Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?

Mieti mitä oikeasti haluat, ja tee niin. Vaikka nyt tuntuisi, että on liian myöhäistä tehdä korjaavia liikkeitä alanvalinnan suhteen, niin nyt se silti helpompaa kuin 15 vuoden päästä. Lopeta alkoholinkäyttö. (Sitä se ei kyllä uskoisi.)

Osta osakkeita säästöön jäävillä rahoilla. Vaihda työpaikkaa paremmin palkattuun aina kun tilaisuus.

Maailmanloppu ei tule vuonna 2012, joten lopeta se pelkääminen ja hae apua.

Jatka opintoja sillä alalla millä oletkin, mutta valitse opintosuunta x.

Jätä se narsistisika, löydät kyllä paremmankin miehen! Vasta 31-vuotiaana jätin narsistisian.

Rakkain 25-vuotias minä!

Olet rakas. Olet ihana, kaunis, arvokas, ihan mahtava ihminen, juuri tuollaisena! Pukeudu rohkeammin, ihan miten itse haluat, lopeta se toisten hyväksynnän vinkuminen! Hymyile, naura! Sulla on ihan uskomattoman kaunis hymy ja niin kirkkaat elämänhalua tuikkivat silmät! Elämä on ihanaa, kun pudottaa lapsuuden taakat. Etkä sinä mikään toivoton läski ole. Pari ylimääräistä kiloa ja niistä sinä pääset helposti, vielä on aikaa.

Ei sinua saa kukaan kosketella jos et itse halua. Ei vaatteiden alta eikä edes päältä! Se on Sinun kehosi, rakas. Sinä päätät. Ihan oikeasti.

Mieti vähän mitä ja ketä uskot, vanhempamme halusivat vain lannistaa koska heidän omat elämät on menneet päin pehvaa (lievästi ilmaistuna näin). Sinä olet sinä, ihan eri kuin he, sinulla on elämä edessäsi, toivoa ja valoa!! Olet ihana. Rakastan Sinua.

Rakkaudella,

50-vuotias Sinä

Tasaisen tylsä parisuhde on silti parempi vaihtoehto kuin haikailu toivottoman ihastuksen perään. Mieti, ennen kuin olet rehellinen kumppanillesi...

Mene terapiaan, hae apua. Pääset nopeammin yli traumoistasi ja uskallat elää.

Ei ihmisen ole pakko olla parisuhteessa. Voit hyvin elää yksin. Lapsen tai lapset voit hankkia yksinkin - selviät kyllä - tai kumppanuusvanhemmuuden kautta.

Lopeta harrastukset ja jätä ihmissuhteet, jotka vievät enemmän kuin antavat. Tosiystävistä pidä kiinni tiukasti!

Voit aivan hyvin opiskella vielä uuden ammatin, et missään nimessä ole liian vanha siihen.

Rakasta kehoasi, älä tuhoa sitä.

Etsi joku, jolle puhua. Kyllä joku välittää.

Uskalla lähteä ja kääntää selkä niille, jotka toistuvasti satuttavat.

Älä ota sitä mieltä, joka haluaa sinut. Ota se, jonka myös itse haluat.

Älä alistu aina kaikkeen.

Kelpaat, olet yhtä arvokas kuin muut ja myös sinulla on oikeus elää ja tuntea.

Läheisyyden kaipuu ei ole häpeällistä, vaan normaalia.

Olet hyvä ihminen, vaikka et uuvuta itseäsi ihan loppuun muiden takia.

Ja vielä, ❤🤗😘

Heitä nyt se ukko pihalle, pärjäät ihan hyvin kaksistaan lapsen kanssa.

Mene epämukavuusalueelle enemmän! Nyt on hyvä yksinkin mutta kolmekymppisenä on vaikeampaa löytää puoliso, joten käytä sitä Tinderiä ja pidä avoin mieli. Lähde ihmisten ilmoille kun pyydetään vaikka sohva ja kirja kutsuisi. Mieti opintosuuntaa uudelleen, erikoistumisala x on paremmin työllistävä kuin mitä nyt opiskelet. Mutta muista että olet arvokas noin eikä sinua määrittele mitkään opinnot tai työt!

Sosiaali- ja terveysala ei ole ainut ala, jota kannattaa opiskella, vaikka töitä löytyykin. Huono työilmapiiri, huono ja epäreilu johtaminen ja työ, jossa ei ole työrauhaa hoitaa tehtäviään ei saa sinua jaksamaan tuossa työssä kuin max. 3 vuotta ja lähdet sitten tavoittelemaan sitä työtä, josta olit lapsesta asti kiinnostunut = älä opiskele sosiaali- ja terveysalalle - se on kohdallasi turha siirto!

Luota enemmän itseesi, olet hyvä.

Jätä ne läskit akat ja seukkaa vaan normaalikokoisten kanssa...

Ympäröi itsesi hyväsydämisillä ja hyväkäytöksisillä ihmisillä. Suvussa ja " kavereissa" on joitain jotka pyrkivät lannistamaan sinut. Nälvivät ulkonäköäsi, tutkintoasi, luonnettasi ja mitä vaan voivat. Siihen ei tarvitse alistua. Älä heitä pyri miellyttämään. Ota etäisyyttä heihin heti eikä vasta 10 v kuluttua. Tiedät kyllä kuka on sinulle hyväksi. Niihin ystäviin panosta!

Muuten teet ihan fiksuja ratkaisuja, luota elämään!

Yritä vielä selvittää mikä sua oikein vaivaa. Ei se ollut pelkkä masennus, niin kuin lääkäri luuli. 

T. Vasta 51-vuotiaana ADHD-diagnoosin saanut, työura ja CV peruuttamattomasti pilalla :-(

Lopeta tuo ihmisiin luottaminen he käyttävät vai sinua hyväkseen

Jätä se mies.

Usko enemmän itseesi, mieti oma kantasi asioista äläkä ole liian kiltti. Mutta neuvoisinko jättämään silloisen poikaystävän, nykyisten aikuisten lasten isän - en, ihanat lapset jäi tuosta suhteesta.