Taiteilijapurahoista (toisessa ketjussa oli juttua)

Noniin, jäi se viiva ja a pois. Eli: taiteilija-apurahoista piti sanoa.

Tuskinpa apurahoja tullaan myöntämään henkilölle, joka on Kontulassa lapsuutensa ja nuoruutensa alkoholisivanhempiensa kanssa asunut. Ei ketään kiinnosta näiden lasten lahjakkuus tai heidän tukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa apurahoja tullaan myöntämään henkilölle, joka on Kontulassa lapsuutensa ja nuoruutensa alkoholisivanhempiensa kanssa asunut. Ei ketään kiinnosta näiden lasten lahjakkuus tai heidän tukeminen.

Tai jos tämä ihme tapahtuu, niin siellä on pitänyt olla JOKU, vaikka edes apuopettaja tukemassa, joka on nähnyt näiden lasten lahjakkuuden.

"Taiteilijapuraha"?

Vierailija kirjoitti:

"Taiteilijapuraha"?

oletko sokea? lue ensimmäinen kommentti - ap ehti korjata virheen ennen sun näsäviisastelua

Suomessa on pienet piirit tuolla alalla. Jos katsoo apurahan saajia niin aika usein siellä on samoja nimiä (tai jos katsoo jonkun saajan portfoliota niin niissä on usein pitkä lista apurahoja). Piireihin on hankala päästä, mutta kun pääsee saa apurahoja melkeinpä pelkällä hakemuksella.

Tällä hetkellä kovasti ihmiset tekevät töitä sen eteen, että nämä Kontulassa kasvavat saisivat sitä apurahaa joskus tulevaisuudessa. Heitä on kouluttamassa nämä itseoppineet, jotka eivät saa apurahaa, koska eivät tee täysipäiväisesti PELKÄSTÄÄN taiteilijan töitä ja heiltä evätään apurahan saanti, koska eivät tarvitse koska töitä jo on. Totuus juurikin että tekevät töitä auttaakseen muita ja että pystyvät tekemään taidettaan, että joskus systeemi muuttuisi ja muillakin kun taideperheiden vesoilla on mahdollisuus apurahoihin.

Ja sitten joka tuutista lauotaan ulos näiden itsekeskeisten ihmisten taidetta elämän näennäisestä ”kurjuudesta”.

"Kyllä, apurahan saajat ovat varmasti ansioituneita. Mutta niin olisi kaikki muutkin, jos olisivat saaneet koulutusta ja kannustusta."

Ei kaikista tule taitelijoita, vaikka kuinka tuettaisiin. Vaatii se lahjakkuuttakin.

Naurettavaa kateutta. Taiteilijat ovat raataneet taitonsa eteen.

Onhan se totta että esimerkiksi taideyliopistot ovat aika elitistisiä, mutta eivät ehkä ihan niin pahasti kuin maineensa, ja kyllä niissäkin pidetään ongelmana sitä, että hakijat ja sisäänpääsevät ovat liian samanlaisia (kulttuurinen ja sosio-ekonominen asema). Asialle jopa pyritään tekemään jotain esimerkiksi tekemällä yhteistyötä sellaisten koulujen kanssa, joista ei perinteisesti paljon alalle pyritä, ja ei vain lukioiden ja yläkoulujen kanssa, vaan myös alakoulujen ja jopa päiväkotien kanssa - siinä missä toiset perehtyvät asioihin pienestä pitäen, toiset taas kokevat jo nuorina, etteivät sellaiset jutu "ole heitä varten" ja vanhemmat eivät osaa tai halua kannustaa lapsiaan kehittämään taiteellisia kykyjään.

Toisaalta on myös ymmärrettävää, että taideala ei sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun pyrkivälle mikään erityisen hyvä vaihtoehto, paljon helpompi on kohentaa asemaansa vaikka lääketiedettä opiskelemalla. Taidealallakin voi tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi, toki, mutta siinä ei edes kova työ pelkästään auta, vaan aika paljon riippuu silkasta tuurista, vaikka toki verkostotkin auttavat, ja niitä rakennetaan alan kouluissa jos takana ei ole alalla olevaa perhettä tai sukua. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö koko ajan tulisi uusia eri alojen lahjakkuuksia monenlaisilla taustoilla, taiettä olisi mahdotonta nousta Kontulasta arvostetuksi tekijäksi myös perinteisemmille kulttuurin aloille.

Monivuotisia taiteilija apurahoja ei ole tarjolla kovin paljon, ja tosiaan niitä tapaa kasaantua niille samoille henkilöille, jotka ovat aikaisemmilla apurahoilla työskennellessään päässeet osoittamaan kykynsä, joten ne ovat tässä pullonkaulana. Toisaalta on myös paljon pienempiä apurhoja joilla voi maksaa vaikka gallerian vuokria, hankkia materiaaleja tai vaikka valmistella konserttia, eli niitä ei ole tarkoitettukaan elämiseen vaan vain teosten valmisteluun ja esittelyyn. Suurin osa niistä tulee myös yksityisiltä säätiöiltä, jotka tietenkin rahoittavat niitä toimintoja, joita rahoittamaan ne on perustettu, mutta eivät mitenkään veronmaksajien taskusta (toki eivät itse enimmäkseen maksa veroja).

Varattomammista ja ei-kulttuuritaustoista tuleville kaikkein hankalin kausi on se, kun työtä pitää tehdä vielä omaan laskuun, ennen kuin on sen verran tunnettu että voi päästä apurahojen saajaksi, siinä auttavat varakkaammat ja verkostoituneemmat vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta että esimerkiksi taideyliopistot ovat aika elitistisiä, mutta eivät ehkä ihan niin pahasti kuin maineensa, ja kyllä niissäkin pidetään ongelmana sitä, että hakijat ja sisäänpääsevät ovat liian samanlaisia (kulttuurinen ja sosio-ekonominen asema). Asialle jopa pyritään tekemään jotain esimerkiksi tekemällä yhteistyötä sellaisten koulujen kanssa, joista ei perinteisesti paljon alalle pyritä, ja ei vain lukioiden ja yläkoulujen kanssa, vaan myös alakoulujen ja jopa päiväkotien kanssa - siinä missä toiset perehtyvät asioihin pienestä pitäen, toiset taas kokevat jo nuorina, etteivät sellaiset jutu "ole heitä varten" ja vanhemmat eivät osaa tai halua kannustaa lapsiaan kehittämään taiteellisia kykyjään.

Toisaalta on myös ymmärrettävää, että taideala ei sosiaaliseen ja taloudelliseen nousuun pyrkivälle mikään erityisen hyvä vaihtoehto, paljon helpompi on kohentaa asemaansa vaikka lääketiedettä opiskelemalla. Taidealallakin voi tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi, toki, mutta siinä ei edes kova työ pelkästään auta, vaan aika paljon riippuu silkasta tuurista, vaikka toki verkostotkin auttavat, ja niitä rakennetaan alan kouluissa jos takana ei ole alalla olevaa perhettä tai sukua. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö koko ajan tulisi uusia eri alojen lahjakkuuksia monenlaisilla taustoilla, taiettä olisi mahdotonta nousta Kontulasta arvostetuksi tekijäksi myös perinteisemmille kulttuurin aloille.

Monivuotisia taiteilija apurahoja ei ole tarjolla kovin paljon, ja tosiaan niitä tapaa kasaantua niille samoille henkilöille, jotka ovat aikaisemmilla apurahoilla työskennellessään päässeet osoittamaan kykynsä, joten ne ovat tässä pullonkaulana. Toisaalta on myös paljon pienempiä apurhoja joilla voi maksaa vaikka gallerian vuokria, hankkia materiaaleja tai vaikka valmistella konserttia, eli niitä ei ole tarkoitettukaan elämiseen vaan vain teosten valmisteluun ja esittelyyn. Suurin osa niistä tulee myös yksityisiltä säätiöiltä, jotka tietenkin rahoittavat niitä toimintoja, joita rahoittamaan ne on perustettu, mutta eivät mitenkään veronmaksajien taskusta (toki eivät itse enimmäkseen maksa veroja).

Varattomammista ja ei-kulttuuritaustoista tuleville kaikkein hankalin kausi on se, kun työtä pitää tehdä vielä omaan laskuun, ennen kuin on sen verran tunnettu että voi päästä apurahojen saajaksi, siinä auttavat varakkaammat ja verkostoituneemmat vanhemmat. 

Hyvää pohdintaa tässä ja koko ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä, apurahan saajat ovat varmasti ansioituneita. Mutta niin olisi kaikki muutkin, jos olisivat saaneet koulutusta ja kannustusta."

Ei kaikista tule taitelijoita, vaikka kuinka tuettaisiin. Vaatii se lahjakkuuttakin.

Joku viisas on joskus todennut, että kaikki ovat neroja omalla alallaan.

Kaikille ei vaan suoda olosuhteita, joita nero kaipaa. 

Apurahoja ei pitäisi myöntää lainkaan.

Lähinnä inhottaa nämä vuosikausia yhteiskuntaa kupanneet kissantappajat teemumäet, joille ei tulisi mieleenkään maksaa tukiaan yhteiskunnalle osallistumalla sadon istutukseen ruokahuollon varmistamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Apurahoja ei pitäisi myöntää lainkaan.

Lähinnä inhottaa nämä vuosikausia yhteiskuntaa kupanneet kissantappajat teemumäet, joille ei tulisi mieleenkään maksaa tukiaan yhteiskunnalle osallistumalla sadon istutukseen ruokahuollon varmistamiseksi.

Täysin samaa mieltä!

Tulee heti mieleen joukko lukemattomia muita "taiteilijoita".

Lähinnä näillä apurahoilla tuetaan näiden ihmisten mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa kateutta. Taiteilijat ovat raataneet taitonsa eteen.

Raataminen on ehkä vähän väärä termi kuuvaamaan näitä kulahtaneiden setämiesten piperrystä.

Ratkaisuehdotus (Laura Lehenkari, Taiteilijoiden eriarvoisuus 2018):

"Taiteilijoiden riippuvuuden vähentäminen tukijärjestelmistä edellyttäisi, että muita toimeentulon lähteitä olisi saatavilla. Tämä tarkoittaa kuvataiteilijoiden kohdalla tilausten ja muiden työtilaisuuksien lisäksi toimivia taiteen markkinoita. Kuvataiteen näkyvyys esimerkiksi lehtien palstoilla on vähentynyt ja uutisoinnin taso muuttunut. Tällä hetkellä sekä apurahajärjestelmä että markkinat ovat voimakkaasti tähtikeskeisiä, eivätkä palvele kuin pientä taiteilijajoukkoa.

Markkinoiden piristämiseksi on usein ehdotettu yritysten ja yksityisten henkilöiden taidehankintojen tukemista verohelpotuksin. Tanskassa yritysten taidehankinnat ovat verovapaita ja muutos vaikutti siellä taidemarkkinoihin myönteisesti.

Perustulo vapauttaisi luovaa energiaa myös muiden kuin taiteilijoiden kohdalla. Taiteilijoille perustulo voisi luoda tasa-arvoisemman lähtökohdan taiteen tekemiselle ja lopettaisi taiteilijoiden skitsofreenisen kaksoisroolin byrokratian ja taidemaailman välissä. Yksi käytännön toimi voisi olla myös esimerkiksi YEL-vakuutusvelvollisuuden alarajan nostaminen, joka helpottaisi myös muiden pienituloisten yrittäjien asemaa."

Huomasin netistä, että joulukuussa 2020 on myönnetty avustus "taiteilijalle" joka on kylläkin vuosia tehnyt työtä parantajana.

Hänen sivuillaan on kanavoituja kuvia sekä esimerkkejä sanoilla leikkimisestä. Pitää myös henkisiä kursseja.

Hänellä on puhelinpalvelu johon voi soittaa, jos ahdistaa ja masentaa. Maksaa vain 1 euroa minuutti.

Käyttää itsestään mm. valmentaja, mentori, opettaja, taiteilija, esiintyjä sekä myös terapeutti-nimitystä. Mitään oikeaa terveydenhoitoalan koulutusta ei hänellä ole.

Yhtään kirjaakaan hän ei ole kirjoittanut, mutta netistä löytyy jotain älypuhelimella kuvattuja videoita joissa esittää jonkun tanssin.

Kiinnostaisi tietää millä perusteella hän on avustuksen itselleen saanut?