Lue keskustelun säännöt.
Mitä remmin saamisen JÄLKEEN tapahtui?
03.04.2020 |
Ihmettelen sitä, että kun lapsi kuritettiin, niin miten siitä palattiin ns. normaaliin arkeen? Että okei nyt hakkaan sinua vyöllä takapuolelle ja sitten mennään syömään ja tekemään läksyt ja sitten katsotaan telkkaria?
Kommentit (168)
Sananlaskut 13:24 Miksi sana ’kuri’ käsitetään yhä vielä pieksämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa?
VRT. Lammaspaimen ohjaa katrasta sillä kepillä mutta oletteko ikinä nähneet hakkaavan lampaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sananlaskut 13:24 Miksi sana ’kuri’ käsitetään yhä vielä pieksämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa?
VRT. Lammaspaimen ohjaa katrasta sillä kepillä mutta oletteko ikinä nähneet hakkaavan lampaita?
Et ymmärrä hakkaamisen ja rankaisun eroa?
PS. Valtaosassa Euroopankin maista ruumiillinen kuritus on laillista, ja monissa maissa sitä käytetään myös kouluissa. Tähän on yksinkertainen syy ja se on se, että rankaisumenetelmänä se on tehokkaampi ja helpommin toteutettavissa kuin muut menetelmät.
Puolet suomalaisista on luonnevikaisia lastenhakkaajia jotka hakkaa lapsiaan tahallaan koska ajattelee että niin täytyy tehdä, on suorastaan ylpeitä lastenkasvatushakkaamistaidoistaan.
Toinen puolisko suomalaisista on lapsuudesta traumatisoituneita. Niin pahasti traumatisoituneita että ne alkoholisoituu ja niiden pää hajoaa niin pahasti ettei ne enää vain pysty kontrolloimaan itseään ollenkaan, joten ne sitten hakkaa lapsiaan tahtomattaan, ne ei vain mahda itselleen mitään.
Minä sain rakkaalta äidiltäni muutaman kerran tukkapöllyä, koska en totellut. Ei juurikaan sattunut mutta hävetti sitäkin enemmän. Harmitti, kun en ollut lopettanut toimintaani muutamaa sekuntia aikaisemmin! Tukkapöllyn jälkeen olin sitten muutaman päivän erityisen kiltisti.
Aikuisena minulla ja äidillä on nykyään erittäin läheiset ja lämpimät välit, kerron vielä nykyäänkin kaikki murheeni äidille. Äidillä on paljon elämänkokemusta ja arvostan hänen mielipidettään omissa asioissani. Äitini tuki minua taloudellisesti opiskeluaikoina, nyt äiti on vanha ja raihnainen, nyt on minun vuoroni hoitaa häntä!
Mielestäni äitini oli liian lepsu kasvattaja, äiti olisi voinut antaa sitä tukkapöllyä vähän useamminkin, murrosiässä olisin varmaan tarvinnut sitä "remmiä". Toisaalta uskon, että koska sain niin lempeän kasvatuksen, minusta kaavoi tasapainoinen ja lempeä aikuinen. Työskentelen terveydenhoitoalalla ja potilaat pitävät minusta, koska olen lempeä ja kiltti potilaille.
Jotenkin aivan sairas ajatus ylipäätään tämä, että lasten pitäisi totella vanhempiensa komentoja 100%. Eihän sillä luoda mitään muuta kuin alistuvia ja hyväksikäytettäviä ihmisiä joilla on olematon itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa kuin nykyisin jäähyn jälkeen. Eli vanhempi kokee voimakkaita tunnontuskia ja tuskin edes pystyy katsomaan lastaan päin. Ja miettii, että tulisiko tehdä ilmoitus itsestä lastensuojeluun tai antaa lapset adoptioon.
Tämähän oli useimmilla vanhemmilla dilemmana aina 2010-luvulle asti, jolloin keksittiin positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus. Eli enää ei välttämättä tarvitse aiheuttaa omalle rakkaalle lapselle pahaa oloa vaikka lapsi olisikin käyttäytynyt huonosti. Sen sijaan asia voidaan hoitaa positiivisessa hengessä sanoittaen, ja kaikilla on hyvä mieli.
Joo ja positiivisesti sanoittamalla kasvatetaan näitä "ihania" herranterttuja, jotka eivät tottele mitään eivätkä ketään. En ole väkivallan kannalla, mutta rangaistukset kuuluvat asiaan. Kaikkea ei voi eikä pidäkään voida sanoittaa positiivisesti. Jos lapsi perseilee, se ei päätä silittämällä lopu. Katso joskus Supernänniä niin näet mitä käy, jos lapsille ei laiteta rajoja.
Sain lapsena remmiä ja nyrkkiä monta kertaa viikossa. Minusta tuli väkivaltarikollinen ja mielenterveysongelmainen. Onko remmi mielestäsi parempi kasvatustapa kun puhuminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa kuin nykyisin jäähyn jälkeen. Eli vanhempi kokee voimakkaita tunnontuskia ja tuskin edes pystyy katsomaan lastaan päin. Ja miettii, että tulisiko tehdä ilmoitus itsestä lastensuojeluun tai antaa lapset adoptioon.
Tämähän oli useimmilla vanhemmilla dilemmana aina 2010-luvulle asti, jolloin keksittiin positiivinen kasvatus ja tunnekasvatus. Eli enää ei välttämättä tarvitse aiheuttaa omalle rakkaalle lapselle pahaa oloa vaikka lapsi olisikin käyttäytynyt huonosti. Sen sijaan asia voidaan hoitaa positiivisessa hengessä sanoittaen, ja kaikilla on hyvä mieli.
Joo ja positiivisesti sanoittamalla kasvatetaan näitä "ihania" herranterttuja, jotka eivät tottele mitään eivätkä ketään. En ole väkivallan kannalla, mutta rangaistukset kuuluvat asiaan. Kaikkea ei voi eikä pidäkään voida sanoittaa positiivisesti. Jos lapsi perseilee, se ei päätä silittämällä lopu. Katso joskus Supernänniä niin näet mitä käy, jos lapsille ei laiteta rajoja.
Sain lapsena remmiä ja nyrkkiä monta kertaa viikossa. Minusta tuli väkivaltarikollinen ja mielenterveysongelmainen. Onko remmi mielestäsi parempi kasvatustapa kun puhuminen?
Maailmaasi ei mahdu se ajatus, että puhetta ei välttämättä haluta totella?
Rikos ilman rangaistusta, niinpä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi on kurinpidon varjolla yhä hyvin väkivaltainen ja arvaamaton ihminen , olimme suhteen alussa siellä käymässä ja hymyilin miehelleni kun anoppi äkkiä vetäisi juustohöylällä kädelle ja huusi että loppuu se perk""een virnuilu! minä koulukoti-historian omaavana reagoin vaistomaisesti vastahyökkäyksellä ja tempaisin anoppia nyrkillä. Mies ja appi istuivat kuin kivettyneinä. Luulisi suhteen kaatuneen tuohon mutta ei se kaatunut, anoppi tosin teki selväksi ettei minulla ole sinne enää asiaa. Enkä pitkään aikaan mennytkään, vasta vauvamme synnyttyä lähdin mukaan näyttämään pikkuista koska en halunnut vauvaa anopin armoille. Kumpikaan lapsi ei ole ollut siellä hoidossa edes paria tuntia, anoppi on sekopää kontrollifriikki ja appi täysin munaton. Miehen veli ei ole armeijaan lähdön jälkeen käynyt lapsuuskodissaan enkä yhtään ihmettele miksi, miehenkin pitäisi pistää välit poikki! Jos joku olisi koko lapsuuteni käynyt kiinni ties mistä syystä en olisi semmoisen ihmisen kanssa tekemisissä, sukua tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ajan ihmiset olivat todella tunneköyhiä eikä tunteista ylipäätään juurikaan puhuttu vaan ensisijainen reaktio oli väkivalta tai pulloon tarttuminen. Tekivät oikean karhunpalveluksen seuraaville sukupolville kuten tämän päivän mt-ongelmista voidaan todeta.
Eivät olleet yhtään sen tunneköyhempiä kuin nykyäänkään, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Ero oli siinä, että jos lapsi oli tottelematon, niin häntä rangaistiin yleensä piiskalla eikä kännykkäkiellolla niin kuin nykyään. Tämä on nyt sitten myöhemmin yritetty vääntää siihen, että kyse olisi ollut jostain lapsen vihaamisesta ja tunnekylmyydestä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa suhtaudutaan näihin nykypäivän kännykkäkiellon antajiin, kun rangaistusmenetelmäthän on tapana aina jossain vaiheessa kieltää "julmina". Eli pidetäänkö tämän päivän vanhempia tulevaisuudessa tunteettomina hirviöinä?
Kyllä tuon ajan ihmisissä esiintyi ns. tunne köyhyyttä ja muuta vääristynyttä käytöstä. Köyhyydestä, sivistymättömyydestä, oppimattomuudesta kumpuavaa. Hoitamattomia mielenterveysongelmaisuutta ja metsäläisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
En usko tuota pääsääntöistä traumatisoitumista. Ennen vanhaan juuri kukaan nainenkaan ei sanonut traumatisoituneensa rankaisusta.
Kyse on ehkä siitä, että naiset herkemmin hyppäävät erilaisten kasvatusalan trendien mukaan (sen sijaan, että uskoisivat ensi sijassa omia silmiään niin kuin miehet tekevät), ja kun ideologian mukaan on äärettömän vahingollista rangaista lasta, niin sitten nämä naiset myös uskovat olevansa äärettömän vahingoittuneita.
Ehkä vanhemmat lyövät tyttöjä hiljempaa ja poikia kovempaa, koska ehkä vanhemmat ajattelevat että tytöt on heikompia ja pojat on kestävempiä.
Ehkä naiset puhuvat traumoistaan koska he tietävät olevansa traumatisoituneita koska he ovat vähemmän traumatisoituneita kuin miehet. Kun tarpeeksi pahasti traumatisoidaan niin henkilö ei tiedä olevansa traumatisoitunut. Henkilöstä tulee ees-taas heiluva pöpipää, kuten esim:
Tuollaisia miehiä olen nähnyt paljon. Siis ei vain orpokodeissa vaan myös sellaisia suomalaisia miehiä jotka on omien "hyvien" vanhempien "kasvattamia".
Ei tuollaisia naisia ole läheskään yhtä paljon kuin miehiä.
Minäkin traumatisoiduin lapsena piiskaamisesta niin pahoin että aloin harrastaa samankaltaista ölinä-ääntelemistä kuin tuo videon lapsi. Ölinäni kävi vanhempieni hermoille joten he piiskasivat minua lisää. Luulivat että ölisin vain koska olin mukamas kuriton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
En usko tuota pääsääntöistä traumatisoitumista. Ennen vanhaan juuri kukaan nainenkaan ei sanonut traumatisoituneensa rankaisusta.
Kyse on ehkä siitä, että naiset herkemmin hyppäävät erilaisten kasvatusalan trendien mukaan (sen sijaan, että uskoisivat ensi sijassa omia silmiään niin kuin miehet tekevät), ja kun ideologian mukaan on äärettömän vahingollista rangaista lasta, niin sitten nämä naiset myös uskovat olevansa äärettömän vahingoittuneita.
Ehkä vanhemmat lyövät tyttöjä hiljempaa ja poikia kovempaa, koska ehkä vanhemmat ajattelevat että tytöt on heikompia ja pojat on kestävempiä.
Ehkä naiset puhuvat traumoistaan koska he tietävät olevansa traumatisoituneita koska he ovat vähemmän traumatisoituneita kuin miehet. Kun tarpeeksi pahasti traumatisoidaan niin henkilö ei tiedä olevansa traumatisoitunut. Henkilöstä tulee ees-taas heiluva pöpipää, kuten esim:
Tuollaisia miehiä olen nähnyt paljon. Siis ei vain orpokodeissa vaan myös sellaisia suomalaisia miehiä jotka on omien "hyvien" vanhempien "kasvattamia".
Ei tuollaisia naisia ole läheskään yhtä paljon kuin miehiä.
Minäkin traumatisoiduin lapsena piiskaamisesta niin pahoin että aloin harrastaa samankaltaista ölinä-ääntelemistä kuin tuo videon lapsi. Ölinäni kävi vanhempieni hermoille joten he piiskasivat minua lisää. Luulivat että ölisin vain koska olin mukamas kuriton.
PS. Jos joku osaa KESKUSTELLA traumoistaan niin hän ei ole hirvittävän pahasti traumatisoitunut. Mitä enemmän joku osaa ongelmistaan puhua, sitä vähemmän hänellä on pahoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
En usko tuota pääsääntöistä traumatisoitumista. Ennen vanhaan juuri kukaan nainenkaan ei sanonut traumatisoituneensa rankaisusta.
Kyse on ehkä siitä, että naiset herkemmin hyppäävät erilaisten kasvatusalan trendien mukaan (sen sijaan, että uskoisivat ensi sijassa omia silmiään niin kuin miehet tekevät), ja kun ideologian mukaan on äärettömän vahingollista rangaista lasta, niin sitten nämä naiset myös uskovat olevansa äärettömän vahingoittuneita.
Ehkä vanhemmat lyövät tyttöjä hiljempaa ja poikia kovempaa, koska ehkä vanhemmat ajattelevat että tytöt on heikompia ja pojat on kestävempiä.
Ehkä naiset puhuvat traumoistaan koska he tietävät olevansa traumatisoituneita koska he ovat vähemmän traumatisoituneita kuin miehet. Kun tarpeeksi pahasti traumatisoidaan niin henkilö ei tiedä olevansa traumatisoitunut. Henkilöstä tulee ees-taas heiluva pöpipää, kuten esim:
Tuollaisia miehiä olen nähnyt paljon. Siis ei vain orpokodeissa vaan myös sellaisia suomalaisia miehiä jotka on omien "hyvien" vanhempien "kasvattamia".
Ei tuollaisia naisia ole läheskään yhtä paljon kuin miehiä.
Minäkin traumatisoiduin lapsena piiskaamisesta niin pahoin että aloin harrastaa samankaltaista ölinä-ääntelemistä kuin tuo videon lapsi. Ölinäni kävi vanhempieni hermoille joten he piiskasivat minua lisää. Luulivat että ölisin vain koska olin mukamas kuriton.
Millaista se traumoja aiheuttanut piiskaminen sinulla oli? Oliko se sellaista mielivaltaista, satunnaista, ettet tiennyt, mistä syystä sitä tuli? Vai liittyikö se johonkin tiettyyn asiaan? Esim. aiemmin mainittiin, että remmiä sai, jos ei noudattanut kotiintuloaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
En usko tuota pääsääntöistä traumatisoitumista. Ennen vanhaan juuri kukaan nainenkaan ei sanonut traumatisoituneensa rankaisusta.
Kyse on ehkä siitä, että naiset herkemmin hyppäävät erilaisten kasvatusalan trendien mukaan (sen sijaan, että uskoisivat ensi sijassa omia silmiään niin kuin miehet tekevät), ja kun ideologian mukaan on äärettömän vahingollista rangaista lasta, niin sitten nämä naiset myös uskovat olevansa äärettömän vahingoittuneita.
Ehkä vanhemmat lyövät tyttöjä hiljempaa ja poikia kovempaa, koska ehkä vanhemmat ajattelevat että tytöt on heikompia ja pojat on kestävempiä.
Ehkä naiset puhuvat traumoistaan koska he tietävät olevansa traumatisoituneita koska he ovat vähemmän traumatisoituneita kuin miehet. Kun tarpeeksi pahasti traumatisoidaan niin henkilö ei tiedä olevansa traumatisoitunut. Henkilöstä tulee ees-taas heiluva pöpipää, kuten esim:
Tuollaisia miehiä olen nähnyt paljon. Siis ei vain orpokodeissa vaan myös sellaisia suomalaisia miehiä jotka on omien "hyvien" vanhempien "kasvattamia".
Ei tuollaisia naisia ole läheskään yhtä paljon kuin miehiä.
Minäkin traumatisoiduin lapsena piiskaamisesta niin pahoin että aloin harrastaa samankaltaista ölinä-ääntelemistä kuin tuo videon lapsi. Ölinäni kävi vanhempieni hermoille joten he piiskasivat minua lisää. Luulivat että ölisin vain koska olin mukamas kuriton.
Millaista se traumoja aiheuttanut piiskaminen sinulla oli? Oliko se sellaista mielivaltaista, satunnaista, ettet tiennyt, mistä syystä sitä tuli? Vai liittyikö se johonkin tiettyyn asiaan? Esim. aiemmin mainittiin, että remmiä sai, jos ei noudattanut kotiintuloaikaa.
Kotiintuloaikaa? Hah. Olin 2 vuotias kun minut ensimmäistä kertaa piiskattiin. Sitten trauman vuoksi unohdin piiskaamisen ja muistin sen ensimmäistä kertaa yli 30 vuotiaana.
Olihan vanhemmilla ehkä jokin syy piiskamiseen. Ehkä olin vallaton ja en lopettanut vallattomuutta vaikka vanhemmat käskivät ja huusivat. Vanhemmat taisivat kuvitella että tuo oli uhmaa kun en totellut. He taisivat päättää että minun uhmani täytyy murtaa. Siksi piiskaa ei annettu "asiallisesti ja hiljaa ja sivistyneesti", ei puhuttu ja selitetty jne. Vaan jotta uhma saatiin murrettua niin tapahtuman piti olla mahdollisimman pelottava, vanhempieni mielestä. Rangaistuksen viesti piti saada perille mieleeni lujaa ja syvälle, jotta ottaisin opikseni. Joten isäni karjui aivan täysillä, teki siitä piiskaamisesta mahdollisimman suuren kammottavan teatraalisen esityksen. Muistan piiskaustilanteesta oman pelkoni - kauhean paljon muuta en muista.
Eihän se piiskaaminen käytöstäni parantanut koska joskus myöhemmin minusta tuli ölisevä pöpipää, en kyllä yhtään muista minkä ikäisenä. Vanhemmat luulivat minun ölisevän kurittomuuttani joten piiskasivat lisää.
Luoja ihmiset osaavat olla sokeita idiootteja. Vanhempani toisinaan antoivat rahaa hyväntekeväisyyteen, Karjalan/Venäjän orpokodeille, koska he tahtoivat auttaa hädänalaisia lapsia. Minua he inhosivat koska olin niin kuriton. Kun aikuisena lopetin yhteydenpidon heihin niin he eivät voineet ymmärtää miksi "hylkäsin" heidät vaikka he omasta mielestään olivat aina olleet minulle niin hyviä ja ahkeria kasvattajia. Tuttavaltani kuulin että vanhempani ovat vakuuttuneita siitä että olen narsisti ja välitän vain itsestäni, koska enhän minä muutoin voisi olla niin sydämetön että hylkään omat vanhempani joille olen hurjan rakas. Kuulemma kantavat minulle kaunaa siitä että hylkäsin heidät joten nyt he inhoavat minua entistäkin enemmän.
En oikein ymmärrä miten voi inhota lastaan JA ajatella että lapsi on tosi rakas. Käsittämätön yhdistelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että aikuisina miehet lähes aina ovat vaan kiitollisia ja toteavat, että oli ihan oikein kurittaa heitä remmillä, ellei nyt ollut kyse mielivaltaisesta pahoinpitelystä vaan nimenomaan ruumiillisesta kurituksesta, joka johtui heidän huonosta käytöksestään, kun taas naiset pääsääntöisesti ovat traumatisoituneet asiasta? Tiedän, että tämä kuulostaa todella epätasa- arvoiselta, mutta kyllähän sitä alkaa ajatella, että onko siinä joku pointtikin, että pojat ja tytöt kasvatettaisiin eri tavalla.
En usko tuota pääsääntöistä traumatisoitumista. Ennen vanhaan juuri kukaan nainenkaan ei sanonut traumatisoituneensa rankaisusta.
Kyse on ehkä siitä, että naiset herkemmin hyppäävät erilaisten kasvatusalan trendien mukaan (sen sijaan, että uskoisivat ensi sijassa omia silmiään niin kuin miehet tekevät), ja kun ideologian mukaan on äärettömän vahingollista rangaista lasta, niin sitten nämä naiset myös uskovat olevansa äärettömän vahingoittuneita.
Ehkä vanhemmat lyövät tyttöjä hiljempaa ja poikia kovempaa, koska ehkä vanhemmat ajattelevat että tytöt on heikompia ja pojat on kestävempiä.
Ehkä naiset puhuvat traumoistaan koska he tietävät olevansa traumatisoituneita koska he ovat vähemmän traumatisoituneita kuin miehet. Kun tarpeeksi pahasti traumatisoidaan niin henkilö ei tiedä olevansa traumatisoitunut. Henkilöstä tulee ees-taas heiluva pöpipää, kuten esim:
Tuollaisia miehiä olen nähnyt paljon. Siis ei vain orpokodeissa vaan myös sellaisia suomalaisia miehiä jotka on omien "hyvien" vanhempien "kasvattamia".
Ei tuollaisia naisia ole läheskään yhtä paljon kuin miehiä.
Minäkin traumatisoiduin lapsena piiskaamisesta niin pahoin että aloin harrastaa samankaltaista ölinä-ääntelemistä kuin tuo videon lapsi. Ölinäni kävi vanhempieni hermoille joten he piiskasivat minua lisää. Luulivat että ölisin vain koska olin mukamas kuriton.
Millaista se traumoja aiheuttanut piiskaminen sinulla oli? Oliko se sellaista mielivaltaista, satunnaista, ettet tiennyt, mistä syystä sitä tuli? Vai liittyikö se johonkin tiettyyn asiaan? Esim. aiemmin mainittiin, että remmiä sai, jos ei noudattanut kotiintuloaikaa.
Kotiintuloaikaa? Hah. Olin 2 vuotias kun minut ensimmäistä kertaa piiskattiin. Sitten trauman vuoksi unohdin piiskaamisen ja muistin sen ensimmäistä kertaa yli 30 vuotiaana.
Olihan vanhemmilla ehkä jokin syy piiskamiseen. Ehkä olin vallaton ja en lopettanut vallattomuutta vaikka vanhemmat käskivät ja huusivat. Vanhemmat taisivat kuvitella että tuo oli uhmaa kun en totellut. He taisivat päättää että minun uhmani täytyy murtaa. Siksi piiskaa ei annettu "asiallisesti ja hiljaa ja sivistyneesti", ei puhuttu ja selitetty jne. Vaan jotta uhma saatiin murrettua niin tapahtuman piti olla mahdollisimman pelottava, vanhempieni mielestä. Rangaistuksen viesti piti saada perille mieleeni lujaa ja syvälle, jotta ottaisin opikseni. Joten isäni karjui aivan täysillä, teki siitä piiskaamisesta mahdollisimman suuren kammottavan teatraalisen esityksen. Muistan piiskaustilanteesta oman pelkoni - kauhean paljon muuta en muista.
Eihän se piiskaaminen käytöstäni parantanut koska joskus myöhemmin minusta tuli ölisevä pöpipää, en kyllä yhtään muista minkä ikäisenä. Vanhemmat luulivat minun ölisevän kurittomuuttani joten piiskasivat lisää.
Luoja ihmiset osaavat olla sokeita idiootteja. Vanhempani toisinaan antoivat rahaa hyväntekeväisyyteen, Karjalan/Venäjän orpokodeille, koska he tahtoivat auttaa hädänalaisia lapsia. Minua he inhosivat koska olin niin kuriton. Kun aikuisena lopetin yhteydenpidon heihin niin he eivät voineet ymmärtää miksi "hylkäsin" heidät vaikka he omasta mielestään olivat aina olleet minulle niin hyviä ja ahkeria kasvattajia. Tuttavaltani kuulin että vanhempani ovat vakuuttuneita siitä että olen narsisti ja välitän vain itsestäni, koska enhän minä muutoin voisi olla niin sydämetön että hylkään omat vanhempani joille olen hurjan rakas. Kuulemma kantavat minulle kaunaa siitä että hylkäsin heidät joten nyt he inhoavat minua entistäkin enemmän.
En oikein ymmärrä miten voi inhota lastaan JA ajatella että lapsi on tosi rakas. Käsittämätön yhdistelmä.
Huh, ihan hirveätä! :(
Minä sain kotona selkääni, kunnes tuli täysi-ikäiseksi. Siis vielä 17-vuotiaana lukiolaisena. Tulos: pelkään melkein kaikkia ihmisiä.
T. N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ajan ihmiset olivat todella tunneköyhiä eikä tunteista ylipäätään juurikaan puhuttu vaan ensisijainen reaktio oli väkivalta tai pulloon tarttuminen. Tekivät oikean karhunpalveluksen seuraaville sukupolville kuten tämän päivän mt-ongelmista voidaan todeta.
Eivät olleet yhtään sen tunneköyhempiä kuin nykyäänkään, vaan aivan tavallisia ihmisiä. Ero oli siinä, että jos lapsi oli tottelematon, niin häntä rangaistiin yleensä piiskalla eikä kännykkäkiellolla niin kuin nykyään. Tämä on nyt sitten myöhemmin yritetty vääntää siihen, että kyse olisi ollut jostain lapsen vihaamisesta ja tunnekylmyydestä. Saa nähdä miten tulevaisuudessa suhtaudutaan näihin nykypäivän kännykkäkiellon antajiin, kun rangaistusmenetelmäthän on tapana aina jossain vaiheessa kieltää "julmina". Eli pidetäänkö tämän päivän vanhempia tulevaisuudessa tunteettomina hirviöinä?
Kyllä tuon ajan ihmisissä esiintyi ns. tunne köyhyyttä ja muuta vääristynyttä käytöstä. Köyhyydestä, sivistymättömyydestä, oppimattomuudesta kumpuavaa. Hoitamattomia mielenterveysongelmaisuutta ja metsäläisyyttä.[/
Ihan outoa! Jos puhut sydämen sivistyneisyydestä ei tuollaista käytöstä ole huolimatta koulutuksesta. Jos taas sekoitat sivistyneisyyden mihinkä tahansa ammattikoulutukseen yliopistosta kurssikeskukseen niin kyllä löytyy!!
Osaako joku selittää, miksi juuri vyö katsottiin niin hyväksi "kasvatusmenetelmäksi"? En ole traumatisoitunut, mutta en vaan oikein tajua, että miksi piti noin brutaalia välinettä käyttää. Meillä ei ollut mitään muuta väkivaltaa, ei luunappeja, ei tukistusta, ei läpsimistä, ei mitään. Mutta sitten, jos oli tehnyt jotain, mistä oli muka tarpeen antaa rangaistus, niin se tuli aina vyöllä. Ei pikaistuksissa tai raivoissaan, vaan niin, että "mennäänpä huoneeseesi keskustelemaan tästä" mikä tarkoitti suomeksi sitä, että keskustelun jälkeen tuli kuritusta vyöllä. Ja oikeasti luulen, että se toruminen olisi tehonnut ihan yhtä hyvin, olinhan ihan sellainen normi kiltti ja herkkä tyttö.
Lapsen yhden mun koulukaverin isä oli lääkäri ja niillä kuritettiin remmillä! Miten lääkärin koulutuksella voi ajatella, että on hyvä antaa lapselle remmiä?
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku selittää, miksi juuri vyö katsottiin niin hyväksi "kasvatusmenetelmäksi"? En ole traumatisoitunut, mutta en vaan oikein tajua, että miksi piti noin brutaalia välinettä käyttää. Meillä ei ollut mitään muuta väkivaltaa, ei luunappeja, ei tukistusta, ei läpsimistä, ei mitään. Mutta sitten, jos oli tehnyt jotain, mistä oli muka tarpeen antaa rangaistus, niin se tuli aina vyöllä. Ei pikaistuksissa tai raivoissaan, vaan niin, että "mennäänpä huoneeseesi keskustelemaan tästä" mikä tarkoitti suomeksi sitä, että keskustelun jälkeen tuli kuritusta vyöllä. Ja oikeasti luulen, että se toruminen olisi tehonnut ihan yhtä hyvin, olinhan ihan sellainen normi kiltti ja herkkä tyttö.
Veikkaan: Helppo, nopea, tuntuu hetken ikävältä, mutta ei aiheuta vaurioita (ainakaan fyysisiä).
Muistan itse sen elävästi, kun olin n. 6-vuotias ja hyppelin sängyllä. Tunsin takaapäin, että joku nykäisi minua tukasta. Luulin sen olevan mummoni, vaikka kyseessä olikin isoveljeni. Sain hirveän huutoitkukohtauksen ja loukkaannuin syvästi, koska ajattelin että miksi nyt mummonikin halusi minua satuttaa. Tein siitä hirveän haloon, ja lopulta äiti sanoi, että mummon tulisi pyytää anteeksi. Vasta myöhemmin selvisi, että kyseessä olikin veljeni.
Perheessämme siis oli paljon henkistä ja fyysistä väkivaltaa, vielä 2000-luvulla. Loukkaannuin verisesti silloin pienenä ajatuksesta, että omalla typerällä käytökselläni olisin saanut jopa mummoni hermostumaan noin pahasti.