Voi ihme sentään miten rasittava koiranpentu onkaan!

Vierailija kirjoitti:

Koiran pitäminen kerrostalossa eläinrääkkäystä.

Koiran luontainen ympäristö on maalla metsän liepeillä, jossa saa olla vapaana pihapiirissään ja käyttää luontaisia viettejään ja vainujaan, eikä vankilamaisessa kerrostalokämpässä.

Miten tää liittyy avaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo riippuu ihan siitäkin että minkä rotuinen koira on?

Monet sanoo että mitä pienempi koirarotu, sitä hankalampi on kasvattaa ja hoitaa.

Tuskin koolla on mitään merkitystä. Rodulla enemmänkin ja rodunkin sisällä yksilöllä.

Vierailija kirjoitti:

Koiran pitäminen kerrostalossa eläinrääkkäystä.

Koiran luontainen ympäristö on maalla metsän liepeillä, jossa saa olla vapaana pihapiirissään ja käyttää luontaisia viettejään ja vainujaan, eikä vankilamaisessa kerrostalokämpässä.

Tätä samaa vanhaa paskaa.

Ei mulla tähän muuta

Pennut on erilaisia. Ihan tuoreessa muistissa viimeisimmän koiran (nyt 3 v) pentuaika. Karsea pentu :D Söi seinän ja sohvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on koiranomistajana! Meille ei tule enää ikinä yhtään rakkia, sen verran kamalaa oli 3 krt päivässä paskalenkille -kidutus, ja tuota kesti 14 vuotta. Koirat haisevat ja häsläävät. Nykyisin omistan kissan, paljon kivempi ja siistimpi lemmikki.

Mä taas en ottais kissaa vaikka maksettais! Mun mielestä kissat just haisee pahalta. Meidän koira haisee tosi hyvältä, paitsi sen kusi (eli kun se tulee lenkiltä, se haisee siltä jonkin aikaa – yäk).

nro 1

Kannattaa trimmauttaa se turkki siitä pissavehkeiden ympäriltä niin lakkaa haisemasta. 

Vierailija kirjoitti:

Pennut on erilaisia. Ihan tuoreessa muistissa viimeisimmän koiran (nyt 3 v) pentuaika. Karsea pentu :D Söi seinän ja sohvan.

Edellinen ei syönyt mitään, Tältä on karsittu oleskeluhuoneesta jo kaikki eikä se joudu edes olemaan yksin. Silti se ehtii sovittaa hampaitaan jalkalistoihin, tuolinjalkoihin, ihan kaikkeen mahdolliseen. Tästä varmaan kasvaa koira joka syö seinän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on koiranomistajana! Meille ei tule enää ikinä yhtään rakkia, sen verran kamalaa oli 3 krt päivässä paskalenkille -kidutus, ja tuota kesti 14 vuotta. Koirat haisevat ja häsläävät. Nykyisin omistan kissan, paljon kivempi ja siistimpi lemmikki.

Mä taas en ottais kissaa vaikka maksettais! Mun mielestä kissat just haisee pahalta. Meidän koira haisee tosi hyvältä, paitsi sen kusi (eli kun se tulee lenkiltä, se haisee siltä jonkin aikaa – yäk).

nro 1

Kannattaa trimmauttaa se turkki siitä pissavehkeiden ympäriltä niin lakkaa haisemasta. 

No en kyllä uskalla ajella vatsan karvoja pois. Ne suojaavat sekä kylmältä, kuumalta että naarmuilta. 

Rakastan eläimiä, mutta juurikin koiranpennut ja nuoret "murrosikäiset" koirat ovat hurjan rankkoja koulutettavia/kasvatettavia ja hommaa on paljon. Kaksi pentua aikuiseksi kasvattaneena, päädyin siihen että itselleni on parempi adoptoida aikuisia koirja. Olenlin jo adoptoinut kaksi aikuista kodinvaihtajaa, ja en kadu. Saan tarjota koiralle uuden pysyvän kodin, eikä tarvitse sählätä pentuajan kanssa. Ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pennut on erilaisia. Ihan tuoreessa muistissa viimeisimmän koiran (nyt 3 v) pentuaika. Karsea pentu :D Söi seinän ja sohvan.

Edellinen ei syönyt mitään, Tältä on karsittu oleskeluhuoneesta jo kaikki eikä se joudu edes olemaan yksin. Silti se ehtii sovittaa hampaitaan jalkalistoihin, tuolinjalkoihin, ihan kaikkeen mahdolliseen. Tästä varmaan kasvaa koira joka syö seinän.

Onko koirille jotain joka estää järsimisen? Mulla menee välillä hermo pentuun (vahtiviettinen), mutta pakko myöntää, että helpolla oon päässyt. Ainoa mitä on järsinyt oli heijastin kun unohdin laukun lattialle. Teki sydämestä peffan. Sen jälkeen mitään ei ole tuhottu eikä mitään ole tarvinnut piilottaa tai karsia.

Tämän ketjun innoittamana menenkin heti paijaamaan ja kehumaan hyväksi pojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pennut on erilaisia. Ihan tuoreessa muistissa viimeisimmän koiran (nyt 3 v) pentuaika. Karsea pentu :D Söi seinän ja sohvan.

Edellinen ei syönyt mitään, Tältä on karsittu oleskeluhuoneesta jo kaikki eikä se joudu edes olemaan yksin. Silti se ehtii sovittaa hampaitaan jalkalistoihin, tuolinjalkoihin, ihan kaikkeen mahdolliseen. Tästä varmaan kasvaa koira joka syö seinän.

Onko koirille jotain joka estää järsimisen? Mulla menee välillä hermo pentuun (vahtiviettinen), mutta pakko myöntää, että helpolla oon päässyt. Ainoa mitä on järsinyt oli heijastin kun unohdin laukun lattialle. Teki sydämestä peffan. Sen jälkeen mitään ei ole tuhottu eikä mitään ole tarvinnut piilottaa tai karsia.

Tämän ketjun innoittamana menenkin heti paijaamaan ja kehumaan hyväksi pojaksi.

Tietenkin pennulla on kaikkea luvallista järsittävää mutta ne jaksaa kiinnostaa niin vähän aikaa. Tarkoitatko jotain valmistetta? En halua käyttää mitään suihkutettavaa joten näillä mennään. Se varmaan tuhoaa jotain kaikesta aktivoinnista ja läsnäolosta huolimatta. Elämä on =) Pitää vaan huolehtia ettei unohda mitään vaarallista tai arvokasta sen tuhottavaksi.

Muistan lämmöllä hiljattain kuolleen 12v labradorini pentuaikoja. Oli se ihanaa vaikka välillä rasittavaakin, en vaihtaisi noitakaan aikoja pois! Oli eka koirani ja hyvä siitä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Kissa hoitaa itse itsensä, ei hauku eikä läähätä jaloissa vaatimassa huomiota kuten koira.

Onkohan monikin kokenut koiran läähättämisen ongelmaksi.

Koira on vähän kuin lapsi, sitä ei tiedä minkälainen luonne sillä sattuu olemaan. Koulutuksella pääsee pitkälle, mutta joidenkin yksilöiden kanssa voi silti olla todella haastavaa vaikka tekisi mitä. Kokemusta on. Eka koira oli todella helppo, koulutus meni perille ja helposti. Toinen taas oli ihan erilainen, kovapäinen ja omasi hyvin vähän miellyttämisenhalua. Kouluttaminen ei ollut helppoa. Se saatiin kyllä pääosin tottelemaan, mutta omaehtoisuus ja muut luonteenpiirteet meinasivat iskeä jatkuvasti läpi. Läpi sen elämän sitä sai olla kontrolloimassa. Saattaa olla hyvinkin stressaavaa omistajalle ja itse en enää uutta koiraa ota.