Lue keskustelun säännöt.
Olen väsynyt (kerron mihin)
02.04.2020 |
Että miehet eivät ikinä arvosta minua. Sanoin viimeisimmälle yhden negatiivisen jutun jälkeen (viestillä), että miksi edes olet kanssani kun et selkeästi halua (oma tulkintani ja olin väsynyt ja ärtynyt muutenkin.) Ja sanoin, että jätä minut. No sitten hän vastaa että ok jätän sinut ja alkaa ignooraamaan. Eikä kyseessä ole mikään seksisuhde vaan lähinnä parisuhde, jota emme ole ihan vielä julkistaneet.
Ei se viestini ihan tyhjästä syntynyt, toki olisin ehkä voinut odottaa muutaman tunnin ja sanoa sitten. MUTTA tuskinpa se olisi lopputulosta muuttanut, miehen tuntien.
Nyt hän ei ole puhunut minulle neljään-viiteen päivään. Luulen että huomenna on viides. Mene ja tiedä näistä.
Olen ihan väsynyt tällaiseen, ei ole eka kerta. Ihan ensimmäinen ignore kesti kolme tai neljä päivää ja syy oli aivan järjetön, täysin minuun liittymätön. En ainakaan muista että sitä ennen olisi ollut mitään ignorea. Se oli tosi iso shokki sillä hetkellä, koska mies oli juuri lähtenyt ulkomaille ja olin aikeissa lähettää hänelle söpön viestin. Ja ilman mitään riitaa olen yhtäkkiä estetty. Mies ei ikinä edes pyytänyt kunnolla anteeksi sitä.
Nyt minulla ei ole mitään hajua, että aikooko hän puhua minulle joskus vai ei. En usko että voin jatkaa suhdetta tuollaisen kanssa. Ihan sairasta menoahan tämä on.
Muuten melkein kaikki on kohdallaan ja vahvat on tunteet. Rakkautta on tunnustettu puolin ja toisin. Rakastavalta tämä kohtelu tosiaan tuntuukin.
Kommentit (15)
En vain ymmärrä että miksi en ikinä ansaitse onnea. Ei onneni tule miehestä, mutta että en ikinä ansaitse onnellista ja normaalia suhdetta. Olen niin loppu tähän. Aina pelkkä ulkokuori, en ikinä arvostettava ihminen ja kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kohtelu on täysin ylimitoitettua. Ihan kuin olisin tehnyt jonkun petoksen, valehdellut, pettänyt ja ties mitä kaikkea. Mutta ei, lähetin muutaman ärtyneen viestin ja saan jääkylmää kohtelua siitä hyvästä. Ei tässä ole mitään järkeä.
Et tule onnelliseksi, jos jäät tuollaisiin suhteisiin, sinun pitää valita kumppani joka arvostaa sinua tai olla onnellinen aivan yksin.
Vaikutat itse hyvinkin tasapainottomalta. Miehet väsyvät sinun temppuiluusi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat itse hyvinkin tasapainottomalta. Miehet väsyvät sinun temppuiluusi.
Öööö, milläköhän perusteella? :'D Eipä ne jutut tyhjästä tulleet ja minulla on ollut tässä jo jonkin aikaa tunne, ettei mies kuuntele yhtään eikä ole oikeastaan edes kiinnostunut siitä mitä yritän sanoa. Että en osaa kovin paljon katua, olen sanonut samoista asioista aiemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsket toista jättämään sinut ja sitten suutut kun et kuule hänestä enää?
Joka ikinen kerta kun puhun hänelle livenä ja juttuni tyssää johonkin sanaan, jota en muista tai tiedä (yleensä muista), ja yritän kääntää sen puhelimellani, alkaa mies estelemään että anna olla, anna olla, ei sitä tarvitse. Mitä vttua? Ei minun tarvitse sanoa sitä mitä yritin sanoa?? Ehkä jotenkin etäisesti ymmärtäisin, jos tätä tapahtuisi harvoin, mutta kun JOKA IKINEN KERTA. Eli toisin sanoen miestä ei kiinnosta pskan vertaa mitä yritän hänelle sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsket toista jättämään sinut ja sitten suutut kun et kuule hänestä enää?
Joo koska hän heitti sen niin kevyesti. Halusin puhua vielä kuten aikuiset ja sen jälkeen mennä eteenpäin. Eipä noihin miehen sanomisiin vihaisena voi luottaa. Tosi hauskaa tässä elellä päivästä toiseen miettien että mikäköhän tilanne on.
Ei kuulosta hyvältä mieheltä. Hyvä että pääsit hyypiöstä eroon tarpeeksi ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hän ennenkin heittänyt vihaisena kaikkea. Vähän on vaikea ottaa tosissaan tuollaista, että pyydän hermoheikoksi tiedettyä tyyppiä jättämään minut ja siinä samalla sekunnilla hän kokee että joo se on oikein hyvä idea. Ihan kuin hänellä ei olisi omaa tahtoa. SIISPÄ EN OTA VAKAVASTI HÄNTÄ VIHAISENA.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä mieheltä. Hyvä että pääsit hyypiöstä eroon tarpeeksi ajoissa.
Silti sattuu. En tajua miksi en ikinä ansaitse normaalia puhetta. Tai normaalia SUHDETTA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuttiinkohan ennenvanhaankin ignooraamisesta, jos toinen ei soittanut. Kun nykyään vaan viestitellään ja sitä pidetään ihan vakavana kommunikointitapana suhteessa. Minusta aika lapsellista, kyllä ne asiat pitää selvitellä joko naamatusten tai vähintään että kuulee toisen äänen.
Mitä sitten oikeasti haluat ja mitä haluaisit sanoa hänelle?
Ensin pitää tarkalleen itse tietää mitä haluaa, sitten vasta tulee ymmärretyksi toisen silmissä.
Puoliso/ystävä harvoi on niin hyvä ennustaja että tietää mitä tarvitset/tarkoitat.
Vanhemmilta saadaan rakkaus ja hyväksyntä ym. opit. Kumppanin kanssa eletään tasavertaisesti , ihaillen ihailtavia piirteitään, ominaisuuksia ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitää keskustella kasvotusten mitä elämältä ja parisuhteelta haluatte.
Ja oletteko tyytyväisiä nykytilanteeseenne ja mitä kumpikin voisi tehdä että asiat parantuisivat.
Ja rohkeasti kohti omia unelmia. Jos et itse ole tyytyväinen elämääsi, harvoin se kaverikaan silloin.
Koko tuo homma vaikutti sellaiselta, että mies suuttui taas vaihteeksi ja heitti vain minua ärsyttääkseen/loukatakseen, että ok jätän sinut. Olen niin kyllästynyt olemaan hänen pelinappulansa. Olen kertonut hänelle etten taida voida jatkaa, mutta että haluaisin silti puhua kuin aikuiset. Siitähän hän saa vain lisäbuustia ignorelleen. Siis siitä, etten todennäköisesti halua edes jatkaa.