Meinaatko jatkaa kotoilua ja kulutusvälttelyä vielä koronan jälkeenkin?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon pieniä kampaamoita, kauneus- ja terveysalan muita yrityksiä.

Myös yksinyrittäjiä. Kaikki nämä ovat nyt pulassa ja toiminnot miltei seis.

Tuntuu todella itsekkäältä ja omahyväiseltä nyt oikein mainostaa, että minä en ainakaan jatkossa käytä näitä palveluja.

Nimenomaan kun pitäisi. Myös pikkuleipomoita, kahviloita, kaikenlaisia pienyrittäjiä jne.

En käyttänyt näitä ennen koronaakaan.

Tässä hetken harkittuani, en keksi palvelua jota haluasin työpäivän jälkeen lähteä kuluttamaan. Rautakaupasta on pakko tilata, että saa näitä remppaprojekteja eteenpäin. Lapsen kaverit kutsuu silloin tällöin kiipeilemän, keilaamaan tms jolloin lapsi pitää sinne viedä. Parikertaa vuodessa haen työmatkalla ne halloween leivonnaiset tms merkkipäivämuistamiset, mutta ei kiinnosta jäädä istumaan kaffekupilliselle.

Kotimaanmatkailua harrastetaan mielellään, silloinkin miellyttävämpi vaihtoehto on telttailla ja hakea paikallisesta marketista ne eväät joita kivennokassa jossain rannalla mutustellaan.

Ehkä sitten kun ipana muuttaa omilleen, saattaa alkaa kaivata muutakin kuin omaa rauhaa :) Toki silloinkin se työ vielä haittaa harrastuksia. Nyt tuntuu että kun työ ja lapsi määrää aikataulut, niin omalla ajallani en varaa mitään aikataulutettua ja kotoa lähtemistä.

Keikoilla, festareilla varmaan käydään vanhanakin. Sinne pääsee useammin sitten kun lapsenvahtipulmat ratkeaa lapsen kasvettua.

Toisekseen mä sen rafloissa, leffoissa, kaverin kanssa kaffella -elämän elin jo parikymppisenä. Sitten se osottautui tylsäksi ja tuli siirryttyä seuraavaan vaiheeseen eli lapsiperhearjen koti-tarha-työ-kauppa -rinkiin. 

Ehkä meistä suomalaisista iso osa vain on tällaisia introvertejä nurkissapuhastelijoita.

En ole juuri aiemminkaan kuluttanut kotimaiseen vaan tilaillut ulkomailta. Nyt en ole tilannut mitään edes ulkomailta, koska lentoliikenne toimii heikosti. Kun korona on ohi, luultavasti palaan taas pikku hiljaa tilaamaan ulkomailta entiseen tapaan. Mitään, mihin kulutan, ei oikein löydy Suomesta, ovat niin harvinaisia harrastuksia täällä, ja ei sitä oikein tee mieli muuttaa omia mielenkiinnon kohteitaan kansantalouden vuoksi. Kangaskauppa on ainoa suomalainen kivijalkaliike, jossa asioin säännöllisesti. Tulleja kuitenkin maksan sadoittain vuodessa, joten sitä kautta edes valtio saa jotakin takaisin.

Jos voisin ostaa harrastuksiini kaiken kotimaasta yksityisiltä tai pienyrittäjiltä, tekisin sen kyllä. Mutta täällä käytettyjen markkinat ovat ainoat mahdolliset.

Kotoilu loppuu. Todellakin. Nyt jäi/jää keväältä väliin viisi eri kulttuuritapahtumaa, joihin jo olin hankkinut liput ja iso määrä muita, joihin olisin mennyt ex tempore. Kirpaisee. Pahasti. Samoin päivittäisten salireissujen/tanssituntien jääminen ja kahvila/ravintolatreffit kavereiden kanssa.Pari reissua myös jää väliin, mutta se ei tunnu ollenkaan niin pahalta kuin arkiaktiviteettien menetys.

Ei tämä kotona luuhaaminen mitään elämää ole. Masentaa ja ahdistaa. (Vaikka itse tautia en pelkää.)

Materiaalinen kuluttaminen on valitettavasti osaltani vain kiihtynyt. Nettikaupat pukkaavat mainoksia ja minä tilaan. Taitaa olla minulle vähän terapiaa ahdistukseen tämä shoppailu. Noloa :(