut aivan iäisyyden sinkkuna ja katson vaan vierestä kun pariutuminen on muille niin helppoa ja yksinkertaista. Itse en esim osaa flirttailla ollenkaan, olen kyllä yrittänyt tarkkailla miten muut sen tekevät mutta en vaan itse osaa lainkaan. Ja jos jurottaa vaan yksin kämpillä, niin ei sieltä kukaan tule hakemaan. Eli pitäisi osata olla "saatavilla" ja "näkyvillä", jotta joku voisi pitää potentiaalisena kumppanina. Koska en osaa käyttäytyä kuin stereottyyppinen naisellinen nainen, niin ei minua myöskään pidetä parisuhdemateriaalina, vaan olen näissä asioissa lähinnä näkymätön miehille. 

N34

Tämmöisiin aloituksiin tulee aina väheksymään ne ekstovertit joille ihmissuhteiden luonti on helppoa kuin lasten leikki. Todellisuudessa kaikki ei ole yhtä ulospäinsuuntautuneita, yhtä hyvännäköisiä, yhtä atraktiivisia. Ja varsinkin naisen ulkonäkö määrittelee erittäin paljon saako hän iskuyrityksiä vai ei. Ja varsinkin ujon kohdalla se voi olla ainut keino päästä parisuhteeseen, että yrittää itse olla riittävän hyvännäköinen jne. Pitää olla jotain millä kompensoida puutteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaniljamainen pornahtava ei liity toisiinsa. Esim mua on miehet kutsunu pornoks, ja myös varmasti siks, etten oo mikään Feikki, ja oon seksikäs kuulemma luonnostaan. Mun ei tartte tehdä mtn että miehet on mun kimpussa. Ja oon romanttinen, ei se liity mitenkää siihen mitä haluu sängyssä. Taidat olla joku isin pikku runk * i peräkammarissa xD

Noh, eivät välttämättä. Mutta siis itse olen ollut estoinen aina, mutta ne exäni pitivät minusta ulkonäöllisesti ja muutenkin, joten eivät koskaan valittaneet seksistä. Lisäksi olin todella innokas ja intohimoimen muuten. Mutta tiedän, että olen ollut liian rajoittunut sillä saralla. Huomaan sen katsoessani pornoleffoja netistä -> mulla olisi paljon kirittävää, kun siis ei ole ne pornokliseet oikein kiinnostaneet.

T. Ap

Miksi ajattelit miesten haluavan aina "pornokliseitä"? Kyllä miesten toiveissa on ihan yhtä paljon vaihtelua kuin naistenkin.

Tiedonlähteitäni ovat exäni ja media (mukaanlukien keskustelupalstat). En toki usko, että kaikki sellaista haluaa, mutta käsitykseni mukaan se on yleistä.

T. Ap

Miehen miellyttämiseksi ei tarvita muuta, kuin että haluat munaa intohimoisesti. Ei siihen mitään pornokliseitä tarvita (suikkari riittää), mutta jos on tavoille opetettu, niin muuhun on vaikea tottua.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tämä aloitus saa niin paljon kriikkiä. Voisi olla ihan hyvin minun tekemäni, miinus nuo pornojutut. Itse olen ollut aivan iäisyyden sinkkuna ja katson vaan vierestä kun pariutuminen on muille niin helppoa ja yksinkertaista. Itse en esim osaa flirttailla ollenkaan, olen kyllä yrittänyt tarkkailla miten muut sen tekevät mutta en vaan itse osaa lainkaan. Ja jos jurottaa vaan yksin kämpillä, niin ei sieltä kukaan tule hakemaan. Eli pitäisi osata olla "saatavilla" ja "näkyvillä", jotta joku voisi pitää potentiaalisena kumppanina. Koska en osaa käyttäytyä kuin stereottyyppinen naisellinen nainen, niin ei minua myöskään pidetä parisuhdemateriaalina, vaan olen näissä asioissa lähinnä näkymätön miehille. 

N34

No. oma kritiikkini lähtee siitä, että Ap antaa enenmmän ja vähemmän suoraa ymmärtää, että hän tähtää ensi-sijaisesti jonkun, vielä hänelle tuntemattoman miehen miellyttämiseen ja pyrkimykseen, että olisi täydellinen "vasta" ollessaan  miehelle kumppani.

En voinut välttyä ajatukselta, että Ap ei pidä omaa elämäänsä lainkaan arvokkaana. Tai jos pitää, niin pitää, sitä hyvin vähän;  korkeintaan, jotenkin puolinaisena.

Siis ikäänkuin sinkkuna olemisessa ja elämisessä olisi hänestä jotain hävettävää ja torjuttavaa, - sellaista, josta tulisi kaikin voimin pyrkiä eroon.

Minulla on hieman vaikeuksia ymmärää miksi. Ymmärrän, että läheisyyden kaipuu; halu/t kokea vasavuoroisuutta , halu/t tulla kohdatuksi sekä nähdyksi että kuulluksi ja kosketetuksi maistaa ja haistaa jne puolin ja toisin   (eli halu myös saada kohdata toinen, koskettaa, nähdä, kuulla koskettaa, maistaa ja haistaa toista - kokea vasavuoroisuutta jne) ovat perin yleisinhimillisä.

Mutta on hyvin raskasta ja hämmentävää, tai kuten edellä kirjoiin hieman outoa, jollei kykene tai pysty antamaan omalle elolleen sinkkuna arvoa.

 Kun ei kai Ap hyppää kaivoon, vaikka pyydettäisiin. Tai mahd. hänen kumppaninsa niin kehotaisi; vaikka mistä minä tiedän vaikka niin tekisikin; rakkauden kun on sanottu olevan sokeaa.

Mutta fiksumpaa minusta olisi oppia tiedostamaan ja tuntemaan oma arvonsa. Koska vain kaikin tavoin pyrkimällä miellytämään ja olemaan rakastettu ei lopulta miellyttäne ketään. - Ja (pieni) särmä/t on vain hyväksi. 

Sinkkumies           

Mä en tulkinnut yhtään noin kuin sinkkumies. Vaan enemmänkin ap yrittää optimoida mahdollisuutensa löytää joku. 

Jos ap löydätkin uuden miehen treenattuasi itsesi omasta mielestäsi parisuhdekuntoon, niin kuinka kauan jaksat esittää sitä toista, ei-aitoa versiota itsestäsi?

Oletko Ap miettinyt, millaista miestä etsit? Voisiko paras olla sellainen, joka tykkää sinusta sellaisena kuin olet? Nyt olet ikään kuin asettanut tavoitteeksi miehen, joka arvostaa pornokliseitä, timmiä kroppaa, hienosti sisustettua asuntoa, ruokana itse kokattua fine diningia, naista joka teeskentelee hänen vuokseen. Jakaisitteko samat arvot? Pahoin pelkään, että mies ei olisi kovin kiva.

Vielä treffeistä käytännössä. Sinun täytyy oikeasti olla perillä siitä millaisiin miehiin haluat tutustua. Ihan varmasti tulet kohtaamaan esim. seksin vonkaajia/pelimiehiä, jotka jättävät sinut/kenet tahansa heti kun ovat tavoitteeseensa päässeet. Ei siinä mitkään ruuanlaittotaidot auta. Ja tulet kohtaamaan "tylsiä" miehiä, sellaisia kuten itsekin pelkäät olevasi. Hyvin monenlaisia ihmisiä siellä on liikkeellä. Vaikka pelkäät pakkeja, niin kyllä sinun on opittava omat rajasi ja myös antamaan pakkeja tai voit joutua herkästi hyväksi käytetyksi.

Suosittelen myös terapian aloittamista. Tutustu itseesi ja opi arvostamaan sitä mitä olet. 

Aika keskenkasvuisen kuuloista menoa.

Mietin, kelpaako unelmiesi mies sinulle ap juuri sellaisena kuin on, vai onko sinulla tarkka mielikuva hänestä jo valmiina?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap löydätkin uuden miehen treenattuasi itsesi omasta mielestäsi parisuhdekuntoon, niin kuinka kauan jaksat esittää sitä toista, ei-aitoa versiota itsestäsi?

Miten niin ei-aito versio itsestä? Jos treenaa, niin itseäänhän siinä treenaa. Jos opettelee kokkaamaan uusia ruokia, niin onhan siitä itsellekin iloa? Jos siistii kämppää hyötyy siitä itsekin?

Vierailija kirjoitti:

Mä en tulkinnut yhtään noin kuin sinkkumies. Vaan enemmänkin ap yrittää optimoida mahdollisuutensa löytää joku. 

Hmm. Saatat toki olla aivan oikeassa ja myönnän isekin hieman kärjistäneeni edellä. - Mutta jos hän (Ap) oikeasti yrittäisi optimoida sitä, että löytäisi itselleen kumppanin, niin minusta hänen kannattaisi kokeilla, vaikka nettideittailua ja Tinderiä sekä joskus käväistä baareissa ja muissa ns. menopaikoissa - Siis "jo" nyt, eikä "vasta" sitten kun olisi "huippukunnossa."

Myönnän itse, että yksi syy siihen, miksi itse olen sinkkuna varmasti johtuu, ainakin osaksi siitä, että en ole jaksanut nähdä tarpeeksi vaivaa saati tehdä työtä sen eteen, että pääsisin sinkkuudestani eroon.  

En ole toistaiseksi käyttänyt tinderiä saati laittanut likoon iseäni nettideittiplalvelimille, - Ymmärtääkseni kuitenkin niidenkin kautta voi kohdata ja löytää itselleen mahd. monin tavon hyvän kumppanin, ilman muuttumista "yli-ihmiseksi." 

Toisinaan toki on harmittanut se, että on aika vähän sellaisia paikkoja Tinderin ja nettitreffien ulkopuolella, jossa voisi avoimesi yrittää löytää itselleen  sen Yhden ja Erityisen, kun en itse oikein viihdy baareissa tai yökerhoissa tms.

- Toki niistäkin voi löytää ja olen voinut löytää itselleni seuraa. Mutta en koe tai tunne niitä oikein omiksi paikoikseni. Paljon mieluummin valitsen viikonloppuna / vapaa iltoinani kirjan jota luen tai suuntaan lenkkipolulle. Viime päivinä etätyöläisenä olen pöllöillyt tällä palstalla varmasi han liian paljon. - Onko siis ihme, että olen pysynyt sinkkuna. Tiedän senkin,että oman kumppanin ja oisen puoliskon voi ensikertaa varmaan missä vain. - Sitä odotellessa. Mutta ennen odotamista kaikkea muuta tai sitten ei mitään.  

Sinkkumies  

En olisi ikinä huolinut miestä, jota varten minun olisi pitänyt siivota kirjahyllyni, katsoa pornovideoita ja muutenkin muuttaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tämä aloitus saa niin paljon kriikkiä. Voisi olla ihan hyvin minun tekemäni, miinus nuo pornojutut. Itse olen ollut aivan iäisyyden sinkkuna ja katson vaan vierestä kun pariutuminen on muille niin helppoa ja yksinkertaista. Itse en esim osaa flirttailla ollenkaan, olen kyllä yrittänyt tarkkailla miten muut sen tekevät mutta en vaan itse osaa lainkaan. Ja jos jurottaa vaan yksin kämpillä, niin ei sieltä kukaan tule hakemaan. Eli pitäisi osata olla "saatavilla" ja "näkyvillä", jotta joku voisi pitää potentiaalisena kumppanina. Koska en osaa käyttäytyä kuin stereottyyppinen naisellinen nainen, niin ei minua myöskään pidetä parisuhdemateriaalina, vaan olen näissä asioissa lähinnä näkymätön miehille. 

N34

No. oma kritiikkini lähtee siitä, että Ap antaa enenmmän ja vähemmän suoraa ymmärtää, että hän tähtää ensi-sijaisesti jonkun, vielä hänelle tuntemattoman miehen miellyttämiseen ja pyrkimykseen, että olisi täydellinen "vasta" ollessaan  miehelle kumppani.

En voinut välttyä ajatukselta, että Ap ei pidä omaa elämäänsä lainkaan arvokkaana. Tai jos pitää, niin pitää, sitä hyvin vähän;  korkeintaan, jotenkin puolinaisena.

Siis ikäänkuin sinkkuna olemisessa ja elämisessä olisi hänestä jotain hävettävää ja torjuttavaa, - sellaista, josta tulisi kaikin voimin pyrkiä eroon.

Minulla on hieman vaikeuksia ymmärää miksi. Ymmärrän, että läheisyyden kaipuu; halu/t kokea vasavuoroisuutta , halu/t tulla kohdatuksi sekä nähdyksi että kuulluksi ja kosketetuksi maistaa ja haistaa jne puolin ja toisin   (eli halu myös saada kohdata toinen, koskettaa, nähdä, kuulla koskettaa, maistaa ja haistaa toista - kokea vasavuoroisuutta jne) ovat perin yleisinhimillisä.

Mutta on hyvin raskasta ja hämmentävää, tai kuten edellä kirjoiin hieman outoa, jollei kykene tai pysty antamaan omalle elolleen sinkkuna arvoa.

 Kun ei kai Ap hyppää kaivoon, vaikka pyydettäisiin. Tai mahd. hänen kumppaninsa niin kehotaisi; vaikka mistä minä tiedän vaikka niin tekisikin; rakkauden kun on sanottu olevan sokeaa.

Mutta fiksumpaa minusta olisi oppia tiedostamaan ja tuntemaan oma arvonsa. Koska vain kaikin tavoin pyrkimällä miellytämään ja olemaan rakastettu ei lopulta miellyttäne ketään. - Ja (pieni) särmä/t on vain hyväksi. 

Sinkkumies           

Pakko tarttua tähän. Ymmärrän hyvin, jos AP ja esim. N34 tuntevat elävänsä jotenkin puolinaista tai ei niin arvokasta elämää, kun ovat sinkkuja. Olen itse 28-vuotias nainen. Ainoa seurustelukokemukseni on suhde, jossa mies saneli suhteen ehdot ja käytti henkistä väkivaltaa mm. jatkuvasti haukkumalla ja vertailemalla ulkonäköäni muihin naisiin.

Sinkkuuteni ja se, että elämästäni puuttuu jotain, kun ei ole miestä, tulevat hyvin usein esille. Olen tiiviin ystäväporukan ainut sinkku. Yhteisissä illanvietoissa ystävien kuulumiset ovat aina monikossa, mitä kivaa he ovat tehneet kumppaninsa kanssa, mitä heille ja kumppanille kuuluu. Minun kuulumisiani muistetaan kysyä jonkin ajan kuluttua vähän vaivaantuneena ja aihetta hakien: ”No, mitenkäs sun… työt? Joo, miten on töissä mennyt?”

Yhdessä vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, etteivät pari erittäin hyvää ystävääni enää samaan tapaan kertoneet asioistaan, kuin ennen. Kumpikin myönsi olleensa epävarma, mistä minulle voi puhua, kun heidän juttunsa ovat suurimmaksi osaksi sitä, miten ihana se oma mies on, mitä miehen kanssa on tehty, harrastettu yhdessä jne, ja minulla ei ole miestä, mitä jos tulen vaikka hirveän surulliseksi heidän hehkutuksensa takia? Kummankin kanssa juttelin ja sanoin, että minulle voi edelleen puhua ihan kuin ennenkin. Ei tarvitse ruveta varomaan sanomisiaan.

Kaksi tätiäni ovat suorastaan ottaneet sydämen asiakseen päivitellä ja harmitella sinkkuuttani. Moneen kertaan on tullut kommenttia, eikö olisi jo korkea aika etsiä mies, mitä vielä odotat, kohta et ehdi tehdä lapsia, kohta et ole enää nuoren ja hehkeän näköinen hääkuvissa. Onko jotain vikana, kun ei miestä löydy? Toinen heistä tokaisi viime kesänä suoraan: mene salille muokkaamaan kroppaasi, niin kyllä sitten löytyy heti mies. Ja huom. olen siis täysin normaalipainoinen. Tämän jälkeen hän huomautti, että minun pitäisi myös muuttaa tyyliäni naisellisemmaksi ja meikata enemmän, jotta saisin miehen. Toinen täti puolestaan on ihan kirjaimellisesti listannut omaan tuttavapiiriinsä kuuluvat suunnilleen ikäiseni miehet, joita hän myös yrittää jatkuvasti tyrkyttää, kun olemme tekemisissä. Tavallaan hienoa, että täti näkee vaivaa, mutta mieluummin etsisin kumppanini ihan itse.

Haluan uskoa samaan kuin sinäkin, että myös sinkun elämä voi olla hyvää ja sinkkuna olemisessa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Valitettavasti vähitellen rupeaa väkisinkin tulemaan mieleen, että sinkkuna oleminen tarkoittaa sitä, että minussa on jotain vikaa. Muille ihmisille sinkkuus tuntuu olevan todella iso ja merkittävä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi tämä aloitus saa niin paljon kriikkiä. Voisi olla ihan hyvin minun tekemäni, miinus nuo pornojutut. Itse olen ollut aivan iäisyyden sinkkuna ja katson vaan vierestä kun pariutuminen on muille niin helppoa ja yksinkertaista. Itse en esim osaa flirttailla ollenkaan, olen kyllä yrittänyt tarkkailla miten muut sen tekevät mutta en vaan itse osaa lainkaan. Ja jos jurottaa vaan yksin kämpillä, niin ei sieltä kukaan tule hakemaan. Eli pitäisi osata olla "saatavilla" ja "näkyvillä", jotta joku voisi pitää potentiaalisena kumppanina. Koska en osaa käyttäytyä kuin stereottyyppinen naisellinen nainen, niin ei minua myöskään pidetä parisuhdemateriaalina, vaan olen näissä asioissa lähinnä näkymätön miehille. 

N34

No. oma kritiikkini lähtee siitä, että Ap antaa enenmmän ja vähemmän suoraa ymmärtää, että hän tähtää ensi-sijaisesti jonkun, vielä hänelle tuntemattoman miehen miellyttämiseen ja pyrkimykseen, että olisi täydellinen "vasta" ollessaan  miehelle kumppani.

En voinut välttyä ajatukselta, että Ap ei pidä omaa elämäänsä lainkaan arvokkaana. Tai jos pitää, niin pitää, sitä hyvin vähän;  korkeintaan, jotenkin puolinaisena.

Siis ikäänkuin sinkkuna olemisessa ja elämisessä olisi hänestä jotain hävettävää ja torjuttavaa, - sellaista, josta tulisi kaikin voimin pyrkiä eroon.

Minulla on hieman vaikeuksia ymmärää miksi. Ymmärrän, että läheisyyden kaipuu; halu/t kokea vasavuoroisuutta , halu/t tulla kohdatuksi sekä nähdyksi että kuulluksi ja kosketetuksi maistaa ja haistaa jne puolin ja toisin   (eli halu myös saada kohdata toinen, koskettaa, nähdä, kuulla koskettaa, maistaa ja haistaa toista - kokea vasavuoroisuutta jne) ovat perin yleisinhimillisä.

On hyvin raskasta ja hämmentävää, tai kuten edellä: hieman outoa, jollei kykene tai pysty antamaan omalle elolleen sinkkuna arvoa.

 Kun ei kai Ap hyppää kaivoon, vaikka pyydettäisiin. Tai mahd. hänen kumppaninsa niin kehotaisi; vaikka mistä minä tiedän vaikka niin tekisikin; rakkauden kun on sanottu olevan sokeaa.

Mutta fiksumpaa minusta olisi oppia tiedostamaan ja tuntemaan oma arvonsa. Koska vain kaikin tavoin pyrkimällä miellytämään ja olemaan rakastettu ei lopulta miellyttäne ketään. - Ja (pieni) särmä/t on vain hyväksi. 

Sinkkumies           

Pakko tarttua tähän. Ymmärrän hyvin, jos AP ja esim. N34 tuntevat elävänsä jotenkin puolinaista tai ei niin arvokasta elämää, kun ovat sinkkuja. Olen itse 28-vuotias nainen. Ainoa seurustelukokemukseni on suhde, jossa mies saneli suhteen ehdot ja käytti henkistä väkivaltaa mm. jatkuvasti haukkumalla ja vertailemalla ulkonäköäni muihin naisiin.

Sinkkuuteni ja se, että elämästäni puuttuu jotain, kun ei ole miestä, tulevat hyvin usein esille. Olen tiiviin ystäväporukan ainut sinkku. Yhteisissä illanvietoissa ystävien kuulumiset ovat aina monikossa, mitä kivaa he ovat tehneet kumppaninsa kanssa, mitä heille ja kumppanille kuuluu. Minun kuulumisiani muistetaan kysyä jonkin ajan kuluttua vähän vaivaantuneena ja aihetta hakien: ”No, mitenkäs sun… työt? Joo, miten on töissä mennyt?”

Yhdessä vaiheessa kiinnitin huomiota siihen, etteivät pari erittäin hyvää ystävääni enää samaan tapaan kertoneet asioistaan, kuin ennen. Kumpikin myönsi olleensa epävarma, mistä minulle voi puhua, kun heidän juttunsa ovat suurimmaksi osaksi sitä, miten ihana se oma mies on, mitä miehen kanssa on tehty, harrastettu yhdessä jne, ja minulla ei ole miestä, mitä jos tulen vaikka hirveän surulliseksi heidän hehkutuksensa takia? Kummankin kanssa juttelin ja sanoin, että minulle voi edelleen puhua ihan kuin ennenkin. Ei tarvitse ruveta varomaan sanomisiaan.

Kaksi tätiäni ovat suorastaan ottaneet sydämen asiakseen päivitellä ja harmitella sinkkuuttani. Moneen kertaan on tullut kommenttia, eikö olisi jo korkea aika etsiä mies, mitä vielä odotat, kohta et ehdi tehdä lapsia, kohta et ole enää nuoren ja hehkeän näköinen hääkuvissa. Onko jotain vikana, kun ei miestä löydy? Toinen heistä tokaisi viime kesänä suoraan: mene salille muokkaamaan kroppaasi, niin kyllä sitten löytyy heti mies. Ja huom. olen siis täysin normaalipainoinen. Tämän jälkeen hän huomautti, että minun pitäisi myös muuttaa tyyliäni naisellisemmaksi ja meikata enemmän, jotta saisin miehen. Toinen täti puolestaan on ihan kirjaimellisesti listannut omaan tuttavapiiriinsä kuuluvat suunnilleen ikäiseni miehet, joita hän myös yrittää jatkuvasti tyrkyttää, kun olemme tekemisissä. Tavallaan hienoa, että täti näkee vaivaa, mutta mieluummin etsisin kumppanini ihan itse.

Haluan uskoa samaan kuin sinäkin, että myös sinkun elämä voi olla hyvää ja sinkkuna olemisessa ei pitäisi olla mitään hävettävää. Valitettavasti vähitellen rupeaa väkisinkin tulemaan mieleen, että sinkkuna oleminen tarkoittaa sitä, että minussa on jotain vikaa. Muille ihmisille sinkkuus tuntuu olevan todella iso ja merkittävä asia.

Hei Ja kiitos viesistäsi ja uskoni vahvistamisesta, kenties tämä seuraava "avautumiseni" tavoittaa vielä Sinut(kin). - Uskoni vahvistamisa siihen, että sinkkunakin voi elämä olla hyvää, eikä sinkkuna olossa ole mitään hävettävää. Ja nyt vielä lisään tähän jo edellä kirjoittamani, että ei ole myöskään mitään hävettvää siinäkään, että toisinaan haaveksii ja unelmoi omasta kumppanista, siitä Yhdestä ja Erityisestä, tai sitten on haaveksimatta; vai mihin perustuu ajaus, että kaikki sinku edes haluaisivat aina lopulta parisuhteeseen, jos vain löytäsivät ja kohaisiva sen mieluisimpansa ja unelmansa elävänä...

Vaikka edellä kirjoitin itsevarmasti tai, ehkä myös hieman omahyväisestikin alleviivaten ja korostaen, ,että kuinka on hyvä oppia elämään itsekseen ja ennen kaikkea arvostamaan itseään ei liikaa vaan sopivasti (olipas taas muooiltu!), niin valehtelisin, jos väittäisin sinkkuna elämisen olevan aina tai olleen tähänkään asti alati helppoa. Ei se ei ole ollut helppoa.

En usko, enkä ole tainnut koskaan uskoa, että elämä olisi ehdottomasti aina parempaa parisuhteessa. (Onkohan minussa inhorealsiin vikaa?) Kyllä minäkin olen aprikoinut ja kysellyt, mikä minussa on vikana kun olen sinkku? Olen ollu sinkku jo verraten kauan Edelleen minusta on kuitenkin asioita, jotka kuuluvat vain ja ainoastaan parisuhteeseen, kahden ihmisen välille, eikä kenellekään muulle. On toki myös asioita, sanottakoon salaisuuksia, joita minulle on annettu ja uskottu kannettavaksi, jotka eivät kuulu, ainakaan minun toimestani kenellekään.      

Olen myös kohdannut sisälläni asuvan pirulaisen joka on osoitellut tuota ja tätä kysellen, että enkö voisi tehdä jotain yperää kun ei ole tuollaista tai tällaista kumppania nyt rinnalla, eikä ollu edellsi kerrallakaan.

Olen löytäny itseni kiusallisesta tilanteesta, jossa minusta hyvin puoleena vetävän oloinen fiksu ja viehättävä nainen on tullut kumppaninsa pahoinpitelemäksi ja loukkaamaksi. - En tiennyt, mitä sanoa mutta en juossut karkuun tai aloittanut viisastelua.

En tienny mitä sanoa hänen kumppanilleenkaan kun hänet kohtaisn ja näin. - Ja ellen olisi asiasta tietoien muutoin, niin en minä ainakaan osaisi nähdä tai päätellä, etä millainen hirviö hän myös on ja on ollu kumppaniaan kohtaan. 

Olen ollut onnekas, kun olen saanut elämääni läheisiä kavereita ja jokusen ystäväkseni niin miehiä kuin naisia. - Kohdaten tämän vuoksi joitain kertoja hämmentäviä tilanteita. - Joskus on tuntunu sille kuin sinkkuuteni olisi paljon isompi ongelma jollekulle toiselle kuin minulle itselleni. 

Hämmentävistä tilaneista voin nyt keroa vaik epäilyt siitä, että olenko mahd. homo. -En, en ainakaan toistaiseksi tuntenut olevani. En myöskään koe olevani erityisen uskovainen saati aseksuaali.

Eräs minulle, jotenkin hämmentävistä tilanteista on ollu vaikka se kun olen vietäny aikaani naispuolisne kaverin kanssa saman viikon aikana pariin otteeseen. - Sitten joku kysyy, että olemmeko pari?

 Ei, ei olla. No mikset ole iskenyt häntä, vaikka molemmat olette tahoillanne sinkkuja ja tollasia... -en saa sanaa suustani kun kysyjä jo jatkaa,että vai olenkin luultavasti homo kun hän on nähnyt myös sinut (siis minut) tuon ja tämänkin naisen kanssa viettävän aikaa. No en ole. - No olet kyllä aika pelimies sitten pääässyt usean naisen pöksyihin. - Vaikenin. Olisin tietysti voinut sanoa, että en ole. Ja kysyä, että miksi on niin vaikeaa uskoa ja tai ajatella, että mies ja nainen voiva olla muutoin läheisiä, vaikka eivät nimenomainen pari olisikaan.         

Sinkkumies      

Voi ap. Hienoa, että haluat kehittyä, ja on ihan selvää että tietyt ominaisuudet heikentävät mahdollisuutta löytää kumppani. Mutta sinä kuulostat ihan tavalliselta, elämässään pärjäävältä ihmiseltä, ei sulla ole syytä alkaa mihinkään muuttumisleikkiin. Koska et sä halua löytää miestä, jolle kelpaa tietyllä tavalla sisustetussa kodissa asuva nainen joka osaa tehdä "bravuuriruokalajeja". Sä haluat löytää miehen joka tykkää sinusta ja jonka mielestä olet kiva ja hauska ja seksikäs sellaisena kuin  olet. Sama seksissä: tottakai siinä pitää miettiä mistä toinen nauttii jne, mutta oikeasti se, että tykätään about samoista asioista on aika tärkeää. Superestoiset on asia erikseen, mutta pääsääntöisesti hyvä seksi ei perustu siihen että toinen antaa mitä toinen haluaa, vaan siihen että halutaan yhdessä :)

Valmentaudu ihmissuhteeseen mieluummin miettimällä vaikkapa omaa kiintymyssuhdemallia, sitä, missä olet hyvä ja missä huono, joustavuutta, omia rajoja, sitä, mitä aidosti tarkoittaa toisen ja itsen kunnioittaminen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Hienoa, että haluat kehittyä, ja on ihan selvää että tietyt ominaisuudet heikentävät mahdollisuutta löytää kumppani. Mutta sinä kuulostat ihan tavalliselta, elämässään pärjäävältä ihmiseltä, ei sulla ole syytä alkaa mihinkään muuttumisleikkiin. Koska et sä halua löytää miestä, jolle kelpaa tietyllä tavalla sisustetussa kodissa asuva nainen joka osaa tehdä "bravuuriruokalajeja". Sä haluat löytää miehen joka tykkää sinusta ja jonka mielestä olet kiva ja hauska ja seksikäs sellaisena kuin  olet. Sama seksissä: tottakai siinä pitää miettiä mistä toinen nauttii jne, mutta oikeasti se, että tykätään about samoista asioista on aika tärkeää. Superestoiset on asia erikseen, mutta pääsääntöisesti hyvä seksi ei perustu siihen että toinen antaa mitä toinen haluaa, vaan siihen että halutaan yhdessä :)

Valmentaudu ihmissuhteeseen mieluummin miettimällä vaikkapa omaa kiintymyssuhdemallia, sitä, missä olet hyvä ja missä huono, joustavuutta, omia rajoja, sitä, mitä aidosti tarkoittaa toisen ja itsen kunnioittaminen jne. 

Olipa kauniisti ja rohkaisevasti kirjoitettu, enkä nyt vedä kirjoitustasi alas, jollain typeryydellä.

Sinkkumies