Lue keskustelun säännöt.
Asiat jotka vaikuttavat kivoilta, mutta eivät ole sitä todellisuudessa
Omalta osalta pitää kyllä sanoa tohvelit. Sitä ajattelee, että olisi ihanaa ja mukavaa tallustella kotosalla tohveleissa, mutta oikeasti ne vaan ärsyttää ja hiostaa. Mulla on vielä sellaiset tohvelit, joiden pohjat narisee raivostuttavasti kävellessä :(
Kommentit (1555)
Vierailija kirjoitti:
Tinder deittailu ja naiset siellä. Kaikilla tapaamillani monta miestä kierrossa samaan aikaan tai ei vastata viesteihin kunnolla ollenkaan. Suurella osalla ei mitään kuvausta biossa itsestään muuta kuin some nimimerkki. Sitten kun nähty ei osata keskustella ja ei omata mielipiteitä mihinkään ja sitten ihmetellään miksei homma toimi. Ei myöskään kyetä filosofiointiin ja syvällisempiin aiheisiin.
Itse kun haluan tutustua kiinnostavaan naiseen tinderissä niin en silloin juttele muille saati kerää lisää uusia osumia vaan keskityn siihen yhteen ja katson mitä siitä tulee. Tämä tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa todella monelle...
-pettynytmies
Täällä kans huonoja kokemuksia tinderistä. Miesprofiililla se on ihan sama kuin lottoa pelaisi. Naisilla kymmeniä ja kymmeniä osumia ja miehenä pitäs maksaa ja ostaa maksullisia boosteja että profiilis ees näkyy.... Paskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot munat. Näyttää kiihottavalta mutta sattuu :(
No varmasti sattuu, jos yrität tunkea peniksen lisäksi sisään myös kivekset (= kutsutaan yleisesti muniksi). Ehkä tässä olisi syytä arvioida uudelleen mitä on järkevää tehdä.
Muna = kulli.
Vierailija kirjoitti:
Koiran omistaminen. Ensinnäkin ikävöivän pennun kanssa pitää valvoa yöt. Sitten se se pitää kouluttaa sisäsiistiksi. Punkit pitää muistaa nyppiä tai sängystä löytyy ikävä yllätys. Sama miten sataa vettä, on paukkupakkanen tai flunssa päällä niin koira pitää viedä aamupissille, päiväpissille ja iltapissille.
Ja jos asuu kerrostalossa, koira takuulla haukkuu rappukäytävässä liikkujille ja sitten sinä olet se p""ska naapuri jonka rakki räkyttää.
Joo, kaukana mielikuvista miten kirmaat Lassien kanssa aurinkoisella niityllä.
Tämä! Ja lisäksi kun koirasta on seuraa jotain 15 vuotta. Todellisuus: ensimmäiset kaksi vuotta koulutat tavoille, seuraavat ehkä viisi vuotta on se reipas seuralainen ja sitten alkaa vanhuuden vaivat ja eläinlääkärissä juokseminen. Viimeiset pari vuotta mietit onko jo aika viedä piikille vai vieläkö laitat raha eläinlääkärin yrityksiin pitää koira elävien kirjoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot munat. Näyttää kiihottavalta mutta sattuu :(
No varmasti sattuu, jos yrität tunkea peniksen lisäksi sisään myös kivekset (= kutsutaan yleisesti muniksi). Ehkä tässä olisi syytä arvioida uudelleen mitä on järkevää tehdä.
No kyllä ihan se iso peniskin sattuu, jos on itse pieni.
Avoauto tai sporttiauto kovalla alustalla jne. Sup/purjelauta, nurmikko pihalla, pienet "apukoneet"yms.keittiössä. rahan lainaaminen. Kännääminen tolkuttomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunismi ja aika moni muukin -ismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minigolf. Kuulostaa kivalta aktiviteetilta, todellisuudessa siellä radalla joko paahdutaan helteessä tai palellaan. Koko ajan oman vuoron odottelua ja kyykkimistä pallon perässä. Ärsyttävää roudausta, kun siirryttävä koko ajan eteenpäin pallon, kynän ja pistetaulukon, oman juoman ja käsilaukun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran omistaminen. Ensinnäkin ikävöivän pennun kanssa pitää valvoa yöt. Sitten se se pitää kouluttaa sisäsiistiksi. Punkit pitää muistaa nyppiä tai sängystä löytyy ikävä yllätys. Sama miten sataa vettä, on paukkupakkanen tai flunssa päällä niin koira pitää viedä aamupissille, päiväpissille ja iltapissille.
Ja jos asuu kerrostalossa, koira takuulla haukkuu rappukäytävässä liikkujille ja sitten sinä olet se p""ska naapuri jonka rakki räkyttää.
Joo, kaukana mielikuvista miten kirmaat Lassien kanssa aurinkoisella niityllä.
Tämä! Ja lisäksi kun koirasta on seuraa jotain 15 vuotta. Todellisuus: ensimmäiset kaksi vuotta koulutat tavoille, seuraavat ehkä viisi vuotta on se reipas seuralainen ja sitten alkaa vanhuuden vaivat ja eläinlääkärissä juokseminen. Viimeiset pari vuotta mietit onko jo aika viedä piikille vai vieläkö laitat raha eläinlääkärin yrityksiin pitää koira elävien kirjoissa.
No just. Et taida välittää eläimistä yhtään, kun noin negatiivisesti mietit. Koirahan on mitä mainioin lemmikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltatähti. Ehdit jo unohtaa kuinka rankkaa raskaus ja vauva-aika ovat. Pian huomaat taistelevasi uhmaikäisen, teini-ikäisen ja omien esivaihdevuosioireidesi kanssa.
Kukaan ystäväsi ei ole enää samassa elämänvaiheessa, he eivät jaksa enää miettiä kanssasi lastenvaatteiden ihmeellistä maailmaa tai päivitellä päiväkotirumbaa. He ovat jo uudessa vaiheessa jossa on aikaa itselle kun sinä vajoat vaippavuoreen.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Ei ole kiva olla rikas.
sama..aina vuosia haaveili että olispa rahaa enemmän tai paljon, ei tää ny niin ihmeellistä olekaan. ehkä se jatkuva ressi lähti raha-asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ura kirjailijana. Minusta tulee seuraava Laila Hietaniemi tai Leena Lehtolainen. Rahaa, mainetta, Finlandia-palkinto ja siitä sitten ajan kanssa Nobel-palkinto. Nimeni tulee olemaan jokaisen kirjakaupan ja kirjaston hyllyssä.
Todellisuudessa varmaan 90 % kirjailijoista on täysin yleisölle tuntemattomia. Jos kirjoitat taiteellisen kirjan, sitä kehutaan arvosteluissa ja myydään tuhat kappaletta. Jos kirjoitat hömppää, jota itse inhoat, saat isot myyntiluvut mutta huonot arvostelut. Niiden välillekin mahtuu jotain, mutta moni joutuu valitsemaan joko tai. Eivätkä ne kaikki Leena Lehtolaisen kirjatkaan niin hienoja ole, kun niitä nyt lukee uudestaan.
Ennen kaikkea lukemisesta ja kirjoittamisesta katoaa se elämys, kun se on työtä. Joka sanaa ruoditaan ja mietitään moneen kertaan. Inspiraatio kestää pari viikkoa, työ kirjan parissa vuoden. On vaan pakotettava itsensä kirjoittamaan, vaikka tietää ettei sitä moni lue.
No, lähes kaikki urat ovat ankeampia kuin kuvittelisi, mutta taideammateissa se tuntuu vielä pahemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ura kirjailijana. Minusta tulee seuraava Laila Hietaniemi tai Leena Lehtolainen. Rahaa, mainetta, Finlandia-palkinto ja siitä sitten ajan kanssa Nobel-palkinto. Nimeni tulee olemaan jokaisen kirjakaupan ja kirjaston hyllyssä.
Todellisuudessa varmaan 90 % kirjailijoista on täysin yleisölle tuntemattomia. Jos kirjoitat taiteellisen kirjan, sitä kehutaan arvosteluissa ja myydään tuhat kappaletta. Jos kirjoitat hömppää, jota itse inhoat, saat isot myyntiluvut mutta huonot arvostelut. Niiden välillekin mahtuu jotain, mutta moni joutuu valitsemaan joko tai. Eivätkä ne kaikki Leena Lehtolaisen kirjatkaan niin hienoja ole, kun niitä nyt lukee uudestaan.
Ennen kaikkea lukemisesta ja kirjoittamisesta katoaa se elämys, kun se on työtä. Joka sanaa ruoditaan ja mietitään moneen kertaan. Inspiraatio kestää pari viikkoa, työ kirjan parissa vuoden. On vaan pakotettava itsensä kirjoittamaan, vaikka tietää ettei sitä moni lue.No, lähes kaikki urat ovat ankeampia kuin kuvittelisi, mutta taideammateissa se tuntuu vielä pahemmalta.
Kyllä kirjailijan työ on unelmatyö sille kirjailijalle, mutta vaativaa hommaa. Kevyttä siitä tekee vaan se, ettei tarvi ehkä kotoa poistua kirjoittaessa. Ja joillakin se, että on niin kova hinku kirjoittaa.
Mutta kun iskee väsymys tai inspiraatio keskeytyy, ei voi huikata kenellekään, että tulisitko jeesaamaan.
Vaikuttaa kivalta mun lä*** työtoveri, mutta on melkoinen takinkääntäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ompelu. Osaan kyllä ihan hyvin, mutta suurin osa työvaiheista on todella tylsää; kankaiden esipesu ja silitys, kaikkien koneiden ja välineiden kaivelu kaapeista,kaavojen piirtäminen, kankaiden leikkaaminen, nuppineulaaminen...itse ompelu, saumurilla etenkin on ihan jees ja onnistunut lopputulos palkitsee. Mutta suurin osa tuosta hommasta on vaan niin tympeää että ei jaksa enää.
Kaikissa hommissa tosiaan kypsyttää pakolliset alkuvalmistelut, kun ei pääse vielä tekemään sitä pääasiaa, eikä näe työn edistymistä. Silti ne on pakko tehdä, tai muuten on lopputuloksiin sutta ja sekundaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkustaminen lasten kanssa.
No ei kyllä varmaan KUKAAN ole kuvitellut tätä kivaksi?
Jaa. Kyllä minusta on mukava matkustaa lasten kanssa.
Ei tosin olla matkustettu silloin kovin pitkälle, kun lapset olivat ihan pieniä. Enkä ymmärrä miksi niiden 2 ja 4- vuotiaiden kanssa pitää lentää toiselle puolelle maapalloa. Se ei välttämättä ole kivaa kellekään. Ei edes niille kanssa matkustajille esim. lentokoneessa... Nähty ja kuultu on (ei omat lapset).
Me ollaan reissattu pari kertaa afrikassa siten, että mukana on ollut ekalla kerralla 1v 4kk ikäinen lapsi, ja tokalla kerralla 2,5 v, 5v ja 7v.
Ei näistä kukaan ole kiljunut koneessa, ja kaikki mennyt hyvin paikan päälläkin. Kivaa oli kaikilla. Tietysti on tehty myös pienempiä reissuja lähemmäs. Mutta meillä onkin kivat lapset, jotka on opetettu uskomaan puhetta, vaikka yksi on vielä erityinen.
Mää en tajua kuka lähtee noin pienten lasten kanssa Afrikkaan, ei saakeli oikeasti. Itse olen matkustanut Antarktista lukuunottamatta jokaisella mantereella, on ollut välissä jotain pikkuisen hasardejakin virityksiä kun ei ole ihan tullut ajatelleeksi kaikkia riskejä, mutta siihen olen vetänyt rajan että lapsia en riskeeraa. Eihän noin nuorelle voi mitään malarialääkitystä aloittaa ja aika rohkeaa ajatella että pystyisi suojamaan lasta niin ettei yksikään hyttynen pääse pistämään. Pari kaveria sairastanut malarian Afrikassa ja mieheni sairasti tosi pahan denguen, ja olisi kyllä ollut aivan hirveää jos kyseessä olisi ollut oma lapsi. Tuohon sitten päälle ne kaikki kolerat ym. mitä siellä voi myös saada, mieheni sai koleran viiden tähden hotellista. Mutta jokainen tyylillään, ei haittaa minua kun ei ole omat lapset kyseessä.
Miksi selität höpöjä? Milläs luulet, että Afrikassa lapsia lääkitään, jos malaria iskee? Ihan sillä samalla Malaronella, jota voi antaa myös pienille lapsille malarian ehkäisyyn. Kuten me annoimme.
Ja tiedätkö, joillain ihmisillä voi olla vaikkapa kontakteja siellä afrikassa, monilla sukulaisiakin. Meillä oli sukulaisia, jotka olivat olleet töissä siellä n. 20 vuotta. Että eiköhän heille ollut paikalliset tavat ja käytännöt, sairausriskit sun muut tulleet jo aika selviksi.
Mutta kiitos kysymästä, reissut meni oikein hyvin, eikä kukaan sairastunutkaan.
Malarialääkkeet ovat oikeasti todella vahvoja lääkkeitä, joista tulee sivuvaikutuksia hyvin usein aikuisillekin, hupimatkailun vuoksi en kyllä altistaisi lastani niille. Lapset sairastuvat yleensä malarian vaikeimpiin muotoihin eikä estolääkityskään todellakaan suojaa 100%, tämä on jo pakkausselosteissa. Terveyskirjastokin sanoo näin: "Pienten lasten matkustamista malaria-alueelle tulisi välttää, jos mahdollista." Tämän lisäksi siis se denguekuume johon ei ole estolääkitystä, keltakuume johon on rokote mutta jolla hyvin ikävä haittavaikutusprofiili (kaverini sai rokotteesta aivokalvontulehduksen) ja kaikki nuo muut taudit (kolera, lavantauti ym.), joiden riski ei todellakaan häviä sillä että sukulaisenne tietävät ne.
Mutta kuten sanoin, ei ole minulta pois, itse en vaan ikinä laittaisi lapsiani tuollaiseen riskiin.
Tämä. Syntymä on kuolemantuomio. Rakkaan lapsen etu menee oman lisääntymistarpeen edelle.
Lasten hankkiminen. Koko elämä pilalla.
No varmasti sattuu, jos yrität tunkea peniksen lisäksi sisään myös kivekset (= kutsutaan yleisesti muniksi). Ehkä tässä olisi syytä arvioida uudelleen mitä on järkevää tehdä.