Kun puoliso pahentaa masennusoireita
Olen syönyt mielialalääkkeitä (brintellix) masennukseen nyt vuoden verran. Lääkitys vei itsemurha-ja kuolemahalut pois, mutta alakuloa on vielä. Olen saanut myös itsetuntoa takaisin, enkä tunne itseäni täysin arvottomaksi ihmiseksi. Koen kuitenkin yhä, että puoliso pitää minua itsestäänselvyytenä eikä arvosta minua. Hän haastaa usein riitaa, vaatii minulta apua asioihin mitkä voisi tehdä yksin, ei kunnioita toiveita ja pyyntöjäni (esim. ettei mies pelaisi jatkuvasti tai kodin siisteys), ajattelee että kotityöt ovat minun vastuullani ja kirsikkana kakun päällä - flirttailee toiselle naiselle netissä ja puhuu hänen kanssaan meidän ja minun henkilökohtaisista asioista. Riitelemme usein näistä asioista ja mies syyttää masennustani. Hänen mukaansa suhteessa ei ole oikeasti mitään vikaa, vaan näen kaiken masentuneen silmin. Minusta taas tuntuu etten saa tukea vaan hän enimmäkseen hankaloittaa elämääni. Satunnaiset niskahieronnat ei paljon auta, kun on sisimmässään täysin rikki. Haaveilen yksinasumisesta ja elämästä ilman miehiä... Mistä tiedän onko kyseessä vain masennus vai olenko oikeasti onneton tässä suhteessa? En voi odottaa että paranisin ja miettisin asiaa sitten uudestaan, sillä koen etten ikinä parane tässä suhteessa ollessani.
Kommentit (28)
Sitten täytyy lähteä. Voi olla, että kadut sitä myöhemmin tai sitten se on elämäsi paras päätös. Jos alkaa kaduttaa niin muistuta itseäsi siitä miksi lähdit. Jos halua on niin uusi mies kyllä löytyy ja ilmankin pärjää vallan hyvin niin halutessaan.
Tuossa oli useita hyviä syitä erota.
Tuntuu että tämä on kauhean yleistä suhteissa ja nimenomaan mies joka ei ymmärrä miten masentunutta tuetaan ja pahentaa tilannetta omalla lapsellisella ja emotionaalisesti vajavaisella käytöksellään. Olen pahoillani tilanteestasi. Kannattaa jättää tuo mies eikä vetää perässään kun ei mies paranna tai yritä edes parantaa tilannetta. Miksi niin monet miehet luulee että suhteessa ollaan vain hauskanpidon takia eikä mitään vastuuta toisesta ole? Naiset välittävät enemmän kuin miehet sori nyt vaan...
Huokaisen helpotuksesta etten ole miesrassukkaa ottanut omaan elämääni mukaan kun selvästi rassukoita monet ovatkin eivätkä tiedä mitä haluavat. Sinkkuna on hyvä olla ja siten otan kirsikat kakun päältä kun ei tarvitse olla kenestäkään miehestä vastuussa. Suhde ei ole kannattaavaa enään nykyään. :)
Hyvä kuulla että elämä tuntuu hieman paremmalta vaikka onkin alakuloa. Vointeja sulle sisko! Toivottavasti teet oikean valinnan ja elämäntilanne parantuu.
AP, ansaitset paremman elämän. Osaat nauttia paremmasta elämästä, kukoistat silloin. Muistuta näin itseäsi.
Mihin sinä sitä miestä tarvitset? Jos siitä tulee vain paha mieli, niin parempi olla ilman.
"flirttailee toiselle naiselle netissä ja puhuu hänen kanssaan meidän ja minun henkilökohtaisista asioista"
Tuo riittäisi minulle lähdön syyksi.
Onko mies yrittänyt koskaan piristää sinua? Esim. järjestämällä treffejä, tuomalla kukkia tms? Tuo että olet vastuussa jopa kodinhoidosta tuossa tilanteessa kertoo ettei mies oikein arvosta... Jos oma puoliso olisi masentunut ottaisin kyllä siivoukset, pyykkäykset ym. omaan hoitooni. Tai hoitaisin edes välillä suursiivoukset tms.
Minun luonnevikainen exäni veti minua turpiin kun sanoin olevani masentunut. Sanoi ettei jaksa katsoa asunnossaan suupielet alaspäin olevaa akkaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies yrittänyt koskaan piristää sinua? Esim. järjestämällä treffejä, tuomalla kukkia tms? Tuo että olet vastuussa jopa kodinhoidosta tuossa tilanteessa kertoo ettei mies oikein arvosta... Jos oma puoliso olisi masentunut ottaisin kyllä siivoukset, pyykkäykset ym. omaan hoitooni. Tai hoitaisin edes välillä suursiivoukset tms.
Eipä ole tällaista näkynyt. Ei edes ystävänpäivää tms haluta noteerata vaikka se olisi minusta mukavaa. Hän ei itse ole asiasta kiinnostunut niin silloin se on "turhaa" ja "mielenköyhyyttä" yms. Mies ei näe omia mielitekojaan pidemmälle. Jos joku ei ole hänestä kivaa, se on typerää. Ei väliä olisiko se minusta mukavaa tai minulle tärkeää. Tästä syystä meillä jäi pois mm. kosinta ja häät vaikka kuinka kerroin miten tärkeää se minulle on. Kahdestaan maistraatissa ja mies farkuissa paikalla. Tämä kertoo minulle siitä arvostuksesta. Minun mielipiteillä ja mieltymyksillä ei ole miehelle merkitystä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Minun luonnevikainen exäni veti minua turpiin kun sanoin olevani masentunut. Sanoi ettei jaksa katsoa asunnossaan suupielet alaspäin olevaa akkaa.
Kamalaa :(
Minulla mies on töninyt, nakannut sängylle ja ottanut kurkusta kiinni riitojen aikana. Edellisen pahan riidan aikana heristi jo nyrkkiä ja sanoi että tekisi mieli vetää turpaan. Pelkään että se kohta tapahtuu. Jos itken mies huutelee "volloti, volloti, taas itketään"...
AP
Vielä kun joskus näkisi sellaisen ketjun, jossa nainen ei syyllistäisi miestä omista ongelmistaan. Nainen rakastaa uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun joskus näkisi sellaisen ketjun, jossa nainen ei syyllistäisi miestä omista ongelmistaan. Nainen rakastaa uhriutua.
Vielä kun näkisi miehen, joka panostaisi suhteeseen vittuakaan.
Onko teillä alunperinkään ollut parisuhteessa romantiikkaa tai miten alunperin edes rakastuitte vai osaatko sanoa, että päädyittekö vain yhteen ilman suurempia rakkauden kipinöitä?
Onko miehesi alkoholisti?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä alunperinkään ollut parisuhteessa romantiikkaa tai miten alunperin edes rakastuitte vai osaatko sanoa, että päädyittekö vain yhteen ilman suurempia rakkauden kipinöitä?
Onko miehesi alkoholisti?
Mies oli suhteen alussa ihana ja meillä oli paljonkin kipinää. Molemmat huomioimme toisiamme ja kotitöihin osallistuttiin 50/50. Vähitellen miehen osuus kaikesta on vähentynyt. Kun olen esimerkiksi yrittänyt puhua haluttomuusongelmista ja siitä mikä saisi minut syttymään, mies toteaa että vaadin sirkustemppuja ja ei pitkässä suhteessa pitäisi enää tarvita mitään viettelyä. Hän ei ole enää sama ihminen kuin aiemmin. Enkä toki minäkään. Olen onneton, masentunut enkä halua enää panostaa suhteeseen yksipuolisesti.
AP
Muuta heti pois tai käske sen muuttaa. Ihan karseeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä alunperinkään ollut parisuhteessa romantiikkaa tai miten alunperin edes rakastuitte vai osaatko sanoa, että päädyittekö vain yhteen ilman suurempia rakkauden kipinöitä?
Onko miehesi alkoholisti?
Mies oli suhteen alussa ihana ja meillä oli paljonkin kipinää. Molemmat huomioimme toisiamme ja kotitöihin osallistuttiin 50/50. Vähitellen miehen osuus kaikesta on vähentynyt. Kun olen esimerkiksi yrittänyt puhua haluttomuusongelmista ja siitä mikä saisi minut syttymään, mies toteaa että vaadin sirkustemppuja ja ei pitkässä suhteessa pitäisi enää tarvita mitään viettelyä. Hän ei ole enää sama ihminen kuin aiemmin. Enkä toki minäkään. Olen onneton, masentunut enkä halua enää panostaa suhteeseen yksipuolisesti.
AP
Voisiko olla että olette kasvaneet pahasti erilleen ja masennuksesi syy on miehessäsi? Ei kenenkään tarvitse jäädä lyötäväksi henkisesti tai fyysisesti. Oletko ajatellut eroa? Ehkä terapiaa masennukseesi ja täten saisit voimavaroja löytää uudenlaisen suunnan elämällesi?
Älä anna kohdella itseäsi huonosti!
Millä annostuksella sun Brintellix menee? Kysyn ihan mielenkiinnosta sillä itse olen syönyt 10 mg 5kk. Olen myös saanut apua lääkkeestä, mutta jotenkin koen että vointi heittelehtii. Jonakin päivänä on parempi fiilis ja sitten seuraavana päivänä taas synkempi ilman syytä. Lääke ei minulla takaa mitään tasaista tai neutraalia oloa. Ihan kuin välillä lääke toimisi ja välillä taas ei.
Mulla on vähän samanlaista. Voi olla, että me tiedostamattamme valitaan tällaiset kumppanit, jotka ei kohtele meitä hyvin. Masennus, heikko itsetunto yms. aiheuttaa sen. Jos sulla vaan on vielä voimia, lähde ihmeessä. Tuo tuosta tuskin muuttuu yhtään paremmaksi, pahemmaksi vaan. Mä taidan olla jo ihan luovuttanut ja voimaton.