Onko teistä ok, että päiväkodin hoitaja pitelee lasta kädestä kiinni jos lapsi ei tottele?

Vierailija kirjoitti:

Mutta tosiasia on se, että mitä korkeampi pedagoginen koulutus työntekijällä on (sukupuolesta riippumatta), sitä paremmin hän osaa tukea lapsen tunnetaitoja.

Ainakaan näistä tunnetaidoista ei kukaan puhunut vielä muutama vuosi sitten, ei edes keltot. Joten niitäkö varten sitten tuli nämä uudet koulutusvaatimukset, missä sosionomi ei enää kelpaa. Hmm....

Minusta ihan hyvin pärjättiin ilmankin "tunnetaitoja".

Annetaan niiden penskojen sitten vain hakata toisiaan/hoitajia/vanhempia/mummoja/ketä vaan ja lässytetään että soo soo, ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun kannattaa mennä kokeilemaan työtä päiväkodissa. Muista ettet rajoita missään tilanteessa lapsen vapautta toteuttaa itseään. Et edes vaikka lapsi löisi kaveria lapiolla päähän ja heittäisi sen jälkeen vihaisen hoitajan päälle hiekkaa. Katsele vain hymyssä suin kuinka vapaa villivarsa juoksee tekemään seuraavan pirullisen temppunsa.

Lapseen käsiksi käyminen ei kuitenkaan ole järkevä ratkaisu.

Mielestäni vilkkaille tai "häiriintyneille" pitäisi olla oma ryhmä.

Entä sitten kun tuo kullannuppu menee kouluun ja myöhemmin työelämään?

Vierailija kirjoitti:

Annetaan niiden penskojen sitten vain hakata toisiaan/hoitajia/vanhempia/mummoja/ketä vaan ja lässytetään että soo soo, ei saa.

Ammattitaitoinen varhaiskasvattaja hoitaa nuo tilanteet "puhejudolla". Ts. mitään oikeaa tarvetta loukata lapsen oikeuksia tai ylipäätään antaa lapselle huonoa esimerkkiä toisten ihmisten koskemattomuuteen puuttumista koskien ei ole.

Jos lapsi on väkivaltainen mielestäni voi rauhallisesti selittäen pitää kiinni.

Anteeksi mitä? Siis onko tämä koko ketju jotain trollia vai eikö lasta oikeasti saa pitää käsikynkässä? Minusta tuo kuulostaa todella rauhanomaiselta tavalta pitää lapsi hetki aisoissa. Mitä siinä tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Ei herranjumala mitä päänsilittelyä tämä nykymeno on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin otan kädestä kiinni temppuilevan lapsen ja vien syrjemmälle. Siinä sitten jutellaan yhdessä, että mikä harmitti ja käydään asia yhdessä läpi. Yleensä lapsi jo ihan rauhallinen ja juttelee hoitajalle. En tiennyt edes ettei näin saa tehdä. Jos alkaa rimpuilemaan, menee hetkeksi penkille istumaan ja rauhoittuu. Sitten jutellaan uudestaan.

En täyttelen mitään papereita. Tää maailma on ihan hullu välillä.

Pph

Mietipä, että ihan samalla lailla kauhisteltiin silloin aikanaan, kun ruumiillinen kuritus kiellettiin. "Ihan hullu maailma jos edes tukistaa ei saa" jne.

Maailma menee eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tosiasia on se, että mitä korkeampi pedagoginen koulutus työntekijällä on (sukupuolesta riippumatta), sitä paremmin hän osaa tukea lapsen tunnetaitoja.

Ainakaan näistä tunnetaidoista ei kukaan puhunut vielä muutama vuosi sitten, ei edes keltot. Joten niitäkö varten sitten tuli nämä uudet koulutusvaatimukset, missä sosionomi ei enää kelpaa. Hmm....

Minusta ihan hyvin pärjättiin ilmankin "tunnetaitoja".

Tuon pitkän kommentin tunnetaitoineen kirjoitti vuonna 2013 sosionomiksi valmistunut henkilö, joka suoritti osana sosiaalialan koulutusta varhaiskasvatuksen opinnot ja työskenteli pätevänä opettajana päiväkodissa viisi vuotta ennen alanvaihtoa ja jatko-opintoja. 

Ongelma taitaa olla se, että kun fyysistä väkivaltaa lasta kohtaan ei saa enää kasvatuskeinona käyttää, monet aikuiset, joita on kuritettu lapsena, eivät oikein tiedä, mitä ne nykyajan sallitut rajoituskeinot ovat. Jotkut tulkitsevat niin, että kun lasta ei saa pahoinpidellä, lasta ei saa rajoittaa ollenkaan.

Fyysinenkin rajoittaminen on kuitenkin sallittua. Lapsesta voi pitää kiinni, lasta voi "huudattaa" ja lapselle voi asettaa rajoja kieltämällä, torumalla ja puhumalla jämäkästi. Lapselle huutamisen ei ole todettu tehoavan. Tottelematon lapsi kuitenkin tarvitsee välillä selkeän viestin, että kaappi seisoo tässä. Tuolla "huudattamisella" tarkoitan, että lapselta voi kieltää asioita, vaikka lapsi saisikin siitä raivarit. On ihan tyypillistä, että lapsi, joka on tottunut määräämään, saa raivareita, kun aikuiset ryhtyvät määräämään. Sen vuoksi lapsia pitää pitkäjänteisesti opettaa siihen, että aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Vaikka toiminnan päiväkodissakin pitäisi olla lapsilähtöistä, sen on oltava aikuisjohtoista. 

Onneksi omat lapset on pph:lla missä maalaisjärki on vielä sallittua. Esikoinen on sen verran haastava uhmaikäinen, että pelottaa miten sen kanssa pärjäisi kotona jos päivähoidossa ainoa reaktio pahimpaankin temppuiluun olisi "soo soo".

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla se, että kun fyysistä väkivaltaa lasta kohtaan ei saa enää kasvatuskeinona käyttää, monet aikuiset, joita on kuritettu lapsena, eivät oikein tiedä, mitä ne nykyajan sallitut rajoituskeinot ovat. Jotkut tulkitsevat niin, että kun lasta ei saa pahoinpidellä, lasta ei saa rajoittaa ollenkaan.

Fyysinenkin rajoittaminen on kuitenkin sallittua. Lapsesta voi pitää kiinni, lasta voi "huudattaa" ja lapselle voi asettaa rajoja kieltämällä, torumalla ja puhumalla jämäkästi. Lapselle huutamisen ei ole todettu tehoavan. Tottelematon lapsi kuitenkin tarvitsee välillä selkeän viestin, että kaappi seisoo tässä. Tuolla "huudattamisella" tarkoitan, että lapselta voi kieltää asioita, vaikka lapsi saisikin siitä raivarit. On ihan tyypillistä, että lapsi, joka on tottunut määräämään, saa raivareita, kun aikuiset ryhtyvät määräämään. Sen vuoksi lapsia pitää pitkäjänteisesti opettaa siihen, että aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Vaikka toiminnan päiväkodissakin pitäisi olla lapsilähtöistä, sen on oltava aikuisjohtoista. 

Juuri näin.

Ei ole ihme että nykyajan lapsista tulee "mimosa" joka on yliherkkä, itsekäs ja jopa narsisti. Vastoinkäymisen kohdatessa juostaan lääkäriin ku mullon niinku masennus tai jotain...

Vierailija kirjoitti:

Ongelma taitaa olla se, että kun fyysistä väkivaltaa lasta kohtaan ei saa enää kasvatuskeinona käyttää, monet aikuiset, joita on kuritettu lapsena, eivät oikein tiedä, mitä ne nykyajan sallitut rajoituskeinot ovat. Jotkut tulkitsevat niin, että kun lasta ei saa pahoinpidellä, lasta ei saa rajoittaa ollenkaan.

Fyysinenkin rajoittaminen on kuitenkin sallittua. Lapsesta voi pitää kiinni, lasta voi "huudattaa" ja lapselle voi asettaa rajoja kieltämällä, torumalla ja puhumalla jämäkästi. Lapselle huutamisen ei ole todettu tehoavan. Tottelematon lapsi kuitenkin tarvitsee välillä selkeän viestin, että kaappi seisoo tässä. Tuolla "huudattamisella" tarkoitan, että lapselta voi kieltää asioita, vaikka lapsi saisikin siitä raivarit. On ihan tyypillistä, että lapsi, joka on tottunut määräämään, saa raivareita, kun aikuiset ryhtyvät määräämään. Sen vuoksi lapsia pitää pitkäjänteisesti opettaa siihen, että aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Vaikka toiminnan päiväkodissakin pitäisi olla lapsilähtöistä, sen on oltava aikuisjohtoista. 

Jotta tästä nykyajan pöyristymiskulttuurista päästäisiin eroon, niin ainoa mahdollisuus taitaa olla se, että ruumiillisesta kurituksesta tehdään uudelleen laillista. Se nimittäin olisi selkeä linjaus valtiovallalta sen suhteen, että kurinpito lapsille on hyödyksi, eikä suinkaan joku mistä pitää koko ajan pöyristyä ja pyrkiä löytämään haittapuolia.

Valtava itkupotkuraivari siitä tietysti syntyisi kaiken maailman nykymuodin omaksuneiden "kasvatusasiantuntijoiden" ja ties minkä "ihmisoikeusjärjestöjen" suunnalta, mutta eiköhän se olisi sen arvoista. Ilman sitä nimittäin tilanne on kohta se, että kaikki kurinpitokeinot on kohta viety, ja ainoa mitä saa tehdä tai sanoa on se klassinen "soo soo". Jäähyjen ja arestien käyttömahdollisuus on jo käytännössä viety, ja seuraavana pöyristyjien kieltolistalla taitaa olla tämä kiinnipitely.