Lue keskustelun säännöt.
Asioiden vatvominen
vatvoja
03.04.2020 |
Onko muita joilla on taipumusta vatvoa pitkään ikäviä asioita?
Mielessäni on nyt pyörinyt toista kuukautta ikäviä, jo menneitä ikäviä asioita. Mielessäni vatvon ja analysoin tapahtuneita ja suurentelen niitä. Ajattelen myös kuinka asia voi tulevaisuudessa tulla taas esiin ja muuttua pahemmaksi. Olen aina ollut vähän herkkä.
Tuntuu kuin mielessä olisi jokin lukko, jota yritän päivittäin tiirikoida auki.
Kuinka IHMEESSÄ tästä pääsee?
Voin kertoa mikä nyt pyörii mielessä:
Muutin pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle. Tutustuin uusiin ihmisiin joiden kanssa olen viettänyt vapaa-aikaa. Minulla kestää aina luottaa ihmisiin. Käsitin aluksi ehkä väärin, että he puhuvat minusta pilkallisesti. Otin asian puheeksi, jonka jälkeen olen kuullut muutaman kerran hieman asiasta naljailua. Pelkään että nyt he varsinkin puhuvat minusta pahaa, ja skenaarioissani tulevaisuudessa pilkkaaminen ja nimittely vain yltyy jopa niin, että lapsianikin pilkataan asiasta.
En tiedä oliko kyseessä hyväntahtoinen huumori vai tahallinen paha. Suurentelen mielessäni asioita.
Tällaista olen nyt vatvonut 2 kuukautta!
Tuntuu että mielessä on aina jokin murhe, vain aihe vaihtuu.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Täällähän puolet näistä ketjuista on pelkkää vatvontaa: miksi se jätti mut, miksi en kelvannut, miksi se ei tykkää mun kuvista, mitä se tarkotti kun se sano noin yms. Olet vatvojien joukossa, tervetuloa.
Kiitos, mutta eiköhän suurin osa osaa kuitenkin unohtaa ajatuksensa aika pian. Luulen tavallisesti murheiden unohtuvan maksimissaan viikossa. Ei tällainen kuukausien tai vuosien vatvominen ole varmaan normaalia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 30 vuoden takaiset kiusaamistapahtumat pyörivät mielessä päivittäin, ja se kuinka haluaisin olla taas siinä tilanteessa pesismaila kädessä. Menisi vähän eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Yli 30 vuoden takaiset kiusaamistapahtumat pyörivät mielessä päivittäin, ja se kuinka haluaisin olla taas siinä tilanteessa pesismaila kädessä. Menisi vähän eri tavalla.
Tuo on jo aika paha. Itselläni on pahimmillaan pulpahtanut mieleen 5-10 vuoden takaisia asioita.
Yleensä kuitenkin on jokin tietty asia joka vaivaa 2-3 kuukautta, kunnes tulee uusi murhe.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan terapia auttaa?
No ei varmasti.
Koko terapiahan itsessään on oikein (huuhaa)alan erikoisosaajan masinoimaa ja johtamaa vatvontaa. Terapian tarjoaminen vatvonnasta eroon pääsemiseksi on sama kuin tarjoaisi vodkaa alkoholismin parantamiseksi.
Parempi lääke saattaisi olla uusien asioitten ja ajattelemisen aiheitten kerääminen: esim. jokin uusi harrastus tai muuta sen sellaista.
Jätkäshenkilö 47 vuotta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan terapia auttaa?
No ei varmasti.
Koko terapiahan itsessään on oikein (huuhaa)alan erikoisosaajan masinoimaa ja johtamaa vatvontaa. Terapian tarjoaminen vatvonnasta eroon pääsemiseksi on sama kuin tarjoaisi vodkaa alkoholismin parantamiseksi.
Parempi lääke saattaisi olla uusien asioitten ja ajattelemisen aiheitten kerääminen: esim. jokin uusi harrastus tai muuta sen sellaista.
Muistellessani kuinka olen joskus päässyt yli ikävistä murheista, olen käsittänyt asiaa miettiessäni muiden ihmisten motiiveja ja pyrkinyt ymmärtämään heitä. Voin jopa muistella vanhoja murheita ajatuksella "ainiin se murhe, ei se paina minua enää" ja jatkaa eteenpäin.
Jonkinlaisen tällaisen ajattelumallin pyrin aina löytämään vatvoessani. Joskus joihinkin vatvottaviin asioihin ei vain löydy selitystä tai ratkaisua, ajattelin josko terapeutti voisi löytää nuo avaimet mielen lukkoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin kanssa tähän asioiden vatvomiseen jotain ratkaisua, jotain joka katkaisisi edes hetkeksi kierteen!
Minäkin olen herkkä ja patoan helposti ikäviä ja vähemmän ikäviä asioita sisälleni sekä panikoin lähes kaikkea uutta ja ennakoimatonta mutta nämä vielä kestää ja olen oppinut jossain määrin panikoinnin kanssa elämään ja järkeilemään sen että maailmanlopun skenaariot tapahtuu vain päässäni.🙄 Mutta tosiaan se miksi kirjoitan on se että viimeiset puoli vuotta olin esimiehen taholta työpaikkakiusattuna ja lopulta irtisanouduinkin ja siirryin uuteen työpaikkaan. Hetken luulin että saan nyt elää vapaasti ja kaikki pee jäi nyt historiaan mutta perästä vielä kuului sen luokan syytöksiä ja vaateita jotka edelleen kuukauden jälkeenkin vaivaavat ja tulevat jatkuvasti mieleen pakkoajatuksina, pahiten juuri kun pitäisi hiljentyä nukkumaan... olenkin ruvennut venyttämään nukkumaan menoa koska en vaan halua ajatella enää niitä pakonomaisia ajatusketjuja! Syytöksillä ei edes ole mitään perää mutta niitä ajatusketjuja kun sata kertaa käy päässä meinaan itsekkin kohta uskoa niihin ja pelkään seuraamuksia..
Olenkin miettinyt miksi ihmeessä nämä pakkovatvomiset pitää olla negatiivisia, miten ihana olisikin joskus ajatella pakonomaisesti vain iloisia ajatuksia 😊
Ajattelija kirjoitti:
Itse haluaisin kanssa tähän asioiden vatvomiseen jotain ratkaisua, jotain joka katkaisisi edes hetkeksi kierteen!
Minäkin olen herkkä ja patoan helposti ikäviä ja vähemmän ikäviä asioita sisälleni sekä panikoin lähes kaikkea uutta ja ennakoimatonta mutta nämä vielä kestää ja olen oppinut jossain määrin panikoinnin kanssa elämään ja järkeilemään sen että maailmanlopun skenaariot tapahtuu vain päässäni.🙄 Mutta tosiaan se miksi kirjoitan on se että viimeiset puoli vuotta olin esimiehen taholta työpaikkakiusattuna ja lopulta irtisanouduinkin ja siirryin uuteen työpaikkaan. Hetken luulin että saan nyt elää vapaasti ja kaikki pee jäi nyt historiaan mutta perästä vielä kuului sen luokan syytöksiä ja vaateita jotka edelleen kuukauden jälkeenkin vaivaavat ja tulevat jatkuvasti mieleen pakkoajatuksina, pahiten juuri kun pitäisi hiljentyä nukkumaan... olenkin ruvennut venyttämään nukkumaan menoa koska en vaan halua ajatella enää niitä pakonomaisia ajatusketjuja! Syytöksillä ei edes ole mitään perää mutta niitä ajatusketjuja kun sata kertaa käy päässä meinaan itsekkin kohta uskoa niihin ja pelkään seuraamuksia..Olenkin miettinyt miksi ihmeessä nämä pakkovatvomiset pitää olla negatiivisia, miten ihana olisikin joskus ajatella pakonomaisesti vain iloisia ajatuksia 😊
Vaikkakin ikävä juttu, niin silti helpottavaa kuulla että en ole ainoa tällainen. Samalla tässä toivoisin muiltakin vastauksia. Vaikka niiltä jotka eivät vatvo asioita: mikä on salaisuutenne? ap
Täällähän puolet näistä ketjuista on pelkkää vatvontaa: miksi se jätti mut, miksi en kelvannut, miksi se ei tykkää mun kuvista, mitä se tarkotti kun se sano noin yms. Olet vatvojien joukossa, tervetuloa.