Lue keskustelun säännöt.
Naisystävä painostaa ostamaan/rakentamaan isoa omakotitaloa maaseudulta
04.04.2020 |
Yhtäkkiä hänelle on tullut tarve muuttaa keskelle metsää pelastamaan maapalloa ja elämään omavaraisesti, pinellä hiilijalanjäljellä. Meillä on nyt pian 3 vuotta täyttävä lapsi ja nyt hän odottaa toista, joka syntyisi syyskuussa. Hän katselee taloja ja tontteja jostain peräkorvesta, alueelta, jotka enbtuudestaan ovat ihan outoja ja joista työpaikallenikin on matkaa ja tämän kun mainitsen, alkaa syyttely väärästä uravalinnasta.
Rahaakaan ei ole paljon ja siitäkin saa kuulla, että miksi opiskelin väärän alan.
En minä osaa rakentaa tai tehdä mitään kummallista remonttia, mutta kuulemma miehen pitää osata. Seuraa haukkumista ja syyttelyä ja erolla uhkailua, jos emme muuta kaupungista maalle. Kieltämättä ero alkaa houkutella, mutta pienen lapsen takia en voi ja toinenkin on tulossa. Ahdistaa ja lujaa.
Kommentit (44)
Naisparka ei taida olla ihan kartalla maalla asumisen kustannuksista. Puutalon sähkölämmitys voi maksaa 400€/kk talvisin.
Tarvitsisitte kaksi autoa. Jäätävän pitkät työmatkat ja bensaa kuluu. Missä lapsille päiväkoti ja koulu?
Aloita nyt näistä käytännön seikoista ja sitten teette paperille laskelmat siitä, mihin teillä on varaa.
Paljonko teillä on laittaa kuussa rahaa asumiseen ja muihin kustannuksiin?
Nelihenkinen perhe ja vain yksi käy töissä?
Sinun palkkasi tuskin riittää siihen elämäntyyliin, ellet tienaa todella hyvin.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronan takia talojen arvot laskevat. NYT sitä ei tosiaan kannata ostaa. Onko vaimosi tyhmä?
Toisekseen toinen lapsi rasittaa teitä paljon ja aikaa jää entistä vähemmän. Lasten kaverit ovat kaukana. Tätäkö haluatte? Miettikää asiaa vuosi kerrallaan lapsen elämänkaarta. Lisäksi selvittäkää millainen koulu lapsianne odottaa. Maalla on hyviä ja todella huonoja kouluja
Kaffepulla kirjoitti:
Naisparka ei taida olla ihan kartalla maalla asumisen kustannuksista. Puutalon sähkölämmitys voi maksaa 400€/kk talvisin.
Tarvitsisitte kaksi autoa. Jäätävän pitkät työmatkat ja bensaa kuluu. Missä lapsille päiväkoti ja koulu?
Aloita nyt näistä käytännön seikoista ja sitten teette paperille laskelmat siitä, mihin teillä on varaa.
Paljonko teillä on laittaa kuussa rahaa asumiseen ja muihin kustannuksiin?
Nelihenkinen perhe ja vain yksi käy töissä?
Sinun palkkasi tuskin riittää siihen elämäntyyliin, ellet tienaa todella hyvin.
Ei mitään hajua että mistä päin ap on katsellut taloja mutta täällä meillä päin pärjää maalla yhdelläkin autolla. Bussipysäkki on 10 min kävelymatkan päässä, koulubussi hakee siksi että kodin ja koulun välillä on iso tie, lähikauppaan, terveyskeskukseen, koululle ja päiväkodille on alle 3 km, vuokra 640€ kuten aiemmin mainitsin jne. Työmatka autolla 20 min ja bussilla 1 h.
Vaimollasi on varmasti itsellään rahaa ostaa talo ja huoltaa sitä ihan rajattomasti. Maailma ei pelastu kun joudutte kuskaamaan itseänne töihin, kauppaan, lapsia hoitoon/kouluun ja harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sano että kokeilette kesällä ja otatte vuokramökin.
Tämä on hyvä neuvo! Ei siis tyrmää suoralta kädeltä vaan nyt ostat itsellesi lisäaikaa näillä tällaisilla ehdotuksilla.
Ai ei ottanut tuulta alleen naisena aiheesta kirjoittaminen, niin otit sitten miehen roolin?
Jos tämä ei ole provo, niin sano että nainen pelastaa maapalloa parhaiten olemalla lisääntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstamammatkin on jo miehen lompakolla, kun naiselle pitäisi olla oikein vuokraamassa kesämökkiä.
Vahva ja itsenäinen nainen maksaa itse haihattelunsa.
Mä olen kasvanut lapsesta teiniksi maalla. Lähikunnan kouluun, päiväkotiin ja kauppoihin oli noin 15km matka. Kaupunkiin 25km.
Ei paikallisliikennettä. Ainut julkinen liikenne oli arkipäivisin koulubussi eli klo 8 koululle ja klo 15 takaisin. Bussipysäkille oli 1,5km kävelymatka. Talvella sinne käveltiin pilkkopimeässä taskulamppujen kanssa. Ja säällä kuin säällä.
Harrastukset onnistuivat vain jos vanhemmat kuskasivat. Samoin kavereitten näkeminen muualla kuin koulussa. Lapsena oli kyllä ihanaa kun kesäisin pystyi menemään pitkin mettiä ja uimaan omassa pikkulammessa. Teini-iässä ei niinkään.
Nyt aikuisena olen paljon tyytyväisempi siihen, että meillä on omakotitalo lähes kunnan keskustassa. Meillä on ihana suojaisa takapiha jonne ei muilta ole näkyvyyttä. Mulla on isohko kasvimaa, pihalle mahtuisi myös kasvihuone. Meillä on omenapuita ja marjapensaita ja vadelmia. Lapsille on leikkimökki, hiekkalaatikko, liukumäki ja keinut. Kesällä laitetaan uima-allas johon aikuisetkin mahtuu.
Käydään paljon yhdessä metsäretkillä, luonnonsuojelualueilla ja luontopoluilla, jotta lapset saa monenlaisia liikkumisen kokemuksia.
Lapsilla on 300 metrin kävelymatka puiston läpi kouluun. Päiväkotiin on 50m. Töihin 5km.
En vaihtaisi tätä landeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään. Kannattaa tosissaan harkita eroa, jos nainen ei pääse tuosta ällistään eroon.
Meillä mies haikaili aikoinaan korpeen asumaan, mutta minä tiedostin elämän realiteetit. Samaan aikaan, kun mies olisi käynyt metsällä ja muissa harrastuksissaan, olisin minä käytännössä ollut yksinhuoltajana kaukana tukiverkoista. Lasten kuljetukset hoitoon, kavereille, lääkäriin, kouluun, harrastuksiin olisivat olleet pääasiassa vain minun vastuullani ja muutenkin yhtä helvettiä. Samoin omille harrastuksilleni ja työpaikalleni olisin voinut sanoa heipat. Raskaan työpäivän jälkeen ei todellakaan ole herkkua ajaa pitkää työmatkaa ja sen päälle vielä alkaa tekemään lumitöitä yms. pakollisia kotihommia.
Elämässä tuli ikäviä yllätyksiä. Oli onni, etten suostunut muuttamaan minnekään, sillä nyt elämämme on siedettävää ja pystymme jatkamaan asumistamme kodissamme lasten kanssa, kun työpaikkani, palvelut, kaverit, tukiverkot ja harrastukset on lähellä. t. nuorileski
Siis nuo ongelmathan olivat vain sinun mielikuvitustasi.
Eivät ole mielikuvitustani, vaan realismin tajua. Tiedostan, etten edelleenkään pärjäisi ilman tukiverkkojani, en jaksaisi ajaa pitkää työmatkaa, enkä hoitaa sen ja työpäivän päälle kaikkia maataloon liittyviä töitä. Pelkästään pikkutiellä ajaminen pimeällä ja liukkaalle kelillä ei onnistu minulta, joten talviaikana olisi sula mahdottomuus asua jossakin korvessa. t. nuorileski
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla. Vuokratkaa talo, mahdollisimman vastaavanlainen asumus ja tontti kuin emännän haaveissa. Asukaa ainakin vuosi, että pääsette eri vuodenaikojen ja töiden makuun.
Vuoden aikana voi tulla monenlaisia mielipiteitä. Sinä voit syttyä asialle tai sitten emäntä haikailee helpomman elämän perään. Kaupunkiasunnossa kun ei tarvitse tehdä itse mitään huoltotöitä.
Mutta lähtisin siitä, että itsekin voit yllättyä. Ehkä lähinnä positiivisesti.
Jos kokeilette tätä, niin sopikaa jo ennen muuttoanne työnjaosta, jotta ei tule yllätyksenä kummallekaan, että kaikki työt kaatuvatkin vain toisen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko ihan pakko jonnekin ihan täyskorpeen muuttaa? Kyllä niitä taloja löytyy kymmenen minuutin päästä kaupungista, jos menee pääkaupunkiseudun ulkopuolelle siis. Pieni hyväkuntoinen talo ja suuri piha johon voi istutella, ja hommata vaikka kasvihuoneen, maksaa vähemmän kuin yksiö Vallilassa.
Mutta koska tämä ei ole sun unelmasi, en lähtisi edes yrittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroltahan tuo kuulostaa. Hän löytää kyllä miehen joka haluaa asua maalla.
Jep. Nyt on enää kyse siitä, kuka hoitaa lapset. Ap:stä lähi-isä, ja ex-vaimo maalle uuden maajussimiehen kanssa kasvattamaan luomuhärkäpapua > pulma ratkaistu.
Muuten hyvä, paitsi äiskä vie lapset mukanaan. Tietenkin. Miten isä muka käy töissä ja hoitaa sylivauvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kasvanut lapsesta teiniksi maalla. Lähikunnan kouluun, päiväkotiin ja kauppoihin oli noin 15km matka. Kaupunkiin 25km.
Ei paikallisliikennettä. Ainut julkinen liikenne oli arkipäivisin koulubussi eli klo 8 koululle ja klo 15 takaisin. Bussipysäkille oli 1,5km kävelymatka. Talvella sinne käveltiin pilkkopimeässä taskulamppujen kanssa. Ja säällä kuin säällä.Harrastukset onnistuivat vain jos vanhemmat kuskasivat. Samoin kavereitten näkeminen muualla kuin koulussa. Lapsena oli kyllä ihanaa kun kesäisin pystyi menemään pitkin mettiä ja uimaan omassa pikkulammessa. Teini-iässä ei niinkään.
Nyt aikuisena olen paljon tyytyväisempi siihen, että meillä on omakotitalo lähes kunnan keskustassa. Meillä on ihana suojaisa takapiha jonne ei muilta ole näkyvyyttä. Mulla on isohko kasvimaa, pihalle mahtuisi myös kasvihuone. Meillä on omenapuita ja marjapensaita ja vadelmia. Lapsille on leikkimökki, hiekkalaatikko, liukumäki ja keinut. Kesällä laitetaan uima-allas johon aikuisetkin mahtuu.
Käydään paljon yhdessä metsäretkillä, luonnonsuojelualueilla ja luontopoluilla, jotta lapset saa monenlaisia liikkumisen kokemuksia.
Lapsilla on 300 metrin kävelymatka puiston läpi kouluun. Päiväkotiin on 50m. Töihin 5km.
En vaihtaisi tätä landeen.
Tämä.
Olet saanut hyviä ohjeita. Ette ole sopineet maalle muuttamisesta, se ei ole koskaan ollut yhteinen suunnitelmanne, joten sinun ei tarvitse joutua edes puolustelemaan kieltäytymistäsi.
Huolehdi nyt siitä, että pidät vähintään puolet syntyvän lapsen vanhempainvapaista, koska sillä tavalla turvaat mahdollisuuden olla lähivanhempi, jos eroatte. Jos vapaat on pidetty puoliksi ja muutenkin lapset on hoidettu tasavertaisesti, sinun ei tarvitse pelätä vieraantuvasi heistä erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroltahan tuo kuulostaa. Hän löytää kyllä miehen joka haluaa asua maalla.
Jep. Nyt on enää kyse siitä, kuka hoitaa lapset. Ap:stä lähi-isä, ja ex-vaimo maalle uuden maajussimiehen kanssa kasvattamaan luomuhärkäpapua > pulma ratkaistu.
Muuten hyvä, paitsi äiskä vie lapset mukanaan. Tietenkin. Miten isä muka käy töissä ja hoitaa sylivauvan?
Anteeksi kuinka? Hän tietenkin hakee vanhempainvapaata, kotihoidontukea ja mitä näitä on. Ihan niin kuin äiditkin tekee. Tajuathan, että nämä tuet eivät ole sukupuolisidonnaisia?
Vierailija kirjoitti:
No onko ihan pakko jonnekin ihan täyskorpeen muuttaa? Kyllä niitä taloja löytyy kymmenen minuutin päästä kaupungista, jos menee pääkaupunkiseudun ulkopuolelle siis. Pieni hyväkuntoinen talo ja suuri piha johon voi istutella, ja hommata vaikka kasvihuoneen, maksaa vähemmän kuin yksiö Vallilassa.
Mutta koska tämä ei ole sun unelmasi, en lähtisi edes yrittämään.
Niin ja 10 min ajomatkan päässä on maaseutua monen pikkukaupungin lähellä. Kirjoitan täällä jo kolmatta vastausta mutta pakko hehkuttaa että asutaan metsän laidalla, peltojen keskellä mutta silti lähellä kaupunkia.
Yhden lapsen kanssa on vielä suht helppoa, mutta kun tulee toinen niin elämä muuttuu melkoiseksi työleiriksi. Siihen sitten päälle vielä omakotitalon rakentaminen tai jossain böndellä asuminen. Nyt kannattaa pelata aikaa ja sanoa vaimokkeellesi, että katsotaan tilannetta myöhemmin uudelleen, kun koronat on ohi ja maailmantalous tasapainottuinut. Luulen, että syksyllä kun toinen lapsenne on syntynyt niin vaimokkeesi univajeen myötä unohtaa haaveensa.
Kannattaa kokeilla. Vuokratkaa talo, mahdollisimman vastaavanlainen asumus ja tontti kuin emännän haaveissa. Asukaa ainakin vuosi, että pääsette eri vuodenaikojen ja töiden makuun.
Vuoden aikana voi tulla monenlaisia mielipiteitä. Sinä voit syttyä asialle tai sitten emäntä haikailee helpomman elämän perään. Kaupunkiasunnossa kun ei tarvitse tehdä itse mitään huoltotöitä.
Mutta lähtisin siitä, että itsekin voit yllättyä. Ehkä lähinnä positiivisesti.