Lue keskustelun säännöt.
Naisystävä painostaa ostamaan/rakentamaan isoa omakotitaloa maaseudulta
04.04.2020 |
Yhtäkkiä hänelle on tullut tarve muuttaa keskelle metsää pelastamaan maapalloa ja elämään omavaraisesti, pinellä hiilijalanjäljellä. Meillä on nyt pian 3 vuotta täyttävä lapsi ja nyt hän odottaa toista, joka syntyisi syyskuussa. Hän katselee taloja ja tontteja jostain peräkorvesta, alueelta, jotka enbtuudestaan ovat ihan outoja ja joista työpaikallenikin on matkaa ja tämän kun mainitsen, alkaa syyttely väärästä uravalinnasta.
Rahaakaan ei ole paljon ja siitäkin saa kuulla, että miksi opiskelin väärän alan.
En minä osaa rakentaa tai tehdä mitään kummallista remonttia, mutta kuulemma miehen pitää osata. Seuraa haukkumista ja syyttelyä ja erolla uhkailua, jos emme muuta kaupungista maalle. Kieltämättä ero alkaa houkutella, mutta pienen lapsen takia en voi ja toinenkin on tulossa. Ahdistaa ja lujaa.
Kommentit (44)
sano että kokeilette kesällä ja otatte vuokramökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen pitää alkaa tienata niin paljon, että saa mitä haluaa, ja opetella myös rakentamiseen liittyviä kädentaitoja. Ei voi olla niin, että vain sinulta vaaditaan kaikenlaista. Hormonitkin jyllä tuossa vaiheessa, että olisi ihan hyvä ottaa muutaman vuoden aikalisä suurten elämänmuutosten kanssa. Voi nimittäin kaduttaa aika rankasti muutaman vuoden päästä kun olette eron partaalla siellä keskellä mettää eikä kukaan suostu ostamaan taloa.
Tuo mökin vuokraaminen ensi alkuun voi olla hyvä kokeilu, sen voi tehdä vaikka talvella. Siinä se arki iskee vastaan, kun neuvolaan ja kauppaan on pitkä matka eikä lapselle löydy kavereitakaan kuin ajomatkan päästä. Pimeässä ajaminen ei valaisemattomalla tiellä ei ole herkkua.
Musta tuo mökin vuokraus ois hyvä.Ja silleen että sinä käyt töissä sieltä mökiltä.Näkisi oikeasti mitä se arki on kun sinulla työmatkoihin menee aikaa ja et vaimon pitää sit pärjätä yksin ja osata tiukanpaikan tullen toimia ja tehdä asioita siellä.Vois karista aika hyvin nuo talo haaveet parin kuukauden sessiolla...
Vierailija kirjoitti:
Sano että ei käy
Näin. Ota vastuu elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hemmetissä. Elämään omavaraisesti? Hänkö sitä tilaa pyörittäisi kahden lapsen kanssa, kun sinä kävisit töissä? Jostainhan rahaa on silti tultava taloon liittyen, vaikka olisi kuinka omavarainen.
Onko hänellä/teillä kokemusta maalla asumisesta? Suurin osa vuodesta on pimeää ja loskaa. Maaseudun idylli on hyvin hetkittäistä.
Ilman autoa ei pääse minnekään. Lapset kun kasvavat, haluavat nähdä kavereita, haluavat harrastaa. Aina mentävä autolla. Myös kouluun on nykyään pitkät matkat.
Maalla voi olla tosi ihanaakin, kunhan ottaa nuo faktat huomioon. Oma valintani on asua taajamassa niin kauan kuin lapset asuvat kotona, sitten saatan maalle muuttaakin uudelleen.
Ylipäätään tuo tyyli keskustella on puistattava. "Teet kuten tahdon tai erotaan". Sinuna en alistuisi tuohon, muuten sama on edessä joka asiassa. Ja miksi hän erota haluaisi, ei hän sinne maalle yksin oikeasti tule muuttamaan.
Jätä se sika. Lapset ei ole mikään syy viivyttää sianjättöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroltahan tuo kuulostaa. Hän löytää kyllä miehen joka haluaa asua maalla.
Pieni hiilijalanjälki ja pitkä työmatka eivät mahdu samaan lauseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroltahan tuo kuulostaa. Hän löytää kyllä miehen joka haluaa asua maalla.
Jep. Nyt on enää kyse siitä, kuka hoitaa lapset. Ap:stä lähi-isä, ja ex-vaimo maalle uuden maajussimiehen kanssa kasvattamaan luomuhärkäpapua > pulma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa että aika äkkiä se elämä siellä korvessa ilman mukavuuksia alkaa ahdistaa, varsinkin talvella.
Onkohan vaimosi jotenkin raskaushuuruissaan ja koronakammoinen?
Eikö sieltä maalta voisi harkita kesämökkiä? Jos ei ihan heti omaksi, niin vuokralle? Sellainen jossa kantovesi ja puucee, saattaa syksyllä se mieli muuttua.
Itse olen kasvattanut lähes yksin kaksi lasta, kun mies oli reissuhommissa, asuttiin tosin ihan kerrostalossa, en osaa kuvitella mitä se elämä olisi ollut jos mukavuudetkin, kuten sisävessä olisivat puuttuneet.
Tsempit sinulle, toivottavasti vaimosi järkiintyy.
Ei tule mitään. Kannattaa tosissaan harkita eroa, jos nainen ei pääse tuosta ällistään eroon.
Meillä mies haikaili aikoinaan korpeen asumaan, mutta minä tiedostin elämän realiteetit. Samaan aikaan, kun mies olisi käynyt metsällä ja muissa harrastuksissaan, olisin minä käytännössä ollut yksinhuoltajana kaukana tukiverkoista. Lasten kuljetukset hoitoon, kavereille, lääkäriin, kouluun, harrastuksiin olisivat olleet pääasiassa vain minun vastuullani ja muutenkin yhtä helvettiä. Samoin omille harrastuksilleni ja työpaikalleni olisin voinut sanoa heipat. Raskaan työpäivän jälkeen ei todellakaan ole herkkua ajaa pitkää työmatkaa ja sen päälle vielä alkaa tekemään lumitöitä yms. pakollisia kotihommia.
Elämässä tuli ikäviä yllätyksiä. Oli onni, etten suostunut muuttamaan minnekään, sillä nyt elämämme on siedettävää ja pystymme jatkamaan asumistamme kodissamme lasten kanssa, kun työpaikkani, palvelut, kaverit, tukiverkot ja harrastukset on lähellä. t. nuorileski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin naisen näkökulmasta ymmärrän hyvin. Minä olen jokaisen lapsemme vauva-aikana miettinyt nuo samat. Samoin niiden välissä.
Aluksi mieheni tuli mukaan siihen vouhotukseen. Sitten hä huomasi ja sanoi, että ethän sinä tosissaan.
Tämä on tällaista ajatusleikkiä.
Ollaan kyllä käyty katsomassa pakjun ja sitten aina päädytty näihin turvallisiin ratkaisuihin.
Edelleen haaveilen.
Olennaista tosiaan on, että kerrot, että et ole rakentaja. Minun mieheni kertoi sen minulle.
Voit myös kertoa, että perhe on tärkein. Usein nuo taloprojekti hajottaa perheen.
Nainen toki voisi itse opetella rakentamaan. Teillähän on sama lähtötilanne molemmilla. Nolla.
Opettelua se on.
Jotenkin niissä vauvahuuruissa liihottaa.
Ottakaa turvallisia haasteita. Itselle sopivia.
Vuokraaminen vaikka vuodeksi pikku paikkakunnalta kannattaa kokeilla.
Järki on hyvä olla. Ja on hyvä olla rehellinen.
Mielenkiintoista, jis hyppäisitkin mukaan, että joo! Niin miten vaimosi reagoisi? On tavallaan helppo haluta, kun toinen turvallisesti vastustaa.
Aina voi perääntyä. Me yhden tontin kanssa.
Ole avoin. Älä tee itsesi yli.
Ehdota, että hän ostaa ja remontoi talon. Sinä työskentelet viikot kaupungissa ja tulet viikonloppuisin auttamaan omavaraistalouden kanssa.
Nyt otan ensin tiukan asenteen ja kerrot olevasi suhteen toinen osapuoli jonka mielipiteillä on myös merkitystä. Kerrot suoraan innostaako asia sinua yhtään ja kerro oma visiosi. Ettekö keskustelleet asioista ennen perheen perustamista? En usko että kahden pienen lapsen äiti haluaa vapaaehtoisesti erota mutta jos hakee eroa niin kai pidät puolesi? Kerrot myös muuten että jos haluaa nikkarin olisi ottanut nikkarin.
Anna vähän liekaa ja vuokraa hänelle aluksi joku puutarhapalsta. Liekö hormonihöyryissään?
En tainnut lukea kunnolla, mutta erolla uhkailut on jo niitä epätoivoisia.
Se on niitä viimeisiä keinoja ja se on myös raukkamaista.
Masennusta näen ilmassa naisessasi. Samoin kenties sinussa, kun et kerro miltä tuo jyrääminen tuntuu.
Psykologille pyytäisin menemään. On liian kovilla ja vaatii itseltään liikaa ja vaatii sinulta liikaa.
Ei tajua miten rankkaa tuo pienilapsiaika on.
Ole avoin. Kerro, että mikä on rakasta ja mikä on raskasta.
Olet tärkeä.
Etsi itsellesi tukea.
Ole perheellesi tuki.
Raukkamaista käytöstä ei pitää sietää. Silloin opetellaan uudet tavat kommunikoida, kun on ajauduttu tuohon. Se on mahdollisuus uudelle alulle, mutta suu pitää saada auki.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään. Kannattaa tosissaan harkita eroa, jos nainen ei pääse tuosta ällistään eroon.
Meillä mies haikaili aikoinaan korpeen asumaan, mutta minä tiedostin elämän realiteetit. Samaan aikaan, kun mies olisi käynyt metsällä ja muissa harrastuksissaan, olisin minä käytännössä ollut yksinhuoltajana kaukana tukiverkoista. Lasten kuljetukset hoitoon, kavereille, lääkäriin, kouluun, harrastuksiin olisivat olleet pääasiassa vain minun vastuullani ja muutenkin yhtä helvettiä. Samoin omille harrastuksilleni ja työpaikalleni olisin voinut sanoa heipat. Raskaan työpäivän jälkeen ei todellakaan ole herkkua ajaa pitkää työmatkaa ja sen päälle vielä alkaa tekemään lumitöitä yms. pakollisia kotihommia.
Elämässä tuli ikäviä yllätyksiä. Oli onni, etten suostunut muuttamaan minnekään, sillä nyt elämämme on siedettävää ja pystymme jatkamaan asumistamme kodissamme lasten kanssa, kun työpaikkani, palvelut, kaverit, tukiverkot ja harrastukset on lähellä. t. nuorileski
Siis nuo ongelmathan olivat vain sinun mielikuvitustasi.
Me asutaan maalla ja meillä on tuo unelma omavaraisuudesta. Mutta kyllä on tylsää talvella kun ei silloin ole mitään pihatöitä paitsi korkeintaan kolaamista.
Kaupunkiin on matkaa 20min ja vuokra 640€, remontoitu talo.
Vuokramökki ei ole sama asia ihmiselle joka haluaa olla omavarainen. Ja mä en nyt tarkoita sähköstä ja vedestä omavarainen vaan me ollaan ruoan suhteen niin omavaraisia kuin vain voidaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä että syödään 6 kk vuodesta omia vihanneksia. Haluaisin aikanaan ottaa myös kanoja ja ostaa osuuden lehmästä jotta saisi omat maidot.
Sano että ei käy