Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde koronan aikaan kärjistyi mies uhkaa erolla
04.04.2020 |
Meillä mennyt suhteessa jo pidempään huonosti. Olen epäillyt että mies on ollut masentunut kun vain makaa sängyssä tai sohvalla töiden jälkeen. On ärtynyt, tiuskii , ei vastaa kysymyksiin. Ei osallistu kuin monen sanomisen jälkeen kotitöihin ja näistäkin pyörittelee silmiään ja huokailee. Ei halua mennä lääkäriin eikä pariterapiaan. Nyt tehdään molemmat töitä kotona ja tilanne mennyt huonommaksi. Mies kimpaantuu herkästi ja kiroilee ja huutaa. Olen ollut tiukkana ja sanonut että täytyy tehdä myös kotitöitä ja olla perheen kanssa. 3 pientä lasta on . Mies valittaa rahojen tuhlaamisesta enkä oikeasti tuhlaa , ostan lähinnä ruokaa ja lapsille vaatteita. Tiedän että miehellä on muutama kymppitonni tilillään jemmassa eri tilillä johon minulla ei ole pääsyä. Sanoo että tuhlaisin ne jos siirtäisi yhteiselle tilille. Samalla itselläni tili riittää juuri kuukauden ajan. Mies maksaa asunnon ja se on molempien nimissä.
Olen lopennuupunut miehen ainaiseen valitukseen ja haukkumiseen. En osaa kuulemma mitään ja olen sairas ihminen joka kuvittelee asioita kun sanon ettei tee mitään. Eilen olin rauhakseen lasten iltapalan jälkeen sohvalla kun saapui sängyltään ja aloitti uhkailemaan avioerolla ettei enää jaksa minua että olen ilkeä ihminen ja harhainen. Tilanne tuli taas aivan puskista olin ollut aivan rauhakseen koko päivän ja hoitanut lasten hoidon ja kotityöt koko päivän töiden lisäksi. Mies tietää että minulla ei ole isoja tukiverkkoja ja olen köyhempi. Sanoi että pärjäisi paremmin taloudellisesti yksin ja haluaa lapset mukaansa. Hän joka ei ole lasten elinaikana koskaan ollut kiinnostunut hoitamaan lapsia kuin hetkellisen poissaoloni ajan. Olen ollut pitkään kotiäitinä ja viime vuosina palannut työelämään. Mies vaikutti myös mustasukkaiselta työstäni epäili että minulla on joku toinen kun olen pitkiä päiviä ollut työpaikalla. Kaiken tämän eilisen ryöpytyksen huusi lasten kuullen. Lapset eivät toivo eroa ja sanoivat etteivät halua äidistä eroon. Olen nukkunut niin huonosti ja olin todella järkyttynyt eilen. Ja sanottakoon että minulla ei ole ikinä ollut mt ongelmia. Mies taas kärsii paristakin sairaudesta ja ollut uniongelmainen. Mies ryöpytyksen jälkeen sanoi että mitä siinä olet ja valtasi tvn naksujen kanssa ja otti paukun. Minusta näytti siltä kun olisi nauttinut siitä kun sai minut pois tolaltaan. Itse en todellakaan olisi ollut juhlatuulella tuon jälkeen. Useimmiten riidat päättyvät mieheltä mykkäkouluun. Onko tämä henkistä väkivaltaa?
En ymmärrä miten tästä eteenpäin. Eilen uhkaili pyytävänsä välittäjän tänne jos en muuta käytöstä ja hae eroa. Minun pitäisi tehdä kai kaikki. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä että mies käyttäytyy noin kotona. Työpaikalla ja esim vanhempieni luona käyttäytyy kuin eri ihminen. Sitten taas kahdestaan on joko hiljainen ja makaa sängyllä tai kimpaantuu jostain. Seksiä ei ole ollut useampaan kuukauteen. En ole enää edes halunnut kun tuntuu ettei minua arvosteta ja eilen sanoi että ei todellakaan minua edes edea haluaisi.
En ymmärrä miksi tämä kaikki nyt tapahtuu kahta pahempana koronan aikaan. Johtuuko siitä että olen viimein käskenyt ryhdistäytyä ja tekemään osuutensa kotitöiden ja lasten kanssa. Jos teen kaiken hiljaa yksin enkä valita mies makaa sängyllä ja kaikki näennäisesti ok. Mies kuuluu riskiryhmään ja senkin takia olen hoitanut kauppahommat itse. Nyt tuntuu etten kaikkea jaksa. Ei nyt ole oikea aika edes saada asuntoa myytyä. Minulla ei ole voimia nyt alkaa eroa tekemään voin pahoin jo ajatuksesta että pitäisi muuttaa ja lasten koulut, päiväkodit jne vaihtaa. Minulla ei ole tähän varaa jäädä eikä ehkä kaupunkiinkaan. Miksei hän vaan voisi olla normaali kuin joskus kauan sitten. Onko tässä enää toivoa vai tuhoanko oman terveyteni tässä.
Johonkin piti vuodattaa.
Kommentit (64)
En usko, että taloudellinen pärjääminen tuottaa ongelmia: jos nyt tilanne se, että ap maksat ruoat, päivähoidon, lasten kulut ja laskut ja mies asumisen, niin todennäköisesti maksat enemmän. Eron jälkeen päivähoitomaksut on pienemmät (koska menee perhekunnan tulojen mukaan), ruokakulut samoin. Lasten kuluihin saat lapsilisää ja elatusmaksuja. Lisäksi mahdollisesti asumislisää. Lisäksi sulle jää riitelyltä ja pelkäämiseltä aikaa, jonka voit käyttää lasten kanssa olemiseen, harrastuksiin tai vaikkapa lisätöiden tekemiseen. Ja usko pois: kotityöt vähenee kun yksi vapaamatkustaja on poissa kuvioista. Sitä en tosin tajua, miksei se mies voi ruveta hoitamaan eroon liittyviä käytännön asioita, kun kerran erota haluaa. Se ei oikeasti halua niitä lapsia, uhkailee vain kun tietää että sillä uhkauksella sut saa polvilleen. Ulkopuolisen silmiin on aivan selvää, että tuo raivoaminen liittyy siihen, että esität vaatimuksia (myös sinun täytyy viettää aikaa omien lastesi kanssa) ja asetat rajoja (en tee kaikkia kotitöitä, koska molemmat käymme töissä). Helpolla on mies päässyt, totta kai se pitää saavutetuista eduista kiinni. Muutos on hänen näkökulmastaan huonompaan suuntaan. Hyväksy nyt se, että ero on edessä, ja käy vaikka kysymässä, mitä mies on asian eteen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että mies oikeasti haluaa eroa. Miehet harvoin oma-aloitteisesti eroavat muuten kuin silloin, kun uusi on katsottuna.
"Mennyttä ei pidä jäädä miettimään, eikä missään tapauksessa niitä "hyviä aikoja", ne kun eivät enää koskaan palaa,"
Juuri näin. Täytyy pitää mielessä vain se, millainen suhde on ollut viime aikoina. Ei sitä, millainen suhde oli aluksi, koska se tilanne ei ole enää totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo...eroa. Kokemuksella. Asiat kyllä järjestyvät.
Erosin itse huonosta liitosta, jossa ainoa kommunikoinnin tapa oli tiuskiminen ja vittuilu. Ei yhdessäoloa, ei läheisyyttä, ei seksiä. En voinut muuta, koska voin huonosti vuosia.
Sain pitkän harkinnan jälkeen lähdettyä helmikuussa. Sitten tuli korona. Olen niin yksin ja elämä on ihan käytännössä tosi vaikeaa. Nyt mietin, että olisiko vain pitänyt kestää. Olisi edes perheen pyöritys sujunut yksin. Nyt on taloudellisestikin tiukkaa. Asun syrjemmällä ja autoa ei ole. Lapsille haen ruoat pyörällä tai bussilla.
En ollut onnellinen silloin, ja jopa terapeutti sanoi suoraan, että ero on väistämätön. Mutta enpä ole onnellinen nytkään. Treffailla ehdin sinkkuna pari kuukautta ennen eristäytymistä, ja miehethän vaan hakivat hauskanpitoa. Kahden lapsen äitiä ei ilmeisesti kukaan halua vakavaan suhteeseen.
Sitäkin kannattaa punnita, että parisuhdehelvetistä vapautumisen jälkeen voi joutua vaan kerrosta alhaisempaan helvettiin.
Alapeukutuksista huolimatta on hyvä tiedostaa, että eron jälkeen ei aina koita pelkkä auvo. En sano, että huonoon suhteeseen kannattaa jäädä. Mutta sen kerron faktana, että on aika isokin mahdollisuus, että eronnut, nelikymppinen, parin lapsen äiti ei löydä uutta kumppania. Lähtiessä kannattaae tiedostaa, että elämä pitää ehkä rakentaa niin, että elää lopun elämäänsä yksin. Pitää asennoitua, että hyvän elämän voi rakentaa ilman parisuhdettakin.
Toinen on taloudellinen tilanne. Osa on oikeutettu tukiin, mutta vähänkään keskituloinen ei ole. Lainaa on yhtäkkiä kaksinkertainen määrä. Minulla menee asumiseen nyt 600 e enemmän kuussa. Laskut maksat ysin hesarista vakuutuksiin. Toki ruoassa varmasti säästää, jos on itse ex-miestä pieniruokaisempi ja säästäväisempi. Yksin ei myöskään tule käytyä samalla tavalla syömässä, kahvilla tai huvittelemassa kuin perheen kanssa.
Tiedän, että lähdin, koska mieheni ei enää rakastanut. Ja sen kanssa on mahdotonta elää. Mutta kyllä varsinkin nyt korona-aikaan kaipaan ydinperhettä. Ja kadunkin, vaikka tiedän, että se on turhaa. Takaisin ei voi mennä, kun en yksin asioita voi muuttaa. Mutta kun sanotaan, ettei nainen yleensä kadu eroaan, niin se ei kyllä välttämättä pidä paikkaansa.
Oikein hyvä, että jo ajatus on menossa kohti eroa. Siitä se lähtee prosessi käyntiin, mutta se täytyy ensin sisäistää ja kertoa itselleen faktat ja vaihtoehdot, sekä tehdä suunnitelma. Lapset ensin, ja itse perässä omien tunteidensa kanssa. Tulee olemaan vaikeaa ja tippaakin linssiin, kun uskonpuute alkaa vaivata, mutta eiku eteenpäin vaan!! Kohti parempaa! Tämä on vain välivaihe, kuin helvetillinen hammassärky, mikä loppuu, kun saa hoitoa tai hammas poistetaan kuin kusipäinen mies sun elämästäsi. Raaka peli Ranualla!
Mennyttä ei pidä jäädä miettimään, eikä missään tapauksessa niitä "hyviä aikoja", ne kun eivät enää koskaan palaa, muussa kuin ulisevan miehen "takaisin palaamaan/jäämään" -suostutteluissa. Tsempit! :)