Olen vaivoin pidätellyt itseäni.
Välillä olen nähnyt jossain facebookissa, kun huolestunut vanhempi on kuvannut vaikea-vammaista lastaan eri tilanteissa ja paikoissa. Lapsi on siis käytännössä sidottu pyörätuoliin niskatuen kanssa. Silmien katsessa ei näy järkeä ja suu on puoliksi auki. Sitten lasta näytetään eri kuvakulmista miten lapsi "osallistuu". Eli katsoo sidottuna pyörätuolista kun muut leikkii. Sitten vanhemmat kirjoittavat, että muistakaa pitää hygieniesta erityisen hyvää huolta, ettei Korona tartu heidän pikku Pirkkoon tai Pekkaan kohtalokkain seurauksia.
Tällöin olen meinanut kirjoittaa, että eikö tälläinen luonnonvalinta olisi oikeasti kaikille parasta. Pääsisitte kunniakkaasti eroon loppuelämän taakasta".
Ajatuksia?
Samoilla ajatuksilla liikkeellä. Semmoista ei voi kuitenkaan sanoa ääneen. Mutta jos niin kävisi, niin ajatellaanpa nuoria juuri 30-v vanhempia. Heidän elämä on sidottu seuraavat 50 vuotta tälläiseen vaikeavammaiseen ikuiseen lapseen. Heille aukeaisi kokonaan uusi elämä jos lasta ei enää olisi. Nyt näillä vanhemmilla jää elämä elämättä tai se on yhtä puurtamista ja taistelua koko ajan.