äidissä jatkuvasti roikkuva 11kk lapsi!!!

Se menee ohi kyllä.

Meillä lapsi samanikäinen ja takiaisena aivan koko ajan. Mitään en saa tehtyä ennen kuin lapsen isä tulee töistä kotiin, vain sen minkä pystyy yhdellä kädellä tekemään. Lapsi on vielä vähäuninen joten päiväunten aikaan en ehdi tätä kaaosta raivaamaan (isommat lapset ja lemmikkejä kotona). Kysyin neuvolasta juuri että koska tämä loppuu (lapsi viihtyy max. 5 min sylistä poissa, vaikka jo kävelee lyhyitä pätkiä) mutta vastaus oli se että kun lapsi oppii kävelemään niin alkaa viihtyä paremmin poissa sylistä. Nyt tästä joku vetää herneet nenään ja vaatii vauvoille oikeutta olla jatkuvasti äidin sylissä, mutta ei kukaan jaksa sitä että 7:00-22:00 (miinus päiväunet ja isän sylissä vietetty aika) joku kymmenkiloinen kaveri keikkuu toisella käsivarrella ja yrität siinä elää normaalia elämää.

Aloittajalle pitkää pinnaa toivotan, ei tätä voi enää montaa kuukautta jatkua!

..siis lapseni ei olekkaan poikkeava:) :)



tämäkin nukkuu max. 1 tunnin päiväunet, eli sen aikaa saan olla irti lapsesta. selkä ja kädet ihan romuna, no tulehduskipulääkkeillä vedän eteenpäin;)



välillä vaan tuntuu, että tosiaan hihat palaa, kun ei paskallakaan saa yksinään käydä...

Jos tuo vaihe jäisi pois niin se olisi oikeasti erittäin huolestuttava asia.



Joku viisas jossain sanoi että tuossa vaiheessa mitataan äidin rakkaus ja se että kuinka paljon rakkautta äiti pystyy vastaan ottamaan. Siis kasvun paikka molemmille.

meillä on tätä kyllä kestänyt jo monen kuukauden ajan...Kitistään ja maristaan lahkeessa koko ajan. Ehkä se joskus helpottaa...Esikoisella ei kyllä ollut tällaista vaihetta ollenkaan. On kyllä täysin erilainen luonne...

Meillä on nyt se vaihe, että isi ei kelpaa mihinkään ja minä en jaksa huutoa kuunnella, joten roikotan muklaa sitten mukana.

Ihmeellistä.. kuvittelitko, että alta vuoden ikäinen on jo itsenäinen ja omassa seurassaan viihtyvä?

Sinä olet hänen äitinsä -emonsa- ja hän on sinun vauvasi -poikasesi-.

Anna lapsellesi läheisyyttä, tukea ja turvaa, lämpöä ja rakkautta. Lasta ei voi liikaa pitää sylissä, liian vähän kylläkin.

Lapsesi tarvitsee sinua.



Osta kantoliina niin säästät käsiäsi ja hartioitasi, pystyt tekemään kotityöt, käymään lenkillä, leikkimään muiden lasten kanssa, käydä vessassa.. VAIKKA LAPSESI ON KOKO AJAN SYLISSÄSI!!



t. kolmen (kohta neljän) pienen lapsen äiti

sympatiahali ap:lle :) eiköhän tämäkin vaihe tästä joskus helpota!

Ostakaa kantoliina, sitokaa lapsi selänpuolelle (hyvä sidonta imurointia, astioiden laittoa, pyykin ripustusta ym. ajatellen) jää kädet vapaaksi eikä tarvitse syödä tulehduskipulääkkeitä!



Kantoliina on uskomaton keksintö!!

Ja hyötyynsä nähden myös erittäin halpa. Ajatellen vaikka jo henkistä puolta, lapsi on tyytyväinen, saa olla sylissä.. äiti ei menetä hermojaan lapseen joka haluaa vain syliä ja rakkautta.

Ap: Se menee ohi, kestät vaan päivän kerrallaan ja ajattelet että teet parhaasi ja ymmärrät miten tärkeää tämä vaihe on lapsellesi.

Jep, ja RASKASTA on, kun ei pääse enää yksinään mihinkään, ei voi syödä rauhassa, ei voi laittaa ruokaa, siivota tai yleensäkään mitään normaaleja kotiaskareita etteikö tyttö hinkuisi syliin. Mie olenkin tehnyt sitten toisinaan niin, että olen antanut tytön huutaa niin kauan, kunnes olen tehnyt asiat loppuun (mm. täyttänyt tiskikoneen) ja vasta sen jälkeen ottanut syliin.