Olen liian omituinen

Vierailija kirjoitti:

Monesti tulee mieleen täälläkin näitä "Olen outo" -tyyppisiä aloituksia lukiessa, että vika ei välttämättä ole lainkaan aloittajan omituisuudessa vaan siinä, että normaalin käsite on itse asiassa todella kapea. Ja kuten eräs kirjoittaja hyvin totesi tässä ketjussa, kaiken pitäisi olla joka hetki niin hirveän normaalia. Kun mietin oman tuttavapiirini ihmisiä, jotka leimaavat herkästi toisen oudoksi, niin heille on yhteistä sellainen tietty neuroottisuus. Koko ajan ollaan huolissaan siitä, että miltäköhän mä nyt näytän ja mitähän noi musta aattelee ja onko noloa, jos x/y/z. He myös kokevat, että heillä on vähän niin kuin velvollisuus ojentaa ja opastaa ihmisiä, jotka ovat heidän mielestään outoja. Kaikkien ja kaiken heidän ympärillään pitäisi sopia tiettyihin raameihin tai muuten he ahdistuvat.

Toinen tyypillinen piirre heille on taipumus yksinkertaistaa asioita ja joko kyvyttömyys tai haluttomuus pohtia motiiveja jonkun ihmisen käytöksen takana. He esimerkiksi saattavat leimata sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivän ihmisen autistiksi ja ottaa toisten ihmisten itseironiset heitot aivan tosissaan ja sitten suuttua heille. Monilla heistä on paperinukkemaisen ohut ja yksiulotteinen ihmiskuva ja he pitävät omituisuutena ihan normaalia ihmisyyteen kuuluvaa monimuotoisuutta, vaikkapa sitä, että metallimusiikin ystävä pitää kovasti myös pienistä kissanpennuista. Tiivistettynä: jos ihminen ei kaikilta osin mahdu siihen hänelle varattuun kapeaan lokeroon, hän on outo.

Näinpä. Tuttavani on jatkuvasti kuin yli viritetty hilleri, joka vääntää naamaansa ja eleitään, hymyilee, nyökyttelee kuin kameleontti miellyttääkseen kaikkia, ehkä harjoiteltuja maneereita. Ei mene ulos jos ei ole meikannut ja laittautunut. Sitten halveksuu tuntemattomiakin ulkonäön ja elekielen mukaan.

Yliviritetty hilleri :D Kiitos. Ehkä pystyn suhtautumaan jatkossa kevyemmin tällaisiin leimaajiin ja oudoksujiin, kun ajattelen heidän olevan vaan vähän sellaisia yliviritettyjä hillereitä :D

Jos on kavereita tai fiksuja sukulaisia, voisi kysyä heiltä. Jos ei ole, niin jotain voi olla vialla, ja siitä voisi lähteä liikkeelle etsiessään vastauksia.

Kivahan se on julistaa outouden ilosanomaa, mutta jos tilanne johtaa yksinäisyyteen ja epävarmuuteen, niin pitäisihän tilannetta yrittää helpottaa.

Ihmisillä on nykyisin niin suppeat piirit ja vähän kanssakäymistä muutenkin, niin moni outous on kertakaikkiaan harjaantumattomuutta ja näkökulman kapeutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos on kavereita tai fiksuja sukulaisia, voisi kysyä heiltä. Jos ei ole, niin jotain voi olla vialla, ja siitä voisi lähteä liikkeelle etsiessään vastauksia.

Kivahan se on julistaa outouden ilosanomaa, mutta jos tilanne johtaa yksinäisyyteen ja epävarmuuteen, niin pitäisihän tilannetta yrittää helpottaa.

Ihmisillä on nykyisin niin suppeat piirit ja vähän kanssakäymistä muutenkin, niin moni outous on kertakaikkiaan harjaantumattomuutta ja näkökulman kapeutta.

Miten sillä oudolla on kapea näkökulma?

Miellän itseni oudoksi ja hyväksyn kaikki ehdoitta.

Mutta minua ei ole aina hyväksytty.

Työyhteisössä on tietty auktoriteetti jota ei voi vähätellä.

Oletko rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Työyhteisössä on tietty auktoriteetti jota ei voi vähätellä.

Mistä keksit että ns oudot ja yleensä omissa oloissaan viihtyvät tunnolliset työntekijät vähättelevät auktoriteetteja??

Meidät on töissä poikkeustilan takia jaettu eri tilaan. Paikalla ei ole esimiehiä ja vallalla on oikea sirkus. Musiikin kuuntelu ja nokittelu. Jos sanon vastaan olen se outo, koska pahin häirikkö on myös kunnon ass kisser..

Olen siis se "hankala" vaikka tekisin mielummin töitä kun leikkisin lastentarhaa.🙄

Vierailija kirjoitti:

Meidät on töissä poikkeustilan takia jaettu eri tilaan. Paikalla ei ole esimiehiä ja vallalla on oikea sirkus. Musiikin kuuntelu ja nokittelu. Jos sanon vastaan olen se outo, koska pahin häirikkö on myös kunnon ass kisser..

Olen siis se "hankala" vaikka tekisin mielummin töitä kun leikkisin lastentarhaa.🙄

Minusta on alkanut tuntua, että suurin osa "oudoista" ihmisistä on itse asiassa sosiaalisesti täysin normaaleja, ehkä jopa keskivertoa kehittyneempiä ja osaavat luovia asianmukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Se "outous" tulee lähinnä siitä, että kyseistä ihmistä on niin paljon lytätty, nolattu, kyseenalaistettu ja jopa avoimesti vihattu, että hän ei enää uskalla luottaa itseensä eikä siihen, että tietäisi miten missäkin tilanteessa on paras toimia. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä sitten sosiaalisena jäykkyytenä, hermostuneisuutena, hyperaktiivisuutena tai huomattavana vetäytymisenä, omiin ajatuksiin vaipumisena, kykenemättämyytenä reagoida asianmukaisesti esim. työkaverin kysymykseen jne. Harva ihminen kuitenkaan edes tulee ajatelleeksi, että kyseinen henkilö ei välttämättä ole lainkaan oikeasti sellainen vaan leimaa hänet sen kummin asiaa miettimättä omituiseksi.

Tästä päästiinkin sitten asian ytimeen, eli jos on jatkuvasti saanut kuulla olevansa "outo", niin siitä tulee helposti itseään ylläpitävä noidankehä. Sen vuoksi olisi tärkeää, että kukaan ei tällaisia määritteitä ottaisi osaksi omaa identiteettiään, sillä siitä ei ole mitään apua. Rakentavaa kritiikkiä toki pitää pystyä ottamaan vastaan mutta tokaisu "sä oot outo" ei ole rakentavaa kritiikkiä vaan perusteetonta persoonaan menemistä. Oletteko muuten huomanneet, että nämä "sä oot outo/tyhmä/hassu/ärsyttävä" -juttujen hokijat eivät koskaan perustele sanomaansa? Jos heiltä kysyykin perustelua sille, miksi he väittävät niin, vastaukseksi saa korkeintaan jotain "hihi, no emmä tiiä, oot vaan". Eli he itsekin haluavat vain saada toisen epävarmaksi ja/tai purkaa omaa ärsyyntymistään. Sillä ei ole palautteen kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidät on töissä poikkeustilan takia jaettu eri tilaan. Paikalla ei ole esimiehiä ja vallalla on oikea sirkus. Musiikin kuuntelu ja nokittelu. Jos sanon vastaan olen se outo, koska pahin häirikkö on myös kunnon ass kisser..

Olen siis se "hankala" vaikka tekisin mielummin töitä kun leikkisin lastentarhaa.🙄

Minusta on alkanut tuntua, että suurin osa "oudoista" ihmisistä on itse asiassa sosiaalisesti täysin normaaleja, ehkä jopa keskivertoa kehittyneempiä ja osaavat luovia asianmukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Se "outous" tulee lähinnä siitä, että kyseistä ihmistä on niin paljon lytätty, nolattu, kyseenalaistettu ja jopa avoimesti vihattu, että hän ei enää uskalla luottaa itseensä eikä siihen, että tietäisi miten missäkin tilanteessa on paras toimia. Ulkopuolisille se voi näyttäytyä sitten sosiaalisena jäykkyytenä, hermostuneisuutena, hyperaktiivisuutena tai huomattavana vetäytymisenä, omiin ajatuksiin vaipumisena, kykenemättämyytenä reagoida asianmukaisesti esim. työkaverin kysymykseen jne. Harva ihminen kuitenkaan edes tulee ajatelleeksi, että kyseinen henkilö ei välttämättä ole lainkaan oikeasti sellainen vaan leimaa hänet sen kummin asiaa miettimättä omituiseksi.

Tästä päästiinkin sitten asian ytimeen, eli jos on jatkuvasti saanut kuulla olevansa "outo", niin siitä tulee helposti itseään ylläpitävä noidankehä. Sen vuoksi olisi tärkeää, että kukaan ei tällaisia määritteitä ottaisi osaksi omaa identiteettiään, sillä siitä ei ole mitään apua. Rakentavaa kritiikkiä toki pitää pystyä ottamaan vastaan mutta tokaisu "sä oot outo" ei ole rakentavaa kritiikkiä vaan perusteetonta persoonaan menemistä. Oletteko muuten huomanneet, että nämä "sä oot outo/tyhmä/hassu/ärsyttävä" -juttujen hokijat eivät koskaan perustele sanomaansa? Jos heiltä kysyykin perustelua sille, miksi he väittävät niin, vastaukseksi saa korkeintaan jotain "hihi, no emmä tiiä, oot vaan". Eli he itsekin haluavat vain saada toisen epävarmaksi ja/tai purkaa omaa ärsyyntymistään. Sillä ei ole palautteen kanssa mitään tekemistä.

No jostainhan sen kierteen on pitänyt alkaa.

Onpas myötähävettävä ketju.

Suurin osa ihmisistä ei ole hirvittävän fiksuja. Nämä ihmiset pitävät tiukasti kiinni tietyistä käytösnormeista ja -tavoista, joiden toteuttamisen perusteella määrittelevät onko vastapuoli uhka vai ok. Jos siitä normista vähänkin poikkeaa on outo. Ison lauman syrjiminen saa yksittäisen ihmisen tuntemaan olonsa oudoksi. Vaikka saattaa itseasiassa olla vain luovempi, älykkäämpi, idearikkaampi kuin se iso osa ihmisiä. Summa summarum ei kannata kiinnittää liikaa huomiota massan käsityksiin. Syrjiminen on heille selviytymiskeino, ja massaan sulaminen sekä "normaalius" elinehto. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja hymy päälle.

Se että joku sanoo sulle tollasen päin naamaa, on itse outo ja haluaa satuttaa. Anna siis mennä toisesta sisään toisesta ulos ja tuo ilkeä ihminen kylmän rauhallisesti ignoreen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei ole hirvittävän fiksuja. Nämä ihmiset pitävät tiukasti kiinni tietyistä käytösnormeista ja -tavoista, joiden toteuttamisen perusteella määrittelevät onko vastapuoli uhka vai ok. Jos siitä normista vähänkin poikkeaa on outo. Ison lauman syrjiminen saa yksittäisen ihmisen tuntemaan olonsa oudoksi. Vaikka saattaa itseasiassa olla vain luovempi, älykkäämpi, idearikkaampi kuin se iso osa ihmisiä. Summa summarum ei kannata kiinnittää liikaa huomiota massan käsityksiin. Syrjiminen on heille selviytymiskeino, ja massaan sulaminen sekä "normaalius" elinehto. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja hymy päälle.

No jo on selitykset...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei ole hirvittävän fiksuja. Nämä ihmiset pitävät tiukasti kiinni tietyistä käytösnormeista ja -tavoista, joiden toteuttamisen perusteella määrittelevät onko vastapuoli uhka vai ok. Jos siitä normista vähänkin poikkeaa on outo. Ison lauman syrjiminen saa yksittäisen ihmisen tuntemaan olonsa oudoksi. Vaikka saattaa itseasiassa olla vain luovempi, älykkäämpi, idearikkaampi kuin se iso osa ihmisiä. Summa summarum ei kannata kiinnittää liikaa huomiota massan käsityksiin. Syrjiminen on heille selviytymiskeino, ja massaan sulaminen sekä "normaalius" elinehto. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja hymy päälle.

No jo on selitykset...

Googlaa ihmisen evoluutio, laumaeläimen käytös.

Vierailija kirjoitti:

Onpas myötähävettävä ketju.

Ei minusta. Ketjussahan on poikkeuksellisen monta myötätuntoista.

Häpeä on muuten henkilökohtainen tunne, ei kenenkään pidä hävetä toisen puolesta. Ei myöskään voi vihata tai rakastaa toisen puolesta. Sama pätee trendi-ilmiöön "myötähäpeä" (second hand embarrassment), jossa on empaattinen sivumerkitys. Sekin on vain omien tiedostamattomien tunteidensa ulkoistamista muille.