Seksuaaliseen ahdisteluun reagointi

Niin käy melkein kaikille. Toi lamaantumisreaktio on juuri se, mistä itsepuolustuskursseilla opitaan pois. 

Ei kai tuota nyt kauheasti tapahdu kun turvavälutkin on pari metriä.

Olin 17v. Kun joku mies tarrasi takaapäin jalkovälistä kadulla. Käännyin ja löin laukulla jalkoväliin. Olin ujo jo lapsena, mutta tuo reaktio tuli jostain Alitajunnasta. Olen miettinyt jälkikäteen että jos tilanne toistuu eri muodossa joskus, en ajattele vaan toimin - samalla mitalla takaisin. Vaikka joku kourisi keskellä työlounasta, niin teen tilanteesta näkyvän muille paikallaolijoille. Ei tarvi ajatella liikaa, toimii vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin 17v. Kun joku mies tarrasi takaapäin jalkovälistä kadulla. Käännyin ja löin laukulla jalkoväliin. Olin ujo jo lapsena, mutta tuo reaktio tuli jostain Alitajunnasta. Olen miettinyt jälkikäteen että jos tilanne toistuu eri muodossa joskus, en ajattele vaan toimin - samalla mitalla takaisin. Vaikka joku kourisi keskellä työlounasta, niin teen tilanteesta näkyvän muille paikallaolijoille. Ei tarvi ajatella liikaa, toimii vaan.

Oikein, kunnon potku polvella munille niin ehkä oppii käyttäytymään. Ja olen itse siis mies. 

Olen miettinyt myös sanallista häirintää. Miten siihen osaisi sanoa jotain, oma reaktioni on aina hernostunut naurahdus, jota sitten kadun jälkikäteen ja mietin että olisi pitänyt... niin, mitä?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt myös sanallista häirintää. Miten siihen osaisi sanoa jotain, oma reaktioni on aina hernostunut naurahdus, jota sitten kadun jälkikäteen ja mietin että olisi pitänyt... niin, mitä?

Opettele sellainen kevyt kulmien kohotus ja "mikä sua oikein vaivaa?" -tuijotus. Tuijota hetki ja jatka mitä olit tekemässä. Älä sano mitään, älä hymyile, äläkä varsinkaan naura.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt myös sanallista häirintää. Miten siihen osaisi sanoa jotain, oma reaktioni on aina hernostunut naurahdus, jota sitten kadun jälkikäteen ja mietin että olisi pitänyt... niin, mitä?

Ihan hyvä yleisvastaus on: "Turpa kiinni säälittävä apina!"

Ei kovin nokkela, mutta parempi kuin ei mitään.

Lamaantuminen ei aina ole huono juttu. Nuorempana kaverini meinattiin raiskata. Oli tulossa kotiin myöhempään illalla ja parimetrinen mies kävi kiinni ja kaatoi maahan. Tapahtui omakotitaloalueella. Kaverini oli ihan lamaantunut: makasi paikoillaan ja vain tuijotti taivasta. Ei huutanut tai yrittänyt tapella vastaan.

Mies lopetti ja juoksi pois.

Raiskaajathan saa mielihyvää toisen vahingoittamisesta ja fyysisestä alistamisesta. Jos sitä reaktiota ei tule, eivät saa mielihyvääkään.

Lapsena sukulaismiehen kouriessa tämä olikin täysi mahdottomuus. Miten ihmeessä sinä arkana pienenä lapsena käsket isoa, suvussa arvostettua miestä lopettamaan?  Tai miten sanot isälle, että hei muuten, sinun veljesi kouri minun kymmenvuotiaan olemattomia tissejä. Juu ei. Kun ei edes tiedä, että onko sellainen kouriminen sittenkin sallittua (miksi se aikuinen mies tekisi edes noin, jos se muka on väärin??), eikä tiedä sanoja sille. Ja mikä hirveä häpeä, jos ottaisi asian puheeksi. Siihen häpeään kuolisi. Ja häpeä on tietenkin minun, ei sen aikuisen joka ahdistelee pikkulasta, eikö niin?

Oma kokemus asiasta on hiukan erilainen. Mitään seuraamista tai huutelua pahempaa ei ole tapahtunut. Usein tälläiset häiriköijät odottavat kuitenkin agressiivista reaktiota. Jos päinvastoin puhuttelee heitä kunnioittavasti ja on ystävällinen, he eivät saa (toivomaansa) vihareaktiota aikaiseksi.

Monet ovat olleet ikänsä alistettuja ja kaltoinkohdeltuja, että ystävällisyys toimii lääkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena sukulaismiehen kouriessa tämä olikin täysi mahdottomuus. Miten ihmeessä sinä arkana pienenä lapsena käsket isoa, suvussa arvostettua miestä lopettamaan?  Tai miten sanot isälle, että hei muuten, sinun veljesi kouri minun kymmenvuotiaan olemattomia tissejä. Juu ei. Kun ei edes tiedä, että onko sellainen kouriminen sittenkin sallittua (miksi se aikuinen mies tekisi edes noin, jos se muka on väärin??), eikä tiedä sanoja sille. Ja mikä hirveä häpeä, jos ottaisi asian puheeksi. Siihen häpeään kuolisi. Ja häpeä on tietenkin minun, ei sen aikuisen joka ahdistelee pikkulasta, eikö niin?

Juuri tuon takia lapsille pitäisi opettaa se, mikä on sallittua. Ei ole pienen ihmisen tehtävä suojella perheen tai sukulaisen kunniaa. Tai kantaa häpeää.

Olisi hyvä, jos lapset ja nuoret puhuisivat seksistä avoimesti kaveripiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt myös sanallista häirintää. Miten siihen osaisi sanoa jotain, oma reaktioni on aina hernostunut naurahdus, jota sitten kadun jälkikäteen ja mietin että olisi pitänyt... niin, mitä?

Ihan hyvä yleisvastaus on: "Turpa kiinni säälittävä apina!"

Ei kovin nokkela, mutta parempi kuin ei mitään.

Odottamaton reaktio. Jos ei muuta keksi tai pysty, voi alkaa laulamaan. Voi olla, että raiskaajalla menee halut jos alkaa tulla ”jänis istui maassa...”

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus asiasta on hiukan erilainen. Mitään seuraamista tai huutelua pahempaa ei ole tapahtunut. Usein tälläiset häiriköijät odottavat kuitenkin agressiivista reaktiota. Jos päinvastoin puhuttelee heitä kunnioittavasti ja on ystävällinen, he eivät saa (toivomaansa) vihareaktiota aikaiseksi.

Monet ovat olleet ikänsä alistettuja ja kaltoinkohdeltuja, että ystävällisyys toimii lääkkeenä.

Helppo sanoa, että potki munille, mutta ei se oikein toimi jos vastassa on paljon isompi mies. Tai sitten jonkun veitsen kantaminen mukana on kyseenalaista, aika helposti siitä saa itse osuman. Pippurisumute tai hälytyslaite ovat ainoat turvalliset ja toimivat.

Ei kannata mennä yksin pimeille metsäpoluille.

Muistakaa, mikään ei velvoita sinua olemaan kohtelias tuntemattomalle puhuttelijalle julkisessa paikassa / kulkuvälineessä. Vaikka olisit ammatiltasi mitä parhain asiakaspalvelija, sinun ei tarvitse vapaalla ottaa sitä roolia. Voit vaihtaa paikkaa. Voit sanoa ei.

Vaivautuneesta rupattelusta harvemmin seuraa mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata mennä yksin pimeille metsäpoluille.

Ei kannata raiskata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata mennä yksin pimeille metsäpoluille.

Ei kannata raiskata.

Raiskaajia on aina ja tulee aina olemaan. Valitettavasti. Mietin vain, että kuinka vahingoittunut on ihmisen mieli, kun haluaa satuttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus asiasta on hiukan erilainen. Mitään seuraamista tai huutelua pahempaa ei ole tapahtunut. Usein tälläiset häiriköijät odottavat kuitenkin agressiivista reaktiota. Jos päinvastoin puhuttelee heitä kunnioittavasti ja on ystävällinen, he eivät saa (toivomaansa) vihareaktiota aikaiseksi.

Monet ovat olleet ikänsä alistettuja ja kaltoinkohdeltuja, että ystävällisyys toimii lääkkeenä.

Alku voi olla harmitonta, mutta ei niillä loppua kohden ole mitään hyvää sanottavaa. Kenenkään ei pitäisi vasten tahtoaan joutua miellyttämään ja laskemaan hädissään pysäkkejä. Eri asia tietysti jos tykkää odottamattomasta juttuseurasta.

Kannattaa vaikka miettiä joku tilanne ja siihen pari ratkaisuvaihtoehtoa etukäteen ja harjoitella mielessään niitä. Vaikka "lopeta, anna mun olla rauhassa" ja myös skenaario, jossa joudut fyysisesti puolustautumaan. Helpottaa kummasti, kun on valmiina joku reagointitapa harjoiteltuna edes.